Perhe: Isä-tytärsuhteet

Uusi tutkimus isä-tytärsuhteista korostaa tärkeitä perhekokemuksia.
Kuulemme kuvailuja kuten ”hän on selvästi isin tyttö.” Mutta mitä se todella merkitsee? Onko isien ja poikien tai tyttärien suhteissa eroja?

Baylor yliopiston tutkimuksen mukaan 43 isää ja 43 tytärtä, jotka eivät olleet sukua toisilleen, pyydettiin kirjoittamaan ratkaisevasta muutoksesta omassa isä-tytärsuhteessaan. Tyttäret olivat vähintään 22 vuotiaita ja isät 45-70 vuotiaita. Mukana oli myös henkilöitä adoptio- ja kasvatusperheistä.

Tyttäret mainitsivat useimmin yhteiset harrastukset isän kanssa, avioliiton solmimisen ja fyysisen etäisyyden isästä. Isät mainitsivat useimmin yhteiset harrastukset, tyttären avioliiton ja deittailun aloittamisen.

Osallistujien ilmoittamia muita tärkeitä ajankohtia olivat mm. nuoruus, perhekriisit, avioero, synnyttäminen, peruskoulun aloittaminen ja koulun päättäminen. Useimmin mainitut yhteiset harrastukset liittyivät urheiluun, yhdessä tekemiseen ja lomailuun.

Tyttärien kannalta

Urheilun nähtiin auttavan heitä kilpailemaan, ottamaan riskejä ja pitämään puoliaan. Lisäksi heillä oli mahdollisuus olla isän huomion keskipisteenä.

”Se sai minut tuntemaan itseni tosi tärkeäksi,” kirjoitti eräs nainen. Toinen sanoi, että ”Minusta tuntui tosi hienolta, kun isä otti töistä vapaata tullakseen valmentamaan softball-joukkuettani.”

Toinen mullistava jaettu asia oli yhdessä työskenteleminen.

”Lapsena en paljonkaan nähnyt isää, koska hän oli toimistossa,” kirjoitti yksi tyttäristä. Mutta yhdessä työskentelemisen kautta; ”tunnen hänet nyt niin monilla erilaisilla tasoilla.”

Lomailu oli kolmanneksi eniten mainittu.

Eräs nainen kirjoitti:

”Keskustelin oikeasti ensimmäisen kerran isän kanssa ollessani 6-vuotias. Teimme yhdessä maantiematkan ja puhuimme kaikesta.”

Tutkimus antoi myös kiteytyksen avioliitosta ja kotoa lähtemisestä, joista kumpikin muutti isäsuhdetta koska isä suhteessa tyttäreensä ei enää ollut suojelijan tai elättäjän roolissaan.

Isien kannalta

Useimmin mainittiin yhteiset harrastukset kuten urheilu, koska se tarjosi siteen, jota tyttärellä ei ollut äidin tai sisarusten kanssa. Se avasi keskustelumahdollisuuden muistakin asioista. Isät mainitsivat myös tyttären opettamisen ajamaan autolla – mikä voi olla tuskallinen kokemus kummallekin!
Seuraavaksi useimmiten mainittiin avioliitto.

Yksi isä kertoi:

”Hän tuli riippuvaiseksi miehestään minun sijastani ja päätin olla sekaantumatta pisteeseen, jolloin huomasin lyöväni kiilaa itseni ja hänen miehensä välille. Kääntöpuolelta; toinen isä kertoi, että olemalla mukana tyttärensä häiden suunnittelussa hän sai hyvän syyn keskustella tyttärensä kanssa säännöllisesti.”

Sama Baylor-tutkija on tehnyt myös tutkimuksen äiti-poikasuhteesta, jota pidetään tutkituimpana perhesuhteen muotona.
Mitkä ovat sinun muistorikkaimpia hetkiä isäsi kanssa? Jos olet vanhempi, mikä on sinun suhteesi omaan tyttäreesi? Kuinka luulet näiden suhteiden vaikuttavan perhehistoriaan?

Jaa kommenttisi alla tai Facebook-sivullamme.