Valokuvaus on loistava tapa dokumentoida esivanhempamme ja oppia lisää siitä, keitä he ovat vaikkapa vain heidän muotokuvistaan.
Vaikka 1900-luvulta alkaen valokuvauksesta on tullut keskiluokkaisille perheiille paljon saatavampi ja kohtuuhintaisempi, kuvan ottaminen oli tuolloin hyvin erilainen kokemus kuin nykyään.
Kaksi vuosisataa sitten ei ollut ”instant” valokuvia. Valokuviin poseeraavien tuli pysyä paikallaan – kärsivällisesti – viisi minuuttia täydellistä kuvaa varten.
Imeväisille ja pienille lapsille ”istu hiljaa” osoittautui vaikeaksi kun valokuvaajien oli löydettävä keinoja pitää heidät paikallaan kun ottivat heidän muotokuvaansa.
Miten he ratkaista tämä ahdinko? Ymmärtäen, että vauvat viihtyvät äitinsä vieressä, valokuvaajat ottivat heidät valokuvaan mukaan, mutta naamioituna!
Suhteellisen yleinen käytäntö oli, että nämä ”piilotetut” äidit pitivät vauvoja tiukasti sylissään, joten valokuvaaja sai terävämmän kuvan.
Mitä mieltä olette näistä ”piilotetuista” valokuvista? Onko teillä samanlaisia perhekuvia? Kerro meille, kommentoi alla Facebookissa, ja Twitterissä.
