Suutarin äidin kehtolaulu II versio..
Omassakin suvussani on ollut useitakin suutareita 🙂
Ihmisten tapana oli pitää kenkäparia koko elinikänsä. Kenkiä vaalittiin kalliina tuotteina. Ihmiset toivat kenkänsä suutarille siinä toivossa, että he voisivat palauttaa niiden kiillon ja hohdon sekä antaa niille uuden elämän.
Nykyisin, vaikka perinteisiä suutareita on edelleen olemassa ja voimme käydä heidän verstaissaan, on heitä yhä vaikeampi löytää. Monien käsityöläisten tapaan he sulkevat ovensa. Kengät ovat olleet massatuotantoa monia vuosia ja niiden vaihtaminen uusiin ei ole kallista..
Aidon nahkan haju ja käsityötaidon laatu herättävät muistoja ja vievät meidät takaisin eri aikaan. Aikaan, jossa yksityiskohdat, ainutlaatuisuus ja laatu merkitsivät paljon. On mahdollista, että todelliset suutarit pian kuolevat sukupuuttoon!
Tuhansia vuosia sitten ihminen käytti eläimen vuotaa suojellakseen jalkojaan ja syntyi käsite jalkineista. Paitsi, että kengät suojelivat ihmisiä vaikeakulkuisissa maastoissa ja pitkillä matkoilla, ne auttoivat heitä kestämään äärimmäisen kuumia tai kylmiä lämpötiloja ja antoivat heidän liikkua vapaasti.
Tutkimusten mukaan pienten varvasluiden heikkenemistä on löydetty 40 000-vuotta vanhan ihmisen fossiilista, mitä on pidetty näyttönä kenkien käytöstä jo tuohon aikaan.
On syytä uskoa, että käsityöläisiä esiintyi tuolloin ja he alkoivat tehdä ja korjata jalkineita. Asiakkaat ovat aina arvostaneet suutareita ja he ovat saaneet tunnustusta kovasta työstä sekä omistautumisesta käsityöhön, jota pidetään joskus taiteena.
Maailman vanhin nahkakenkä löydettiin armenialaisesta luolasta vuonna 2010. Se oli hyvin säilynyt, koska se oli peittynyt lampaan lantaan. Tutkijat ovat ajoittaneet kengän noin 5500 vuotta vanhaksi. Kenkä oli tehty lehmän nahasta; saumat edessä plus takana ja sidonta nahkanauhalla.
Antiikin jalkineita on löydetty eripuolilta maailmaa ja ne valottavat aikansa kulttuureja sekä tyylejä. Esimerkiksi Meksikossa voidaan nähdä Olmec aikakauden (5000 eaa) patsailla erityisiä jalkineita.
Suutareita, jotka korjasivat kenkiä, tunnetaan myös palkkasuutareina. He työskentelivät laukkujen ja asusteiden, kuten vöiden parissa. Jos käsityöläinen teki uusia kenkiä, häntä kutsuttiin suutarimestariksi.
Kolme vuosisataa sitten suutarit, kuten muutkin ammattilaiset esim. sepät, puusepät ja räätälit kuuluivat alhaisimpiin yhteiskuntaluokkiin. Espanjassa uskottiin, että työntekijät, jotka työskentelivät käsin, menettivät sosiaalisen asemansa. Ihmisistä tuli haluttomia työskentelemään näissä ammateissa tai palkkaamaan työntekijöitä kuten suutareita. Espanjan kuningas katsoi tarpeelliseksi antaa vuonna 1783 kuninkaan asetuksen, jonka mukaan käsityöläiset kuten sepät, räätälit, suutarit, puusepät ja vastaavat ovat rehellisiä ja kunniallisia ja että heidän käyttämisensä ei halvenna perhettä tai henkilöä, joka käyttää heidän palvelujaan.
Kuten monet käden taidot, suutarin taidot periytyivät usein vanhemmilta lapsille tai nuorille harjoittelijoille, jotka auttoivat työpajassa ja oppivat kaupan tekoa.
Suutarin ammatti kaupallistui 18 vuosisadan puolivälissä. Valmiista jalkineista luotiin taloon varasto, josta kenkiä myytiin eri alueille.
Suutarin ammatti muuttui perinteisestä käsityöstä suureksi teollisuusmaiden tehtaiden virtaviivaistetuksi tuotannoksi 1800-luvun lopussa.
Nykyään useat menneisyyden työkalut ja tekniikat ovat kadonneet ja korvataan uusin tuotantomenetelmin. Monet nykyaikaiset kengät ovat kestäviä mutta tarkoituksena on vaihtaa ne rajallisen käyttöajan jälkeen.
Jos päätät käyttää paikallista suutaria, antaa kenkäsi hänen asiantunteviin käsiinsä, tiedät että voit luottaa kokeneeseen käsityöläiseen, joka on oppinut ammattinsa. Tällä ammatilla on lähes yhtä vanha ja rikas historia kuin aika.
Muistatko sinä yhtään suutaria?
Kaikki artikkelin kortit ovat 1800-luvulta ja skannattu 2000-luvulla. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat Joulukortin kotimaa on Englanti. Ensimmäinen tunnettu joulukortti painettiin Lontoossa vuonna 1843 ja siitä otettiin noin tuhannen kappaleen painos. Joulukortin ilmestymisen ajankohta markkinoille ei ole sattumaa. Kolme vuotta aiemmin oli painettu ensimmäinen postimerkki. Kun...
Suomessa ei ollut vielä 1800-luvun puolella mitään koko kansaa yhdistävää jouluruokaa, vaikka jouluna syötiin paremmin ja runsaammin kuin arkena. Monet ruokatavat ovat siirtyneet jouluun perinteisestä sadonkorjuujuhlasta eli kekristä, jota vietettiin syksyisin. Rosolli eli sallaatti Rosollin valmistus levisi 1800-luvulla kansan keskuuteen. Aluksi rosolliin käytettiin...
Onko sinulla suvussasi mysteeri, jonka haluaisit selvittää? Olet ehkä löytänyt laatikon pohjalta vanhan sota-aikaisen mitalin, etkä tiedä kenelle se kuuluu tai olet löytänyt vanhan medaljongin, jossa on sinulle oudot nimikirjaimet. Monet ihmiset iskevät päätänsä seinään sukututkimuksessaan. Kun sinulle tulee vastaan tällaisia sukuun liittyviä mysteereitä,...
Tämä on Andrew Kochin vieraspostaus. Hän toimittaa ja tuottaa sisältöä aikakauslehteen nimeltä FamilyTreeMagazine.com. Family Tree Magazinen printti- ja digiversioiden lisäksi hän ja joukko toimittajia julkaisevat sukututkimuksen ohjekirjoja, webinaareja ja onlinekursseja. Totta puhuen: Monet ajattelevat, että historia on tylsää. Omien esivanhempiemme tutkiminen on asia erikseen,...
Muutettiinko nimet Ellis Islandilla? Vastaus on yksinkertaisesti Ei. Sitä ei tapahtunut koskaan. Nykyisin löytyy miljoonia Yhdysvaltoihin tulleiden siirtolaisten jälkeläisiä, jotka uskovat vahvasti tähän myyttiin huolimatta merkittävien siirtolaisuuteen erikoistuneiden ihmisten ja sukututkijoiden ponnisteluista tämän myytin kumoaminen vaikuttaa mahdottomalta. Milloin tahansa puhun yhdistysten tilaisuuksissa tai konferensseissa...
Danièle Cybulskie, Five-Minute Medievalistin kirjoittaja on kirjoittajana myös Medievalists.netissä. Hänen kirjoituksiaan on ollut esillä mm. seuraavissa lehdissä: The Medieval Magazine, Medieval Warfare Magazine ja Ancient History Magazine. Hän on suorittanut maisterin tutkinnon Englannin kirjallisuudesta Toronton yliopistossa, missä hän erikoistui keskiaikaiseen kirjallisuuteen. Esivanhempien jäljittäminen aina...
Avioliitto oli usein järkevin naisille tarjolla oleva vaihtoehto. Siitäkin huolimatta, että nainen oli liitossa lapsen asemassa ja vapautui miehensä holhouksesta vasta vuonna 1930 uuden avioliittolain myötä. Naisilla oli oikeus toimia opettajana, mutta heillä ei ollut mahdollisuutta saada opettajan virkaa ennen kuin vuonna 1926, kun...
12 marraskuun, 2015
Suutarin äidin kehtolaulu II versio..
Omassakin suvussani on ollut useitakin suutareita 🙂
Ctrl+C/⌘+C
Pentti Ruotsalainen
10 marraskuun, 2015
Toki muistan entisajan suutareita ainakin yhden, sillä ukkini oli suutari ja muistan kuinka hän istui ikkunan vieressä, työpöytänsä ääressä. Kun menin katsomaan lähelle, mitä ukki teki, hän vetäisi napakasti pikilankaa ja komensi lapset kauas tärkeän työpisteensä läheltä. Muistan myös, kun asiakas tuli hakemaan suutarilta kenkiä ja muuta en sitten oikein muistakkaan, kun olin noin neljä viisivuotias. Ukin suutarin työvälineet ja työpöytä lienee tallessa kotipuolessa…