70 vuoden etsimisen jälkeen; ukin veli löytyi!

Kommentit

Koko elämäni muuttui vuosi sitten. Tein sukututkimuslöydön, jota emme koskaan uskoneet mahdolliseksi. Löysin isoisäni veljen, jonka olimme kadottaneet holokaustissa.

Isoisä oli sankarini. Jo aivan pienestä lähtien rakastin häntä. Minulla on hänestä monia, ikuisesti säilyviä muistoja, joita kannan mukanani kaikkialle. Muistan pyöräretkemme, leikinlaskumme maagisista, punaisista lehmistä ja hänen kertomuksensa ”Flopysta, Mopsysta ja Cottontailista”. Parhaiten muistan siniset numerot hänen käsivarressaan.

Ukki ja minä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Ukki, miksi sinulla on numeroita käsivarressasi?”

”Olin holokaustissa.”

”Mikä on holokausti?”

”Pahat ihmiset tappoivat äitini, isäni, sisareni ja kadotin veljeni.”

”Miksi?”

”Koska olimme juutalaisia.”

”Kuinka kadotit veljesi?”

”Hän pakeni sodan aikana Venäjälle enkä koskaan löytänyt häntä. Olen vuosikausia etsinyt häntä kaikkialta, mutta en tiedä, mitä hänelle tapahtui.”

Noiden keskustelujen aikana isoisällä oli tapana kätkeä kyyneleensä, mutta kun sain lisää ikää, hän avautui minulle enemmän; hänen 90-vuotiaat jäänsiniset silmänsä kyyneltyivät ja hän oli jälleen kuin nuori mies kokemassa sitä kauhua ensimmäistä kertaa.

Ukin käsivarressa oleva tatuointi Auschwitzista

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Isoisäni yritti koko elämänsä ajan löytää veljensä. Hän varttui Piotrków Trybunalskissa, Puolassa. Perheeseen kuuluivat vanhemmat (Idel ja Malka Ruchel Belzycki), sisko Gitel ja veli Chaim. Sodan alkaessa sisarukset olivat n. kahdenkymmenen vuoden ikäisiä ja heillä jokaisella oli erilainen kohtalo. Chaim pakeni Piotrków Trybunalskin getosta vuonna 1939 ja meni Venäjälle. Isoisäni sisko kuoli getossa tuberkuloosiin vuonna 1941 ja isoisäni vanhemmat vietiin vuonna 1942 natsien kuolemanleiriin, Treblinkaan, missä heidät murhattiin.

Isoisäni lähetettiin holokaustin aikana useille eri keskitysleireille ml. Auschwitziin ja Mauthauseniin. Hän kärsi valtavan paljon, mutta jotenkin hän selvisi siitä elävänä ja otti elämäntehtäväkseen veljensä löytämisen. Ainoa, mitä hän halusi oli löytää veljensä, tavata hänet vielä ja saada selville, mitä hänelle oli tapahtunut.

Kotonani on laatikoittain kirjeitä, jotka kertovat Chaimin etsinnästä. Joka vuosi saimme saman vastauksen; Chaimia ei ole löydetty ja hän ei todennäköisesti ole selvinnyt sodasta.

Viime vuonna otin vastuun etsinnästä. Käytin sosiaalista mediaa ja internetiä saadakseni mahdollisimman paljon tietoa Chaimista. Vain 10 päivää sen jälkeen, kun aloitin, löysin isoisäni veljen pojan, Evgenyn!

Sain elämää mullistavan viestin sähköpostiini. Eräs nainen kertoi lukeneensa postaukseni Chaimista ja hän uskoi löytäneensä yhden Chaimin pojista Sahalinin saarilta Venäjältä. Tämä mies, Evgeny, kertoi, että kaikki, mitä olin kirjoittanut täsmäsi hänen isäänsä. Suunnittelimme Skype-puhelua samaksi illaksi ja valmistelin kysymyksiä, joihin ainoastaan Chaimin poika tietäisi vastaukset.

Äitini, kolme sisartani ja minä keräännyimme äidin vuoteen ympärille ja odotimme Evegenyn soittoa.

”Hei Jessica! En osaa kertoa tunteistani tällä hetkellä; niitä ei voi kuvailla. Lähetän sinulle isäni kuvan – näyttääkö hän sinusta tutulta?”

Ukki (vasemmalla) ja hänen veljensä, Chaim (oikealla)

 

Hän lähetti kuvan isästään, äitini kirkaisi ja pyörtyi. Chaim oli kuin isoisäni kaksoisolento. Äiti puhkesi itkuun. Hänen unelmansa oli nähdä kuva sedästään eikä hän voinut uskoa puhuvansa ensimmäisen serkkunsa kanssa.

”Itkemme kaikki onnesta!”

Evgeny, ”Minulla on myös kyyneleet silmissä ja pala kurkussa.”

Suunnittelimme videopuhelun seuraavaksi aamuksi. Kukaan ei saanut yöllä nukutuksi. Kuinka kukaan voisi nukkua, kun on tapaamaisillaan kadoksissa olleen perheen? Seuraavana aamuna juttelimme 2 tuntia, kyynelehtien, nauraen, vaihtaen valokuvia ja tarinoita.

Siitä hetkestä lähtien ei ole kulunut päivääkään ettemme olisi, kielimuurista huolimatta, jutelleet toistemme kanssa. Kiitos Google-kääntäjälle!

Evgeny ja minä, rakensimme kumpikin sukupuumme MyHeritageen, jotta voimme näyttää toisillemme, keitä perheisiimme kuuluu. Molemmilla oli paljon opeteltavaa ja paljon uusia sukulaisia tavattavana! MyHeritage on meille tärkeä työkalu, sillä sen avulla voimme jakaa sukupuumme omilla kielillämme, jotta ymmärrämme, mitä sukulaisuussuhteet tarkoittavat.

Kun löydöstä oli kulunut muutama kuukausi, tulivat Evgenyn tytär, Julia ja hänen tyttärensä Anna käymään luonamme New Jerseyssä. Meillä natsasi heti – voidaan kai sanoa, että se on DNAssamme.

Evgeny, Yulia ja Anna

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaikka tuskin tunsimme toisiamme, meistä tuntui heti kuin olisimme perhettä; meillä oli samanlainen huumorintaju ja suhtautuminen elämään. Muutama kuukausi sen jälkeen tapasimme Evgenyn ensimmäistä kertaa.

Sillä hetkellä, kun äitini näki Evgenyn lentokentällä, hän juoksi itkien tämän syliin. He kumpikin kyynelehtivät sydämensä pohjasta.

He huomasivat sen hetken olevan elämänsä onnellisin mutta myös surullisin.

Isoisäni ja hänen veljensä Chaim olivat kumpikin kuolleet monta vuotta ennen kuin löysimme toisemme. Kumpikin eli koko elämänsä etsien toista tietämättä, että toinen oli vielä elossa. Tietämättään he elivät rinnakkain mutta toivoivat aina löytävänsä toisensa.

Vaikka unelma ei toteutunut heidän elinaikanaan, se toteutui heidän lastensa ja lastenlastensa kautta. Vastoin todennäköisyyttä löysimme holokaustissa kadonneen perheen 70 vuoden etsimisen jälkeen.

Meistä on tullut viime vuoden aikana hyvin läheisiä Evgenyn ja hänen perheensä kanssa.

Evgeny ja minä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sydän särkyneenä kirjoitan tätä; Evgeny kuoli muutama kuukausi sitten. Olen niin kiitollinen siitä, että viime vuoden aikana minulla oli mahdollisuus tutustua häneen ja rakastaa häntä. Oli shokki löytää hänet ja on shokki menettää hänet nyt.

Hänen kuolemansa tekee perhesiteidemme vaalimisen vielä tärkeämmäksi, erityisesti tulevia sukupolvia ajatellen. Isoisältäni saamamme rakkaus johti hänen veljensä löytymiseen ja vuosikymmenien ajan perhettä koetelleen kuilun umpeutumiseen. Kaikkien meidän elämämme on muuttunut ainaiseksi.

Tämä löytö ei muuttanut ainoastaan elämääni, se muutti myös urasuunnitelmani. Olen ylpeä siitä, että saan työskennellä MyHeritagessa ja auttaa perheitä tutustumaan sukunsa historiaan, löytämään uusia sukulaisia ja saamaan DNAn avulla selville lisää juuristaan.

 

 

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Jätä kommentti

Sähköposti pidetään yksityisenä eikä tule näkyviin