KGB, rautaesirippu ja vuosikymmeniä vanha perhemysteeri

Kommentit

Kun lukemattomat yritykset etsiä entisessä Neuvostoliitossa kadonneita perheenjäseniä epäonnistuivat, Rani Markovich oletti, että hän ei koskaan pysty löytämään heitä. Hänen isoisänsä oli joutunut eroon veljistään rautaesiripun aikaan, ja kaikki yritykset heidän löytämisekseen olivat epäonnistuneet. Heidän jälkensä olivat kadonneet.

Ranin täti, ainoa, joka olisi voinut tuoda valoa perheen mysteeriin, oli sairastunut Alzheimerin tautiin ja tietoja, jotka hän olisi voinut jakaa, ei enää ollut saatavissa. Rani oli virallisesti päätynyt umpikujaan.

Kaikki tämä muuttui, kun Ranin veli näki MyHeritage’n perustajan ja toimitusjohtajan Gilad Japhetin haastattelun MyHeritagen menestyksestä kadonneiden sukulaisten löytämisessä. Rani oli hämmästynyt saadessaan tietää, että yritystä johti hänen vanha ystävänsä. Hän oli ollut armeijassa yhtä aikaa Giladin kanssa, ja vaikka heidän tiensä olivat eronneet, he olivat kerran olleet erittäin hyviä ystäviä. Rani päätti ottaa yhteyttä Giladiin Facebookissa ja pyytää apua.

”Olisin onnellinen, jos voisit kertoa minusta asiaankuuluville ihmisille yrityksessäsi. Ehkä he voisivat tehdä ihmeen ja auttaa minua toteuttamaan vanhan unelmani, joka on aina näyttänyt saavuttamattomalta, koska hallussani on vain pieniä tiedon murusia.”

Rani kirjoitti olevansa tietoinen siitä, että tämä tutkimus olisi vaikeaa ja lähes mahdotonta. Se, mitä Rani ei tiennyt oli, että sana mahdoton ei kuulu Giladin sanavarastoon! Tämä oli juuri sellainen haaste, jota Gilad ei pystynyt vastustamaan. Gilad vastasi välittömästi ja pyysi lisätietoja. Hän sanoi, että hänen ei ollut tarpeen viedä Ranin asiaa jollekin muulle henkilölle yrityksessä, sillä hän ryhtyisi itse tutkimaan sitä. Sen jälkeen kaikki tapahtui hyvin nopeasti.

Rani kertoi Giladille kaiken tietämänsä suvun historiasta, jota siinä vaiheessa ei ollut todellakaan liikaa. Yli 30 vuotta sitten, ala-asteikäisenä, Rani oli mukana koulun sukupuuprojektissa. Osana projektia hän nauhoitti isoisänsä Shabtain (Sheftel) haastattelun. Valitettavasti sekä nauhoitus että sukupuu katosivat muuttojen aikana.

Ranin isoisä Shabtai Ben-Zvi (Baskin)

 

 

Shabtai (Sheftel) Baskin syntyi Slutskissa, Valko-Venäjällä. Hän oli aktiivi sionisti, joka 1920-luvulla joutui vankilaan kielletystä sionistisesta toiminnasta Gulagissa Ural- vuorilla. Vapauttamisensa jälkeen hänet lähetettiin Stalingradiin ja sieltä hän vaelsi Nikopoliin, Ukrainaan, jossa hänen kaksi tytärtään (Ranin äiti ja täti) syntyivät.

Kun saksalaiset hyökkäsivät Neuvostoliittoon, perhe pakeni itään. Ranin isoisä oli innokas radion kuuntelija, ja hän kuuli raportin, jonka mukaan saksalaiset tappoivat juutalaisia. Edetessään itään päin hän saapui perheineen Armeniaan. Sodan lopussa hän päätti toteuttaa sionistisen visionsa ja muuttaa Israeliin.

Sheftel ja hänen perheensä kohtasivat valtavan tragedian, kun hänen poikansa kuoli muutaman viikon kuluttua Israelin sodassa itsenäisyydestä. Siinä vaiheessa hän muutti sukunimensä Ben-Zvi:ksi kunnioittaakseen kuolleen poikansa Zvin muistoa.

Siitä lähtien, kun Sheftel kadotti kosketuksen perheeseensä 1930-luvulla, hän pyrki löytämään veljensä. Sheftel kuoli 1980-luvulla eikä koskaan onnistunut siinä. Rani halusi, enemmän kuin mitään muuta, kunnioittaa isoisänsä perintöä paikallistamalla hänen kadonneen perheensä.

Tuntematon kuva ja tuntematon nimi

Rani muistaa vanhan perhekuvan, jossa oli nainen lapsen kanssa. Hänen tätinsa kertoi, että Ranin isoisä oli saanut kuvan sodan päättymisen jälkeen veljensä leskeltä Leningradin alueelta (Pietari). Ranilla ja hänen perheellään ei enää ole tätä valokuvaa. Se oli kadonnut kuten kuvassa olleen naisen ja lapsen nimetkin.

Rani kertoi myös, että hän oli vuonna 2003 vieraillut Valko-Venäjällä ja tehnyt hakemuksen arkistoon hakeakseen asiakirjoja isoisänsä perheestä. Eräästä asiakirjasta löytyi nainen nimeltään Polina Josipovna Baskina, mutta Rani ei muistanut asiayhteyttä tähän nimeen eikä sitä, kuka hän oli.

Gilad aloitti työskennellä näillä vähillä tiedoilla ja yritti löytää Polina Josipovna Baskinan MyHeritagen laajoista tietokannoista. Baskina-sukunimi on harvinainen, kuten myös etunimi Polina. Näiden yhdistelmä on vieläkin harvinaisempi lisäten löytämisen mahdollisuutta.

Gilad kirjoitti Ranille:

”Totuus tulee pian esille. Meillä on vaihtoehtoina mahdollinen pettymys tai toisaalta tunteikas sukulaisten tapaaminen ja juuri tällaiset perheiden yhdistämiset antavat minulle motivaation tehdä epätavallisia asioita, joita teen kuten myöhään yöhön työskenteleminen tutkimuksesi kanssa.”

Kadonnut ja löydetty

Giladin laaja haku, joka lähestyi mysteeriä kaikista mahdollisista kulmista, tuotti jännittävän aarteen. Hän löysi viittauksen Shabtai Ben-Zviin kirjasta, jonka Prof. Ziva Galili oli kirjoittanut sionistien toiminnasta Neuvostoliitossa.

 

 

Gilad otti yhteyttä Galiliin saadakseen lisätietoja, tämä tutki kirjansa tutkimusaineistoa ja löysi 3 tuntia kestäneen Sheftelin haastattelun vuodelta 1966! Rani onnistui saamaan kopion haastattelusta ja nyt hänellä on harvinainen nauhoitus, jossa hänen isoisänsä on Yaakov Bar Haimin haastateltavana ja kertoo kiehtovan tarinan elämästään.

Nauhoitus sai Giladin ymmärtämään, että hänen oli löydettävä Sheftelin KGB-tiedot, koska KGB oli kuulustellut häntä.

Gilad värväsi avukseen Yuri Dornin, ammattisukututkijan Valko-Venäjältä, joka lähetettiin etsimään asiaankuuluvia asiakirjoja. Yuri ”sukelsi” arkistoihin ja löysi pian joitakin asiakirjoja. Gilad oli haltioissaan kuultuaan, että Yuri oli löytänyt Ranin isoisän veljen nimen, Boris. Hän löysi jopa Ranin isoisän isoisän nimen ja osoitteen, jossa perhe oli asunut. Rohkaisevat löydöt lisäsivät mahdollisuuksia elossa olevien jälkeläisten löytämiseen.

Gilad kirjoitti Raniille ja pyysi etsimään mitä tahansa asiakirjoja tai perhekuvia, jotka voisivat auttaa. Viikkoa myöhemmin Rani ilmoitti, että hänen kadonnut sukupuuprojektinsa oli löytynyt!

”Minulla on hyviä uutisia! Vanhempani löysivät lapsena tekemäni sukupuuprojektin ja myös 30 vuotta sitten tekemäni haastattelun isoisästä. ”

Sukupuuprojektista oli mahdollista päätellä, että hänen isoisänsä veljet olivat olivat Zvi (Hirsch), Pinchas ja Boris. Pinchas oli naimisissa Fania-nimisen naisen kanssa, ja heillä oli lapsia.

Kolme kuukautta myöhemmin he tekivät todellisen läpimurron. Yuri lähetti sähköpostia, jossa hän ilmoitti, löytäneensä tietoja Sheftelin kahdesta veljestä: Pinchasista ja Boriksesta, ml. heidän osoitteensa. Tietojen mukaan Pinchas karkotettiin Novosibirskin alueelle. Boris oli kadonnut asepalveluksensa aikana.

Uskomaton löytö oli Sheftelin KGB-tiedosto, joka sisälsi harvinaisia ​​valokuvia hänestä vankina Gulagissa. Asiakirjoista löytyy tiedot hänen pidätyksestään toukokuussa 1925, mukana on valokuvia ja Andrejev-nimisen kuulustelijan kuulusteludokumentit. Vuodesta 1922 vuoteen 1923 hän oli laittoman sionistiliikkeen, Kadiman jäsen ja pidätettiin kolmatta kertaa Slutzkin Grozobosissa.

 

Harvinainen löytö: KGB-kuulustelukansiosta

Kansio sisälsi Sheftelin täydellisen todistajalausunnon, jossa hän näennäisesti tunnustaa kaiken hallussaan olevan, ml. hepreankieliset painotuotteet. Hän kieltäytyy paljastamasta sen henkilön nimeä ja osoitetta, joka luovutti materiaalit hänelle. Ratsiassa löytyi myös käsinkirjoitettuja, jiddishiksi olevia dokumentteja.

Kansiossa oli myös Sheftelin vanhempien lähettämiä kirjeitä: ”Isäsi meni tänään Moskovaan anoakseen lievempää rangaistusta keuhkosairauden takia, josta olet kärsinyt lapsesta saakka”, äiti kirjoitti hänelle. ”Ole hyvä ja kirjoita meille useammin ja pidä huolta terveydestäsi.” Isä lupasi tehdä kaikkensa saadakseen hänet vapaaksi: ”Olen varma, että muutamassa kuukaudessa saat armahduksen rangaistuksestasi. Lähetän sinulle 10 ruplaa, pidä huoli terveydestäsi. ”

Muutaman päivän kuluttua Yuri kertoi Giladille ja Raniille, että he olivat lähellä mysteerin ratkaisua.

”Saimme tänään kalan verkkoon. Löysimme Pietarista asiakirjoja, joiden mukaan Pinchasin perhe palasi Leningradiin. Lokakuussa 1944 hänen vaimonsa Faina ja hänen kaksi tytärtään, Galina ja Tatiana, palasivat Pietariin. ”

Hän löysi Pinchasin haudan ja hautausmaan rekistereistä löytyi tieto, jonka mukaan hautaamisen oli järjestänyt Galina Petrovna Linnik niminen nainen. Galinan, hautausmaan rekisterissä oleva osoite oli sama kuin Yurin löytämässä maastamuuttokortissa. Gilad oletti, että Galina oli Pinchasin tytär ja että hän oli muuttanut Yhdysvaltoihin.

Gilad ei ollut varma, kuinka hän onnistuisi löytämään Galinan, jonka tiedettiin olleen viimeksi vuonna 1961 Pietarissa Venäjällä. Hän teki hakuja, mutta ei onnistunut paikantamaan Galinaa. Hän päätti kokeilla onneaan Facebookissa. Galina olisi nykyään yhdeksännellä kymmenellä, joten se olisi todellakin onnekas löytö. Gilad kirjoitti hänen nimensä, ja satoja Galina Linniksejä katseli häntä vastaan; osa venäjäksi, osa englanniksi. Itsepäisen sukututkijan tavoin Gilad kävi ahkerasti läpi jokaisen kyseiseen ikäryhmään kuuluvan profiilin; yhden kerrallaan, kunnes sai – jättipotin! Hän löysi Pietarista kotoisin olevan, vanhalta näyttävän Galina Linnikin, joka asuu nyt Columbuksessa, Indianassa. Kun Gilad selasi Galinan Facebook-sivua, hän näki Galinan mainitsevan perheestään hänelle tuttuja nimiä. Gilad oli löytänyt Ranin isoisän veljentyttären!

 

Galina Linnikin Facebook-profiili.

  1. marraskuuta Gilad kertoi Raniille, että etsintä oli päättynyt:

”Löysimme kadonneen perheesi; Yuri Tzedek, Galina ja Tatiana lähtivät todella Venäjältä ja muuttivat Yhdysvaltoihin. Löysin Facebookista Galina Linnik nimisen naisen, joka kertoo syntyneensä Pietarissa ja asuu nyt Columbusissa, Indianassa. Toisessa haussa löysin Tatianan, joka kuoli vuonna 2014. Hänellä on poika nimeltä Michael ja aviomies nimeltä Paul. Bingo! Löysimme heidät Yhdysvalloista. Tatiana on kuollut, mutta häneltä jäi perhe ja Galina on edelleen elossa. ”

Tunnepitoinen tapaaminen

Noin kuusi kuukautta sen jälkeen, kun oli ensimmäisen kerran pyytänyt apua ystävältään Giladilta, Rani vanhempineen saapui ensimmäistä kertaa MyHeritagen pääkonttoriin soittaakseen videopuhelun juuri löytämilleen sukulaisille. Rani ja hänen vanhempansa puhuivat Galinan, Pinchasin tyttären ja hänen poikansa Paulin kanssa. He vaihtoivat tarinoita ja kokemuksiaan.

Perheen israelilainen haara vieraili Galinan luona Yhdysvalloissa. Katso heidän tunteikas tapaamisensa:

Rani ei voinut uskoa, mitä he olivat saaneet aikaan

”Emme osanneet kuvitella heidän löytämisensä olevan mahdollista niin monen vuoden etsinnän jälkeen. Mutta uskomaton tapahtui ja istumme täällä puhumassa heidän kanssaan. ”

Rani pitää tätä valokuvaa isoisästään ja yhdestä hänen veljestään, Pinchasista, voittokuvanaan.

 

 

”Arvioin, että nämä kaksi pientä soikeaa valokuvaa otettiin enemmän tai vähemmän samaan aikaan, yli vuosisata sitten, vuonna 1915. Siitä lähtien ne ovat kulkeutuneet erillään omistajiensa mukana läpi maailmansotien, bolsevikki-vallankumouksen, pidätysten, uusien pidätysten ja karkoitusten, pitkittyneen piirityksen ilman armoa, nälänhädän, tautien, kommunistisen rautaesiripun, Israeliin muuton, vapaussodan, menetysten ja siirtolaisuuden kahteen eri maanosaan. Siihen asti, kunnes ne yhdistettiin uudestaan ​​yhteiseen kuvaan voitosta”

Ensimmäistä kertaa perheen jouduttua erilleen 1930-luvulla, Markovichin perheellä oli tunne jonkin päättymisestä. Heidän tarinansa erilleen joutumisesta ja vuosikymmenien mittaisesta mysteeristä sai lopulta päätöksen.

Jätä kommentti

Sähköposti pidetään yksityisenä eikä tule näkyviin