Ystävänpäivä 2019: Rakkauskirjeitä aikojen takaa

Rakkauskirjeitä aikojen takaa! Sillä aikaa, kun monet olivat tämän ystävänpäivän aikana etsimässä rakkautta , me ajattelimme ottaa muutaman askeleen taaksepäin ja katsoa, miltä rakkaus näytti ennen tekstiviestien, emojien tai e-korttien lähettämistä – aikaan, kun rakkaudesta kerrottiin paljon puhuvien, käsinkirjoitettujen kirjeiden – avulla.

Viime viikolla pyysimme lukijoita lähettämään esivanhempiensa rakkauskirjeitä. Olemme olleet hyvin hämmentyneitä ja liikuttuneita näistä rakkauden ja romantiikan osoituksista, että tuskin maltoimme odottaa, että saamme jakaa ne kanssanne.

Vaikka rakkauskirjeitä oli tosi paljon, tässä ovat kolme suosikkiamme; rakkauskirjeitä, jotka on kirjoitettu yli 100 vuotta sitten.

1911 rakkauden tunnustuksia

Louise Goldstein jakoi kanssamme otteita kahdesta kirjeestä, jotka hänen isoisänsä, Louis Battalen, kirjoitti morsiamelleen Fenya Ronenille, josta tuli Louisen isoäiti. Heillä olivat kirjeenvaihdossa yli kaksi vuotta; ensin kun he olivat molemmat Venäjällä ja sitten kun Louis oli saapunut New Yorkiin ja Fenya odotti kutsuaan.

Kun Fenya saapui huhtikuussa 1913, hän oli vain 19-vuotias ja Louis oli 21. Heidän ensimmäinen lapsensa syntyi seuraavan vuoden toukokuussa. He kasvattivat yhdessä neljä lasta ja kuolivat kahden vuoden aikana 1950-luvun lopulla.

Fenya ja Louis Battale (Lähde: Louise Goldstein)

Kirje nro 1: Ensimmäinen rakkauden tunnustus ehkä vuosien 1910-1911 vaihteessa

En voi piilottaa tunteitani yhtään kauemmin… En tunnista itseäni, kun olen lähellänne, nähdessäni teidät tunnen vain kuohunnan sisälläni ja olen sekä onnellinen että surullinen. Olen onnellinen nähdessäni teidätt, mutta samalla sieluni kärsii. Haluaisin niin välittää tunteeni teille, mutta en voi, on kuin olisin mykkä, Fenichka – en kestä sitä enää! En halunnut käyttää rakkauden sanoja, halusin teidän ymmärtävän minua, mutta en voi, rakastan teitä. Fenichka, te olette lumonnut minut, lumonnut minut ilman taikakeinoja! En itsekään tiedä, kuinka rakastuin teihin… enkä välitä siitä, mitä se vaatii. En voi elää onnellisena rauhassa edes minuuttia ilman teitä…

Kirje nro 2: Kirjeen tultua pitkän hiljaisuuden jälkeen 12.9 joko vuonna 1911 tai 1912

Odottamaton onni!

Kiitos, Fenichka. Tämän kirjeen myötä olette sieluni kuningatar… jos olisitte täällä juuri nyt, näkisitte, kuinka hehkun. Olin lähes menettänyt kaiken toivon; en aio kuvailla sitä helvetillistä tapaa, jolla olen kärsinyt sen takia. No, Fenichka, mitä voin tehdä? Tapasin teidät, ja siitä hetkestä lähtien olen ollut musertunut. Rakastuin teihin aidolla rakkaudella. En tiedä, ette kuitenkaan ole ensimmäinen tyttö, jonka olen tavannut elämässäni, ja tapaamisemme aikaan olin varma, että ihastumiseni oli tilapäistä, että minua vei intohimo ja että pian unohtaisin. Rakastan teitä kuin jumalatarta, ja ensimmäisestä päivästä alkaen, olette ollut minulle  pyhä. Kaikki tämä tuntuu teistä oudolta, rakkaani, mutta en ole yllättynyt tästä outoudesta… minulle tämä ei ole sokea intohimo, vaan tosi rakkaus.

Louisin alkuperäinen kirje Fenyalle venäjäksi (Lähde: Louise Goldstein)

1859 Häät tulossa

Janet Isenberg lähetti meille rakkauskirjeen, jonka hänen iso-iso-isoisänsä, Benjamin Wolff, kirjoitti iso-iso-isoäidille, Karoline Löwensteinille vähän ennen heidän avioliittoaan 1. marraskuuta 1859.

Benjaminin alkuperäinen kirje Karolinelle saksaksi, 1859 (Lähde: Janet Isenberg)

Münstereifel 20. syyskuuta 1859

Syvästi rakastettu morsiameni,

Tämän kirjeen mukana lähetän teille, rakas morsiameni ja perheellenne hunajaa, jota teidän pitäisi syödä pysyäksenne hyvässä terveydessä. Jos pidätte hunajasta ja jos teillä on vaikeuksia hankkia sitä lisää sitä, voitte, rakas morsiameni, kertoa siitä minulle seuraavassa kirjeessänne ja aion huolehtia siitä, että saatte sitä lisää. Tällä viikolla ostin itselleni noin 20 naulaa.

Sain, hellästi rakastettu morsiameni, kirjeenne ja ilahduin kuullessani teidän, rakkaiden vanhempienne ja sisarustenne voivan hyvin.

Teitte minulle vääryyttä, rakas morsiameni, viittaamalla Kölnistä olevan herra Abeyerin sanoneen, että minulla olisi kiertävä silmä, kun te, rakas morsiameni, ette ole katsomassa. Annoitte anteeksi minulle kirjeessänne, mutta se oli hienotunteisuutta teidän puoleltanne. Minua loukkaisi syvästi, jos se olisi totta, ja se ei päättynyt sillä tavalla kuin kirjoititte minulle. En tunne ehdottamallanne tavalla,  että ajattelisin:  ”poissa silmistä, poissa mielestä.” Te, rakas morsiameni, ette koskaan ole poissa ajatuksistani. Missä tahansa kuljen ja pysähdyn, te, rakas morsiameni, olette kanssani ja aika kulkee madellen siihen saakka, kunnes olemme jälleen yhdessä.

ja hän jatkaa…

Rakas isänne kirjoitti minulle kirjeessään, että häät olisi pidettävä 10. marraskuuta. Se sopisi minulle hyvin, mutta minulla on eräs ongelma sen kanssa. Se on viikko, jolloin ensimmäisellä vaimollani, rauha hänen muistolleen, on Jahrzeit (hänen kuolemansa vuosipäivä) ja se tarkoittaa sitä, että lapseni ja minun täytyy paastota. Jos joku Oberdreesistä haluaisi tulla häihini, tämä toisi liikaa muistoja mieleen. Sen vuoksi arvostaisin sitä, jos rakkailla vanhemmillanne ei ole mitään sitä vastaan, että voisimme muuttaa häiden päivämääräksi 1. marraskuuta. Sadon pitäisi olla siihen mennessä korjattu, mutta ellei sitä ole saatu kokonaan tehtyä, voin tulla auttamaan heitä häiden jälkeen tai he voivat palkata jonkun minun kustannuksellani. Olen tyytyväinen siihen, että 1. marraskuuta on tiistai ja voisitteko, rakkaat ystäväni, tulla Euskircheniin ja yöpyä Abetyn majatalossa. Tulisin noutamaan teidät sunnuntaina, koska minun täytyy päättää tilit isäni kanssa. Minua ilahduttaisi jos rakas isänne voisi olla läsnä, koska hänellä on enemmän tietoa tilinpäätöksistä. Toivon, että tämä on sopii vanhemmillenne.

Rakkauskirje jatkuu…

Appeni Oberdreesistä vieraili luonani tällä viikolla ja tuskin tunnisti lapsen. Hän vei Davidin ostoksille Eifeliin Hoenin markkinoille. He huomasivat uusia asioita, jotka saisivat teidät ihmettelemään. Nimittäin esim. tämä lehtiteline, joka todella ärsytti minua. Poika kertoi kaikille, että hänen isänsä hankkii hänelle uuden äidin, ja hän osti kuvan lapsesta, joka suukotti uutta äitiään ja ripusti sen seinälle. On totta, rakas morsiameni, että tässä ei ole järkeä, mutta anna ihmisten puhua, mitä haluavat. Minä olen kiitollinen Jumalalle, eikä kukaan utele. Huonoja ihmisiä ei voi saada lopettamaan puhumista, ja on parempi kadehtia kuin kärsiä.

Minun täytyy kirjoittaa teille jotain muuta. Kölnistä oleva Aloses Cohn menetti 100 000 ja lähti Amerikkaan.

Haluan, rakas morsiameni, nyt sulkea tämän kirjeen, ja tervehtiä ja suudella teitä 1000 kertaa, aina rakastavalta sulhaseltanne.

Benjamin Wolff

Rakas morsiameni, haluaisin tietää, pitäisikö takkien olla talvi- vai kesätakkeja. Oletan, että kesätakkeja.

Karoline ja Benjamin Wolff kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen 1879 (Lähde: Janet Isenberg)

Tee nyt hakuja MyHeritagen kokoelmissa olevista avioliittotiedoista!

Richard syntyi Halifaxin piirikunnassa, North Carolinassa ja oli vapaussodan patriootin, John Whitaker juniorin poika. Whitakerit polveutuvat Jamestownin siirtokunnassa asuneista Jabez Whitaker’stä ja Mary Bourchier’stä. Richard lopulta meni naimisiin ”neidin” kanssa, jolle hän kirjoitti, Mary Elizabeth Andersonin, ja pari sai neljä lasta ennen Maryn kuolemaa.

Pamela lähetti meille myös valokuvan miehestään Allenista ja heidän kahdesta pojastaan; Alexista ja Wesistä, James Allen Whitaker seniorin kanssa – joka on Richard Markin ja Mary Elizabeth Whitakerin lapsenlapsi.

R.M ja Mary Elizabethin jälkeläisiä: vasemmalta Allen Whitaker, lapsenlapsenlapsi, James Allen Whitaker sr, lapsenlapsi, Wes ja Alex, lapsenlapsenlapsenlapsia (Lähde: Pamela Whitaker)

Toivomme, että nautit näistä sydämellisistä kirjeistä ja rakkauden tunnustuksista. Onko sinulla suvussasi rakkaustarinoita, jotka haluat jakaa? Kerro meille alla kommenteissa!