”Minulla on nyt kaksi perhettä. Rakastan kumpaakin koko sydämestäni.”

Kommentit

Denveriläinen Collette Badger, 66, tiesi aina, että hänet oli adoptoitu. Hän tunsi olevansa erilainen kuin vanhempansa, oli aina halunnut löytää biologisen perheensä ja tietää, ketä hän muistutti. Useiden epäonnistuneiden, arkistoissa ja tuomioistuimissa tehtyjen etsintöjen jälkeen hän päätti, että DNA-testi voisi antaa hänelle vastauksia. Lopulta hänen 55-vuotinen etsintänsä oli ohi. MyHeritage-DNA-testin ja Legacy Tree Genealogists-sukututkijoiden avulla Collette löysi biologisen sisarensa, 75-vuotiaan Yvetten.

Colletten vanhemmat eivät koskaan piilottaneet tietoa siitä, että hänet oli adoptoitu. He saattoivat sanoa, ”kun saimme sinut” sen sijaan, että olisivat sanoneet ”kun synnyit.” Collette muistaa 10-vuotiaana tutkineensa vanhempiensa tavaroita ja löytäneensä adoptiopapereita. Niistä hän sai selville, että hänen alkuperäinen nimensä oli ollut Noella, hänellä oli kanadanranskalaiset juuret ja adoption aikaan hänellä oli kolme vanhempaa sisarusta, Philip, 11; Yvette, 9 1/2; ja Lorraine, 7.

Kun Collette täytti 18, hän päätti, että oli aika kaivaa syvemmältä. Hän kääntyi Miamissa tuomarin puoleen ja pyysi saada vanhempiensa nimet tai valokuvia. Tuomarin vastaus oli tyly: ”Vanhempasi antoivat sinut pois, ja se on siinä, seuraava!”

Collette ei kuitenkaan koskaan luovuttanut. Hän jatkoi etsintää 20-vuotiaana ja sitten 40-vuotiaana yrittäen saada itselleen vanhoja alkuperäisen adoptiotoimiston papereita sekä dokumenttejä sairaalasta, jossa hän oli syntynyt.

Colletten ollessa 65-vuotias, hänen hyvä ystävänsä, Holly, ehdotti uutta ratkaisua – MyHeritage DNAta. Kuuden viikon kuluttua, kun tulokset tulivat, he avasivat ne yhdessä. Collette oli sanaton – hänellä ei ollut ranskalaisia juuria, mutta hän sai tietää olevansa 80% irlantilainen! Kaikki vuodet hänen adoptiovanhempansa olivat vakuuttaneet hänelle, että hän oli ranskalainen. He jopa antoivat hänelle siitä syystä nimen Collette ja hänet opetettiin puhumaan ranskaa. Hänellä oli ollut ranskankieli oppiaineena alakoulusta yliopistoon saakka ja hän jopa näki unia ranskaksi!

MyHeritage suositteli Collettelle Legacy Tree Genealogists-sukututkijoita, jotka tarjoavat suku- ja DNA-tutkimuspalveluja. Legacy-tiimin Carolynista tuli Colletten projektipäällikkö. Yhdessä he määrittelivät Colletten tavoitteeksi löytää hänen biologiset vanhempansa ja perhe.

Kului vain muutama kuukausi kun Collette sai Carolynilta puhelun, joka muutti hänen loppuelämänsä.

Coletten lähimmällä geneettisellä osumalla MyHeritagessa oli niin paljon yhteistä DNAta hänen kanssaan, että hän voisi olla joko ensimmäinen serkku tai veljen/sisaren lapsen poika. Ikäerosta johtuen Carolyn päätteli hänen olevan jälkimmäinen. Lisäksi osuma oli listannut iso-isovanhemmikseen Joseph St. Laurentin (1916-1989) ja Noella Royn (1922-2005).

Carolyn onnistui löytämään Noellan muistokirjoituksen ja siinä olivat hänen lastensa nimet: Phillip, Yvette ja Loraine. Kaikki Colletten adoptiopapereissa olleet tiedot saivat vahvistuksen…mm. ikä, paikka, ammatti, lasten nimet.

Hyödyntäen muita Colletten DNA-osumia ja perinteistä sukututkimusta Carolyn auttoi Collettea rakentamaan sukupuutaan ja jäljittämään isä- ja äitilinjojaan 3 sukupolvea taaksepäin ranskalaiseen Kanadaan. Colletten esivanhemmat tulivat sinne siirtolaisina Irlannista perunaruton aiheuttaman nälänhädän aikaan. Lopulta MyHeritage DNA-tulosten antama 80%:n irlantilaisuuskin sai selityksen.

Lisäksi Carolynilla oli enemmänkin tietoa Colletten biologisesta perheestä. Vaikka hänen sisarensa Loraine oli kuollut, niin Yvette ja Phillip olivat vielä elossa.

Collette odotti oikeaa aikaa. Hän keräsi rohkeutensa ja lähetti viestin veljentyttärekseen raportoidulle Lisalle ja kertoi hänelle tarinansa sellaisena kuin adoptiotoimisto oli sen kuvannut, toivoen, että tämä välittäisi tiedot Colletten sisaruksille.

Yvette ei koskaan unohda sitä päivää, jolloin Lisa otti yhteyttä.

Lisa luki minulle viestin siltä henkilöltä, joka väitti olevansa se vauva, jonka piti olla kuollut aikoja sitten. Koska en ollut kertonut kenellekään äitini viimeisestä raskaudesta ja kotiintulosta tyhjin käsin  – en lapsilleni enkä kenellekään muulle sukulaiselleni – tiesin, että meillä olimme tässä jonkin äärellä.

Yvette kertoo yllätyksestään löytää sisarensa näin pitkän ajan jälkeen.

”Asuimme siihen aikaan Miamissa ja minulla oli 18 kuukautta vanhempi veli ja 2 vuotta nuorempi sisko. Kun olin 9-vuotias, muistan äitini olleen raskaana. Kun tuli synnyttämisen aika, vanhempani menivät sairaalaan ja palatessaan sieltä, heillä ei ollut vauvaa mukana. Muistan seisoneeni heidän edessään kädet levällään ja kysyneeni, missä vauva on?”

Yvette muistaa vanhempiensa olleen hyvin jyrkkiä, eikä hän koskaan epäillyt, kun he kertoivat ”hänen sisarensa kuolleen synnytyksessä”. Hän ei koskaan kysynyt sisarestaan eikä hän muista, että vauvasta olisi koskaan puhuttu mitään. Elämä jatkui.

Jälkikäteen ajateltuna, hän oli huomannut, että kaikki tilanteessa ei ollut niin kuin piti. Hän ei muista, että vauvan tuloon olisi varauduttu – ei ollut kehtoa, vauvanvaatteita eikä vaippoja. Hän muistaa myös ihmetelleensä, miksi vauvalle ei järjestetty hautajaisia. Vaikka vauvasta ei koskaan puhuttu mitään, Yvette muistaa aina silloin tällöin miettineensä vauvaa, olisiko hän olemassa jossain?

Kun Yvette tuli vanhemmaksi ja sai omat neljä lastaan, hän ajatteli asiaa aina vain vähemmän. Kaikki muuttui, kun hänen veljentyttärensä, Lisa otti yhteyttä ja vahvisti, että hänen sisarensa oli todella elossa ja oli valmis tapaamaan hänet.

Neljä kuukautta kestäneiden videopuheluiden jälkeen Collette lensi lopulta Tampa Bayhin tapaamaan Yvette-sisartaan ja tämän perhettä. Yvette oli häntä vastassa lentokentällä. Katso video heidän tapaamisestaan alla olevasta linkistä.

Collette Badger

He olivat kumpikin todella innoissaan löytäessään toisensa niin monien vuosien jälkeen.

Colette kertoo: ”Minulla on nyt kaksi perhettä. Rakastan kumpaakin täydestä sydämestäni, mutta eri tavalla – ainoastaan vauvana adoptoitu voi sen ymmärtää.”

Collette on vilpittömästi kiitollinen 55-vuotta kestäneen unelman täyttymisestä, biologisten vanhempiensa kuvien näkemisestä ja toivomansa sisaren tapaamisesta.

Jätä kommentti

Sähköposti pidetään yksityisenä eikä tule näkyviin