Nyt MyHeritagessa: norjalaiset kirkonkirjat vuosilta 1815-1938

Kommentit

Olemme iloisia voidessamme ilmoittaa uuden norjalaisen historiallisen kokoelman – Norjan kirkonkirjat, 1815–1938 julkaisemisesta. Tämän kokoelman tiedot on digitoitu yhteistyössä Norjan kansallisen arkiston (Arkivverket) kanssa, ja se koostuu 42,2 miljoonasta indeksoidusta tiedosta ja alkuperäisten asiakirjojen laadukkaista skannauksista. Aineisto sisältää syntymiä ja kasteita, avioliittoja sekä kuolemia ja hautauksia. Kokoelman kuvat on täysin indeksoitu ja haettavissa – joten norjalaisten esivanhempiesi tutkiminen on helpompaa kuin koskaan. Kokoelma kaksinkertaistaa norjalaisten historiallisten tietojen määrän MyHeritagessa ja nostaa MyHeritagen historiallisten tietojen kokonaismäärän 12,6 miljardiin.

Tee nyt hakuja norjalaisista kirkonkirjoista, 1815–1938

Kokoelman kattamat vuodet olivat merkittäviä Norjan historiassa. Vuonna 1814 Norja erosi Tanskasta, ja sen myötä alkoi syntyä uusi kansallinen identiteetti.

Evankelis-luterilainen kirkko on ollut Norjan valtion kirkko vuodesta 1536 lähtien, ja sen papit toimivat hallituksen puolesta kerätessään ja tallentaessaan tärkeitä tietoja. Tämä tärkeä kokoelma auttaa paikkaamaan vuosien 1801–1865 aukot Norjan väestölaskennoissa. Vaikka Norjassa tehtiin noina vuosina viisi väestölaskentaa, niihin ei tallennettu yksilöiden nimiä, joten nämä kirkon kirjat ovat ehdoton lähde sitä aikaa tutkiville.

Synnyin- ja kastetiedot (Fødte / Døpte)

Kesäkuussa 1814 annetun asetuksen mukaan lapset piti kastaa tai heillä oli oltava vahvistus kasteesta seurakunnan kirkossa yhdeksän kuukauden ikää. Tapana kuitenkin oli, että lapset kastettiin tai ”ristittiin” muutaman päivän tai viikon sisällä syntymästä.

Tiedot sisältävät syntymäajan ja kasteen päivämäärän, molempien vanhempien nimet, siviilisäädyn, asuinpaikan, lapsen laillisen tai laittoman aseman sekä kummien ja todistajien nimet.

Norjalaisen tietosuojalainsäädännön vuoksi tässä kokoelmassa julkaistut syntymä- ja kastetiedot ovat vuoteen 1919 (mukaan lukien) saakka.

Sukuniminä patronyymejä käytettiin laajalti Norjassa vuoteen 1923 asti. Esimerkiksi miehen, jolla on etunimi Erich, lapsilla olisi sukunimenä patronyymi Erichsdatter (tyttärelle) tai Erichsen (pojalle). Vuonna 1923 hyväksyttiin Norjan sukunimilaki, joka velvoitti jokaisen perheen käyttämään yhtä, perinnöllistä sukunimeä.

Norjan kirkon syntymä- ja kastekirjoissa lapsi kirjattiin usein vain hänen etunimellään ilman sukunimeä, koska oletettiin, että lapsi ottaisi sukunimekseen patronyymin tai perinnöllisen sukunimen. .

Puuttuvan sukunimen haasteen voittamiseksi MyHeritage johti kaksi mahdollista sukunimen muunnosta kullekin henkilölle, joten käyttäjät voivat etsiä joko patronyymin tai perinnöllisen sukunimen avulla ja löytää oikean tiedon. Esimerkiksi jos lapsi on merkitty syntymärekisteriin Erich Bergin poikana ilman sukunimeä, MyHeritage indeksoi patronyymin Erichsen ja sukunimen Berg, jotta tämä henkilö voidaan löytää etsimällä kummalla tahansa näistä sukunimistä. Tyttärelle indeksoitiin patronyymi  Erichsdatter yhdessä sukunimen Berg kanssa. MyHeritage indeksoi tiedot tällä tavalla, jotta ne olisivat löydettävissä, mutta varsinaisia ​​tietoja ei muokattu eikä sukunimiä lisätty niihin niiden aitouden säilyttämiseksi.

Avioliittotiedot (Viede, Copulerede, Ægteviede)

Avioliitot solmittiin perinteisesti morsiamen kotiseurakunnassa, jos morsian ja sulhanen asuivat eri paikkakunnilla. Avioliittotiedot sisältävät morsiamen ja sulhasen nimet, synnyinpaikat, avioliiton päivämäärän, iät ja usein heidän asuinpaikkansa ja ammattinsa. Asiakirjoista käy myös ilmi, olivatko morsian ja sulhanen ennen avioliiton solmimista naimattomia vai leskiä. 1830-luvun jälkeen tiedot sisältävät myös usein sekä morsiamen että sulhasen isien nimet.

Norjan tietosuojalakien vuoksi avioliittotiedot ovat vuoteen 1937 (mukaan lukien) saakka.

Kuolin- ja hautaustiedot (Døde / Begravede)

Hautaus tapahtui perinteisesti siinä seurakunnassa, jossa henkilö kuoli, ja seurakunta piti rekisteriä hautauksista. Hautaus tapahtui yleensä noin viikon kuluttua kuolemasta. Talvella hautaaminen saattoi viivästyä useita viikkoja tai jopa kuukausia, koska hautoja oli vaikea kaivaa ja kylmät ilmat mahdollistivat kuolleen henkilön väliaikaisen säilyttämisen maanpinnan yläpuolella. Hautausrekisterissä on hautauspäivä, kuolleen nimi, ikä, asuinpaikka ja kuolinsyy. Kuolleena syntyneet (dødfødte) kirjattiin kuolin- ja hautausrekistereihin omaan osioonsa. Käytäntö ei ollut täydellinen, ja kuolleena syntyneitä voi löytyä kirjattuna myös syntyneisiin ja kastettuihin.

Norjan tietosuojalakien vuoksi kuolin- ja hautausrekisterit ovat vuoteen 1938 (mukaan lukien) saakka.

Todistajat ja muut tiedoissa mainitut henkilöt

Koska kummit ja todistajat eivät sisälly hakemistoon, on tärkeää tutkia tietoon liittyvää kuvaa ja huomioida muut kuvassa mainitut henkilöt mahdollisen henkilöllisyyden tunnistamiseksi (perheenjäsen tai muu sukulainen).

Toisinajattelijoiden ja eri uskontoihin kuuluvien tiedot

Vuoden 1845 nonkonformistisessa laissa tunnustettiin kristilliset toisinajattelijat, mutta eri uskontojen edustajia vaadittiin ilmoittamaan paikallisen luterilaisen seurakunnan papille syntymistä ja avioliitoista luterilaisen kirkon rekisteriä varten.  Norjassa oli kuitenkin suhteellisen vähän ihmisiä, jotka kuuluivat nonkonformisteihin.

Tietojen kaksoiskappaleet

1800-luvun alun rekisteröintiuudistus edellytti, että kirkonkirjoista tehdään kopioita. Näitä kopioita piti seurakunnan kellonsoittaja (klokkeren), ja hänen piti verrata rekisteriään papin kanssa ja tarkistaa kirkonkirjat kahdesti vuodessa. Kellonsoittajan kopioita, ”kellokirjoja” (klokkerbøker), ei saanut säilyttää samassa paikassa kuin papin pitämiä kirjoja. Tämän käytännön tarkoituksena oli auttaa eliminoimaan virheitä tiedoissa ja säilyttämään kopio siltä varalta, että toinen kappale tuhoutuisi tulipalossa tai menetettäisiin muuten. Tämän kokoelman kuvat sisältävät joitain päällekkäisiä tietoja, jotka näyttävät arkistoidun tämän käytännön mukaisesti. .

Yhteenveto

Norjan kirkonkirjat 1815–1938 -kokoelma on välttämätön lähde kaikille, jotka haluavat tietää lisää norjalaisista juuristaan tuona aikana. Tämän kokoelman julkaisemisen jälkeen MyHeritage tarjoaa nyt 80 miljoonaa historiallista tietoa Norjasta, 57 miljoonaa historiallista tietoa naapurimaasta Ruotsista, 107 miljoonaa tietoa Tanskasta ja 48,6 miljoonaa tietoa Suomesta. MyHeritage on johtaja Pohjoismaisessa sukututkimuksessa.

Hakujen tekeminen Norjan kirkonkirjoista MyHeritagessa on täysin ilmaista. Jos sinulla on sukupuu MyHeritagessa, ilmoittaa Record Matching -teknologiamme automaattisesti, jos kokoelmassa olevat tiedot täsmäävät puusi henkilöihin. Katsoaksesi kaikkia tietoja tai tallentaaksesi niitä sukupuuhusi tarvitset Data- tai Complete-sopimuksen.

Viihdy norjalaisten kokoelmien parissa!

Jätä kommentti

Sähköposti pidetään yksityisenä eikä tule näkyviin