Perinteisen vapun aineksia!

Perinteisen vapun aineksia!

Kommentit

Artikkelissa olevien kuvien laatua on kohennettu MyHeritagen Photo Enhancer -ominaisuudella ja osa on väritetty MyHeritagen Incolorilla. Kokeile sinäkin ilmaiseksi!

Vietämme tänä vuonna jo toista vappua koronapandemian puristuksissa. Nyt onkin sopiva aika muistella niitä vapun perinteitä, joihin olimme tottuneet ja joista nyt jäämme taas paitsi. Vappuhan on erityisesti työväestön ja opiskelijoiden juhla, mutta samalla koko kansan juhla ja kevään juhla. Alkuaan vappu, toukokuun 1. päivä, oli katolisen pyhimyksen Vapun eli Valpurin muistopäivä ja keskiaikainen kirkollinen juhlapäivä. Alla R. Rindellin hauska piirustus vapun vietosta 1880-luvulla. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Color-ominaisuudella.

Vapun historiaa

Vapun historia ulottuu 700-luvulle. Vuonna 710 syntynyt Wessexiläinen Walburgis matkasi veljiensä Willibaldin ja Winibaldin kanssa Württembergiin auttamaan Boniface-nimistä lähetyssaarnaajaa saksalaisten käännytyksessä. Hän ryhtyi nunnaksi ja asettui veljensä Winibaldin perustamaan Heidenheimin luostariin. Walburgis valittiin ensimmäisenä naisena johtajaksi, abbedissaksi, luostariin, jossa oli sekä nunnia että munkkeja. Tuohon aikaan tämä virkanimitys oli kohahduttava, sillä sekaluostarissa piti olla tavan mukaan miesjohtaja. Walburgis huolehti erityisesti tyttöjen opetuksesta, perusti sairaalan ja teki luostaristaan kulttuurityön keskuksen. Hän kuoli 25.2.779 ja hänet julistettiin pyhimykseksi 1.5.779. Vappua kutsutaan myös valpurinpäiväksi tai valpuriksi. Katolisessa kalenterissa Walburgisin päivä on 25.2., mutta ruotsalaisessa ja suomalaisessa kalenterissa se on 1.5.

Saksalaisen Meister von Messkirchin Valburgia esittävä maalaus noin 1530-luvun jälkipuoliskolta

Vappu Suomessa

Suomeen vapunpäivä tuli ylioppilaiden kevätjuhlapäiväksi Ruotsista 1800-luvulla. Sitä on vietetty jo Turun akatemian aikaan 1810 – 20-luvulla. 1848 alkaen ylioppilaiden juhla ajoittui Kukan eli Floran päivään (13.5.). 1920-luvun vaiheilla suomalaiset yliopistot siirsivät juhlan takaisin toukokuun ensimmäiselle päivälle. Opiskelijoiden juhlaksi vappu tuli siksikin, että ylioppilailla oli ennen vanhaan kaksi lakkia: tumma talvilakki ja valkoinen kesälakki. Talvilakki vaihdettiin kesälakkiin tiettynä päivänä ja silloin vietettiin kevätjuhlaa. Alkujaan Floran päivään sijoittunut lakinvaihto siirtyi siis vappuun.

Tuntemattoman tekijän litografia ylioppilas Josef Julius Wecksellistä talvilakissaan 1857-1859, Museoviraston kokoelmat

Kansanperinnettä ja noituutta

Vappupäivä on kuulunut Suomessa vanhoihin maatalouden merkkipäiviin. Karjan menestymistä edistettiin erilaisilla vappuna suoritetuilla taioilla. Pohjanmaalla karjaonnen varmistivat lapset, jotka ”kellottelivat” eli juoksivat lehmänkellot kaulassa pitkin ja poikin peltoja. Rannikollakin on varmistettu karjaonnea, polttamalla juhlatulia, joiden uskottiin karkottavan susia. Muutoin ei vappua perinteisesti juhlittu maaseudulla, vaan se oli kaupunkilaisten juhla.

Ylioppilaiden vappuajelua Pohjois Esplanaadikadulla. Kuvaaja Ivan Timiriasew, 1910-1919, Helsingin kaupunginmuseo. Väritetty MyHeritagen In Colorilla

Juhlintaa

Jo 1900-luvulla oli tapana lähteä ravintolaan syömään vappulounasta ja kuuntelemaan kuorokonsertteja. 1920-luvulta lähtien vappuun ovat liittyneet myös erilaiset koristeet kuten ilmapallot, serpentiinit ja vappuviuhkat. Vappu on myös yleinen vapaapäivä.

Vappu tunnetaan erityisesti teekkareiden juhlana. Teekkareiden eli teknillisten korkeakoulujen opiskelijoiden vappujuhlat ovat ihan oma lukunsa. Niihin kuuluu itse tehtyjen pilalehtien myymistä, teekkarijäyniä julkisilla paikoilla ja suuria joukkojuhlia.

Vapunviettoa ravintola Alppilan edustalla Alppipuistossa vappuna 1928. Kuvaaja: Sakari Pälsi, Helsingin kaupunginmuseot. Väritetty MyHeritagen In Colorilla

Havis Amandan lakitus

Havis Amanda paljastettiin suuren julkisen kohun saattelemana Helsingin Kauppatorilla syyskuussa 1908. Kuvanveistäjä Ville Vallgrenin suunnittelema suihkulähdekokonaisuus on Helsingin kaupungin tilaustyö. 1900-luvun alussa kaupungissa oli suhteellisen vähän julkisia veistoksia.

Mantan lakitus on vappuperinteenä lähes yhtä vanha kuin veistos itse. Jo kesällä 1909 huhuttiin, että Havis Amanda oli saanut lakin päähänsä erään aamuyön tunteina.

Havis Amandan lakitusta 1938. Kuvaaja Pietinen, Museovirasto. Väritetty MyHeritagen In Colorilla

Työväen juhlaa ja vappuparaateja

Sosiaalidemokraatit halusivat 1800-luvun lopulla oman, kaikille maille yhteisen keväisen juhlapäivänsä, ja niin syntyi vappu. Helsingissä marssittiin ensimmäisen kerran vuonna 1898, tosin vielä silloin raittiusaatteen vuoksi. Vähitellen alettiin marssia työväenaatteen puolesta.

”Kaikissa työläiskaupunginosissa työväen vappu oli merkittävä juhla. Silloin työläiset kokoontuivat osoittamaan mieltä parempien työ- ja elinolosuhteiden puolesta. Ihmiset pukeutuivat parhaimpiinsa eikä juopuneita hyväksytty mukaan. Tärkeällä asialla piti olla selvin päin ja käyttäytyä asiallisesti.

Vappumarssilla Kaivopuistossa 1890-1910, Helsingin kaupunginmuseo

Ullanlinnanmäen vappu

Helsingin Ullanlinnanmäki on yksi vapunviettomme näkyvimpiä ja keskeisiä paikkoja. Ullanlinnanmäelle kokoonnutaan piknikin viettoon jo aamuvarhain, mukana ovat omat ruoat ja juomat.

Vappukukka

Vappukukka on pieni muovinen rintaneula, joita myydään keväisin vapun alla. Sen myynnistä saaduilla tuloilla tuetaan lastensuojelutyötä. Vappukukkaperinne sai alkunsa vuonna 1907 Ruotsissa, jossa kukkarintaneulojen myynnillä kerättiin rahaa tuberkuloosityöhön. Suomeen tavan toi jo seuraavana vuonna neuvolatoimintaa ylläpitänyt Maitopisarayhdistys perustajansa Greta Klärichin aloitteesta. Askarreltuja vappukukkia myytiin vappuna 1908 Helsingin Esplanadin puistossa. Vappukukka on Suomen vanhin edelleen myytävä hyväntekeväisyystuote.

Vuoden 1911 vappukukka, Helsingin kaupunginmuseo

Vappuruokia ja -juomia

Perinteinen vapun ajan juoma on sima. Sima mainitaan jo Kalevalan tarinoissa, mutta nykyisen kaltaista simaa on valmistettu 1700-luvulta lähtien. Siman valmistuksen oppivat meillä säätyläispiirit 1700-luvun lopulla ruotsalaisen Cajsa Wargin keittokirjasta, samoin kuin munkkienkin valmistamisen.

Cajsa Wargin keittokirja vuodelta 1755, Public Domain

Simaa alettiin tuolloin tarjoilla esimerkiksi pappiloiden vappukalaaseissa. Ne olivat suuria, koko seurakunnalle tarkoitettuja juhlia. 1800-luvulla simanvalmistus yleistyi nopeasti ja herrasväki joi sitä pitkin kevättä ja kesääkin. Nykyisin sima on olennainen osa vappujuhlaamme.

Siman kanssa tarjotaan usein perinteisiä vapun ajan leivonnaisia, munkkeja ja tippaleipiä. Tippaleivät lienevät alkujaan saksalaisia leivonnaisia. Niitä on tarjoiltu jo 1700-luvulla suomalaisissa säätyläiskodeissa.

Tässä nautiskellaan vapun herkuista 1950-luvulla, Helsingin kaupunginmuseo. Väritetty MyHeritagen In Colorilla

Vappukoristeet

Vappua Helsingissä kauppatorilla. Kuvaaja Pietinen, Museoviraston kokoelmat. Väritetty MyHeritagen In Colorilla

Vapun välttämättömiä koristeita ovat perinteisesti olleet

ilmapallot

vappuhuiskat

serpentiinit

Hauskaa vappua – pysykää turvassa!

Jätä kommentti

Sähköposti pidetään yksityisenä eikä tule näkyviin