Kansakunnan isä oli aikansa julkkis – J.V. Snellman pettyi rakkaudessa

Kansakunnan isä oli aikansa julkkis – J.V. Snellman pettyi rakkaudessa

Kommentit

Artikkelin kirjoittaja, Esa Pesonen on helsinkiläinen toimittaja ja sisällöntuottaja, joka tunnustautuu historianörtiksi. http://esapesonen.blogspot.fi

Johan Vilhelm Snellman eli tuttavallisemmin J.V. Snellman (1806-1881) oli monipuolinen mies. Hänet muistetaan valtiomiehenä, filosofina ja yhtenä kansallisuusaateen isistä. Hän oli myös lehtimies, filosofi, professori, senaattori, talousmies, valtiopäivämies ja perheenisä. Aikamoinen ansioluettelo.

Snellman polveutui pohjalaisista pappis- ja virkamiessuvuista. Isä Christian Henrik Snellman oli opiskellut Uppsalassa 1700-luvun loppuvuosina, mutta lähtenyt merille ja navigaatio-oppiin ja toimi menestyksellisesti merikapteenina vuoteen 1834.

”Keskinkertaista sinusta ei tule”

Christian Henrik Snellman solmi Tukholmassa avioliiton myös Pohjanmaalta kotoisin olevan Maria Magdalena Röringin kanssa 1803. Snellmanit muuttivat 1813 takaisin Pohjanmaalle, Kokkolaan, missä äiti kuoli seuraavana vuonna kuudennen lapsensa syntymän jälkeen Johan Vilhelmin  ollessa vain kahdeksanvuotias. Myös Snellmanin oma vaimo menehtyi pian viimeisimmän lapsensa syntymän jälkeen.

Johan Vilhelm Snellman MyHeritagen historiallisten tietojen kokoelmissa

Lukemisesta ja uskonnonfilosofiasta syvästi kiinnostunut isä eli merenkulusta luovuttuaan hankkimallaan Palon tilalla Alahärmässä vuoteen 1855. Snellman aloitti opintonsa yksityisopetuksessa Kokkolassa. Vuonna 1816 Snellman muutti tätinsä Anna Piponiuksen luokse Ouluun, jossa hän aloitti opinnot yliopistoon valmistavassa Oulun triviaalikoulussa.

Anna Piponiuksen kerrotaan kerran sanoneen Jannelle, jolla nimellä poikaa kutsuttiin perhepiirissä: ”Jos sinusta tulee hyvä, sinusta tulee oikein kelpo mies, mutta muussa tapauksessa sinusta tulee aikamoinen roisto, sillä keskinkertaista sinusta ei tule.”  Oulun palo vuonna 1822 tuhosi lähes koko kaupungin triviaalikouluineen, josta Snellman sai tovereidensa tavoin päättötodistuksen ilman tavanomaista päästötutkintoa.

Snellman rakastui äitipuolensa siskoon

Kesällä 1822 Snellman vietti lomaansa Alahärmässä, jonne hänen isänsä oli muuttanut uuden vaimonsa kanssa. Snellmanin äitipuolella oli Rautalammilla asunut nuorempi sisko nimeltä Anna Kristiina, joka kävi aina silloin tällöin tapaamassa sisartaan. Snellman oli vain 16-vuotias, mutta se ei estänyt häntä ja vanhempaa Annaa rakastumasta toisiinsa ja menemästä kihloihin. Annalla oli kuitenkin kaksi kilpakosijaa, jotka tuhosivat rakastavaisten yhteyden varastamalla ja tuhoamalla heidän kirjeensä. Kilpakosijat myös kertoivat rakastavaisille perättömiä juttuja toisistaan.

Alla J.V. Snellman lapsineen. Kuva: Valkeakosken museot 1874. Kuvaa on muokattu ja se on väritetty MyHeritagen In Color -ominaisuudella.

Klikkaamalla kuvaa näet MyHeritagen Deep Nostalgia -ominaisuudella tehdyn animaation.

Naimisiin Snellman meni 40-vuotiaana vasta 17-vuotiaan Johanna Vennbergin kanssa. Kerrotaan, että vaikka perhe oli Snellmanille tärkeä, hän käyttäytyi itsevaltiaan tavoin huolehtien lähes kaikista talon asioista ruuan tarjoilusta ikkunaverhojen kiinnittämiseen. Vaimo Johanna kuoli jo 29-vuotiaana, ja Snellman jäi leskenä kasvattamaan viittä pientä lasta.

Snellman aikoi papiksi ja panosti teologiaan opinnoissaan. Tutkinnon suorittanut sai ammatin ja viran suhteellisen lyhyessä ajassa. Snellman ei voinut kuitenkaan ilmoittautua pappistutkintoon, koska hän ei ollut vielä saavuttanut vaadittua 22 vuoden ikää. Hän vaihtoi pääaineekseen filosofian.

Snellman rahoitti opintojaan toimimalla kotiopettajana ympäri Suomea. Hän sai kokemusta opettamisesta, seurapiirien tapakulttuurista sekä ravitsevaa ruokaa, johon opiskelijoilla ei välttämättä ollut varaa. Hän harrasti väittelyä, šakinpeluuta ja huilunsoittoa.

J.V.Snellmanin patsas Kuopiossa. Kuva: Victor Barsokewitsch, Museoviraston kokoelmat

Matka kansakunnan kaapin päälle

Osa Turun Akatemiasta ja sen kokoelmista tuhoutui Turun palossa vuoden 1827 syyskuussa. Venäjän keisari Nikolai I päätti siirtää Akatemian Helsinkiin, jossa toiminta alkoi nimellä Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto lokakuussa 1828.Snellman suoritti stipendiaattitutkinnon ja keskittyi Hegelin filosofiaan. Yhdeksän vuoden mittaisen opiskelujakson jälkeen hän valmistui 1831 filosofian kandidaatiksi. Vuonna 1832 hänet promovoitiin maisteriksi.

Useista yrityksistään huolimatta Snellman ei saanut Helsingin yliopistosta professuuria. Vuonna 1843 hän muutti Kuopioon, jossa hän otti vastaan nimityksen yläalkeiskoulun rehtoriksi. Snellman perheineen muutti Kuopiosta Helsinkiin vuonna 1849. Aleksanteri II:n tultua suuriruhtinaaksi 1855 Snellman palasi Litteraturbladin toimittajaksi. Aleksanteri II:n aikana olot muuttuivat vapaammiksi, ja vuonna 1856 Snellmanille avautui Helsingin yliopiston siveysopin sekä tieteiden järjestelmän professorin virka.

Taistelu suomen kielen puolesta

Senaattorina Snellman toimi vuosina 1863–1868. Hänet kutsuttiin 1863 valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi. Hän vaikutti ratkaisevasti siihen, että saatiin asetus suomen kielen oikeuksista. Hän saattoi päätökseen Suomen rahanuudistuksen. Suomi sai oman rahayksikön, markan, vuonna 1865.

J.V.Snellman esitellään keisari Aleksanteri II:lle Parolassa 1863. Tekijä: Paul Bernhard Verner von Hausen 1863, Museoviraston kokoelmat.

Snellmanin merkittävin saavutus oli radikaalin rahauudistuksen läpivieminen. Suomen markka oli otettu käyttöön vuonna 1860. Markka oli kuitenkin aluksi sidottu Venäjän ruplan arvoon. Snellman teki paljon työtä vuodesta 1864 saadakseen venäläiset viranomaiset taipumaan asiassa. 4. marraskuuta 1865 allekirjoitettiin manifesti, jolla Suomen hopeamarkasta tuli Suomen suuriruhtinaskunnan ainoa laillinen rahayksikkö.

Snellmanin toinen saavutus oli kielipolitiikka. Snellmanin filosofian mukaisesti Suomen kansan kehitys kansakuntana oli mahdollista ainoastaan suomen kielen kautta. Snellmanin aikana ruotsi oli kuitenkin käytännössä Suomen ainoa virallisissa yhteyksissä ja kulttuurissa käytetty kieli. Senaatti osoitti vain vähän halua muuttaa tilannetta.

Snellman vetosi asiassa suoraan keisariin. Keisari Aleksanteri II allekirjoitti vuonna 1863 Snellmanin tuoman kieliasetuksen, jolla sovittiin, että Suomesta tulee 20 vuoden kuluessa virallinen kieli oikeuslaitoksessa ja opetuksessa ruotsin rinnalle. Suomesta ei tullut tasavertaista kieltä ruotsin kanssa kuin vasta vuoden 1923 kielilaissa.

Uran loppupuoli

Snellman liittyy myös Suomen varhaiseen puoluepolitiikkaan. Suomalainen puolue oli yksi Suomen ensimmäisistä puolueista. Puolueen ideologiaan kuului suomenmielisyys eli fennomania. Liikkeen henkinen johtaja oli Snellman, joka oli esittänyt kansallisuusohjelmansa sanomalehtimiehenä ja yliopiston opettajana. Hän loi idean yhdestä Suomen kansasta, jolla on yhteinen kansallisuustietoisuus. Snellman osasi suomea, mutta hänen äidinkielensä oli ruotsi, jolla hän hoiti valtion asioita.

Nälkävuosien hätäaputyöasiaan ja lainanottoihin kytkeytyi kysymys Pietarin-radan rakentamisesta; näissä asioissa Snellmanin ja uuden vaikutusvaltaisen kenraalikuvernöörin kreivi Adlerbergin aluksi hyvin alkanut yhteistyö johti ristiriitoihin, ja Adlerberg kyllästyi nopeasti Snellmanin luonteeseen ja tyyliin. Snellman sai 27.3.1868 kehotuksen pyytää virkavapautta ja eroa, joka hänelle myönnettiin 15.7.1868 alkaen tavanomaisin eläke-eduin.

Adlerbergin jälkeen Snellmania ei enää tarvittu hallituksen ja yleisen mielipiteen välittäjäksi, ja erottamisen syynä oli myös hänen itsepäinen luonteensa, joka oli ilmennyt myös rahareformin toteuttamisessa katovuosien vaikeuksista huolimatta. Myös laaja kotimainen mielipide oli arvostellut ankarasti Snellmanin finanssipolitiikkaa. Snellman itsepäistä ja järkähtämätöntä luonnetta on syytetty yhtenä osatekijänä nälkävuosien pahentumiseen.

Pian Aleksanteri II:sen kuoleman jälkeen Snellman kuoli kesänviettopaikassaan Kirkkonummen Danskarbyssä 4.7.1881. Hänen puolisonsa Johanna oli kuollut jo paljon aikaisemmin, 1857. Lapsista vanhin, isänsä kanssa asunut Hanna, kuoli heti isänsä jälkeen 35-vuotiaana. Agathon Meurmanin aloitteesta Suomen talonpoikaissääty päätti vuonna 1882 pystyttää Snellmanin haudalle muistomerkin.

Snellmanin hautajaisissa 7.7.1881 piti muistopuheen Z. Topelius. Snellman itse oli 1877 puhunut Runebergin haudalla. Topelius puhui Snellmanista ja hänen sukupolvestaan: Snellman oli ”graniittia, voimakkain toiminnassa, tahdonvoimaisin”.

Snellman oli ja on kansan tuntema julkkis

Snellmanista tuli jo varhain julkisuudenhenkilö. Suuressa aikakautta käsittelevässä runossaan 1840 Cygnaeus mainitsee hänet ajan tärkeänä ajattelijana. Sanomalehti Saiman aikana hänestä tuli ylioppilaiden ihailun kohde, ja sitten poliittisen järjestelmän uhrina 1849 niin ikään sympatian kohde. Hänen professoriksi tuloaan juhlittiin 1856 viettämällä huomattava ylioppilasjuhla, ja jo 1850-luvulla tilattiin häntä esittävä rintakuva tulevan Ylioppilastalon suurmiesgalleriaan. Snellmanin 75-vuotisjuhlasta toukokuussa 1881 tehtiin huomattava fennomaanisen ideologian levitystilaisuus kaikkialla maassa.

J.V.Snellmanin syntymän 100-vuotismuistojuhla Vaasassa. Kuva: Atelier Karls 1906, Museoviraston kokoelmat

Tärkein Snellmanin patsaista on Suomen Pankin edessä 1924 paljastettu Emil Wikströmin muovailema veistos. Sen editse kulkeva Nikolainkatu muutettiin Snellmaninkaduksi. Snellmanilla on ollut suuri vaikutus politiikkaan pitkän aikaa kuolemansa jälkeenkin, sillä 1920- ja 1930-luvuilla Akateeminen Karjala-Seura, järjesti Snellmanin patsaalla vuosittaisen suuren manifestaation. 1930-luvulla Snellmania muistettiin etenkin suomenkielisyysaatteen edistäjänä. 1940-luvulla taas vasemmistoälymystö nosti esiin Snellmanin radikaalin vaiheen.

Alla Snellman 100 markan setelissä. Kuva on animoitu MyHeritagen Deep Nostalgia -ominaisuudella

J. V. Snellman oli Suomen ensimmäinen historiallinen henkilö, jonka piirteet otettiin seteliin: vuoden 1940 suurimmassa, 5 000 markan setelissä on hänen kuvansa vanhuksena. Tästä setelimallista julkaistiin uusi tyyppi 1945. Uudessa, pienikokoisemmassa vuoden 1955 setelityypissä Snellman oli edelleen suurimmassa 10 000 markan, rahanuudistuksen 1963 jälkeen 100 markan setelissä.

Mitä Snellmanin lapsista tuli?

Snellmanin lapsista Anders Henrik Snellman (k. 1911) toimi senaatin oikeusosaston jäsenenä vuosina 1905–1909 ja Karl Snellman (k. 1928) tie- ja vesirakennuslaitosten ylihallituksen ylitirehtöörinä vuosina 1909−1925. Karl Snellman sai todellisen valtioneuvoksen arvonimen vuonna 1917. Johan Ludvig Snellmanista (k. 1909) tuli senaatin esittelijäsihteeri ja Wilhelm Snellmanista (k. 1933) lääkintöneuvos.

Jätä kommentti

Sähköposti pidetään yksityisenä eikä tule näkyviin