Veljeni katosi kolmen vanhana – MyHeritage auttoi löytämään hänet 32 vuotta myöhemmin!
Eräs syksyinen vuoden 1988 päivä Bogotassa, Kolumbiassa: kaksi pientä poikaa leikkii puutarhassa vanhemman veljen, Juanin, katsellessa heitä toisen kerroksen ikkunasta. Perheystävä tulee poikien luo ja pyytää toista pojista, Jhonatania, lähtemään mukaansa luvaten ostaa tälle karkkia. Veljeni Jhonatan katosi eikä perhe nähnyt häntä 32 vuoteen.
Juan Jimenez oli viiden vanha katsellessaan ikkunasta, kuinka mies käveli pois hänen pikkuveljensä kanssa. Täynnä surua ja syyllisyyttä siitä, että ei onnistunut estämään veljensä katoamista, Juan yritti kaikkensa auttaakseen äitiään löytämään Jhonatanin.
Näistä maisemista Hjonatan kaapattiin. Kuva: CC BY-SA 4.0
MyHeritage DNA Quest
Aikuisena Juan muutti Yhdysvaltoihin – mihin Jhonatan oli heidän mielestään viety – ajatellen, että vaikka veljen löytäminen epäonnistuisi, olisi hän ainakin fyysisesti lähempänä tätä. Eräänä päivänä hän näki mainoksen MyHeritagen DNA Quest -projektista. Se on pro bono -projekti, joka lahjoittaa DNA-pakkauksia lapsena adoptoiduille tai adoptoitujen omaisille tavoitteena perheiden yhdistäminen. Juan anoi pääsyä projektiin, hänet hyväksyttiin ja MyHeritage lähetti hänelle DNA-pakkauksen.
John Erik Aarsheim
Hjonatan, nyt nimeltään John Erik Aarsheim, oli kasvanut norjalaisessa perheessä, joka ei koskaan ollut osannut epäillä, että hänet oli kaapattu. Hänen adoptiovanhempansa Karen ja Gunnar adoptoivat hänet Bogotan lähellä olevasta orpokodista. Heille oli kerrottu, että Jhonatan oli löytynyt kadulta eikä televisio- ja sanomalehti-ilmoituksista huolimatta hänen vanhempiaan oltu löydetty. Karen ja Gunnar toivat Jhonatanin kotiinsa Stadiin, jossa hän eli hiljaista ja onnellista elämää. Varttuessaan hänellä oli vain epämääräisiä muistikuvia Kolumbiasta ja kiinnostus alkuperäänsä kohtaan. Keitä olivat hänen vanhempansa, ja miksi he olivat hylänneet hänet?
Tällaisiin maisemiin Hjonatan päätyi Johniksi. Kuva: Frode Inge Helland CC BY_SA 3.0
Kolmekymmentävuotiaana John päätti tehdä DNA-testin ja ottaa selvää, löytäisikö hän mitään tietoa perheestään. Mitään ratkaisevaa ei kuitenkaan löytynyt. Hän alistui jo siihen tosiseikkaan, ettei luultavasti koskaan saisi tietää.
Mutta sitten John kuuli MyHeritagen terveyspäivityksestä DNA-testiin ja päätti tehdä MyHeritagen testin saadakseen tietää, kuinka hänen geeninsä saattavat vaikuttaa hänen terveyteensä tulevaisuudessa. Tulosten tultua hän vilkaisi uteliaisuudesta DNA-osumiaan – ja siellä, hänen silmiensä edessä, oli osuma, josta hän oli haaveillut, mutta jota ei uskonut koskaan näkevänsä: ”Juan, arvioitu sukulaisuussuhde: velipuoli, setä tai veljenpoika”.
Veli DNA-osumana
John kirjoitti heti Juanille, kertoi hänelle tarinansa ja kysyi mitä tämä tiesi hänestä. Vastaus kysymykseen oli: ”Paljon”, Kun Juan sai viestin Johnilta, hän soitti heti äidilleen, ja jo ennen kuin Juan sanoi mitään, hänen äitinsä tiesi Jhonatanin löytyneen.
Juan kertoi Johnille koko katoamistarinan. Siinä oli paljon sulateltavaa: sen lisäksi, että että hänen vanhempansa eivät olleetkaan hylänneet häntä, hänen äitinsä oli etsinyt ja kaivannut häntä koko tämän ajan. Yhtäkkiä hänellä oli myös 3 veljeä ja sisar.
John oli sekä innoissaan että hämillään perheensä tapaamisesta. Pari kuukautta ensimmäisen yhteydenoton jälkeen Juan lensi Norjaan hakemaan Johnia takaisin kotikaupunkiinsa. Bogotaan saapuessaan John sai kuninkaalliseen vastaanoton: perhe oli vuokrannut chivan, kolumbialaisen juhlabussin, joka ajoi poliisisaattueessa kotiin, josta hänet oli viety.
Chiva-bussissa on tunnelmaa
Tulojuhla
Koko suku odotti häntä siellä heiluttaen Norjan lippuja ja pitäen hänen nimellään varustettuja kylttejä. Ja siellä, talon edessä, jota hänen äitinsä ei ollut koskaan myynyt toivoen Jhonatanin löytävän tien takaisin, oli hänen äitinsä, jolla oli kyltti: ”Olen kaivannut sinua paljon, poikani. Tervetuloa kotiin. Minä rakastan sinua.”
Hjonatanin äiti kyltin kanssa
Muutamat seuraavat päivät olivat täynnä halauksia, kyyneleitä ja iloa. John oli hukkua rakkaudenosoituksiin ja heidän riemuunsa hänen löytymisestään. John sanoi huomanneensa kadoksissa olleissa sukulaisissaan samoja piirteitä kuin itsessään. Hän piti koko ajan Norjassa olevat adoptiovanhempansa ajan tasalla tapahtumista ja nämä olivat hyvin iloisia hänen puolestaan.
Veljekset Juan (vasemmalla) ja John Erik (oikealla) tervetulojuhlan aikana
John rohkaisee muita ihmisiä, jotka etsivät kadonneita perheenjäseniään, olemaan luovuttamatta: ehkä joku jossakin on odottanut koko elämänsä kuullakseen sinusta.
Tilaa MyHeritage DNA-pakkauksesi jo tänään — kuka tietää, mitä saatat löytää?
