Sukunimet, tutkimus entä suomalaistettiinko sinun sukusi sukunimi?

Postannut annikka

30 elokuun, 2021

Yksi sukututkijaa helpoimmin sekoittavista asioista on suomalainen sukunimikäytäntö. Sukunimet tulivat nimittäin pakolliseksi vasta sukunimilaissa vuonna 1920 ja sitä ennen nimien käytöstä ei ollut varsinaisia säädöksiä. Lisäksi eri puolilla Suomea sukunimiä on käytetty tai oltu käyttämättä aivan eri tavoin. Sukunimellä tarkoitetaan sellaista lisänimeä, joka osoittaa henkilön kuuluvan tiettyyn sukuun.

Käytännöt eri alueilla

Savon ja Karjalan alueella tiedetään sukunimien olleen käytössä jo satojen vuosien ajan. Tämän takia monia alueen sukuja on voitu seurata pitkälle menneisyyteen. Sirkka Paikkalan, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijan mukaan kyseessä on jopa maailman vanhin tavallisen rahvaan käytössä ollut sukunimijärjestelmä.

Sen sijaan Pohjanmaalla henkilö sai nimensä kulloisenkin asuinpaikkansa mukaan. On vaikeaa sanoa, onko tuolloin kyse varsinaisesta sukunimestä vai pelkästä lisänimestä talon perusteella. Tyypillistä on ollut, että tuollainen nimi ei välttämättä periytynyt seuraavilla sukupolville. Lounaisimmassa Suomessa, Satakunnassa ja Hämeessä tyydyttiin hyvin pitkään pelkkien patronyymien käyttöön. Vasta 1800-luvun loppupuolelta lähtien alkoi sukunimien käyttöönotto suuremmassa määrin.

Patronyymi -> Sukunimi

Eriksson -> Salminen

Johansson -> Juusela

Mattson -> Mattila

Nimien moninaisuus

Jotta asia olisi vielä hankalampi, ottivat käsityöläiset yleensä sukunimen käyttöön ammattia harjoittaessaan.

Käsityöläisnimistä käy esimerkkinä mm. Mårthen Tuppuraisen ja Valborg Mikkosen poika Pehr, joka lähti Pielisjärveltä Ouluun rukkisorvarin oppia saamaan. Hän syntyi 1734 ja kävi Gabriel Fröigdmanin luona Oulussa palaten Pielisjärvelle 1757. Hänestä tuli alueen ensimmäinen rukkisorvari saaden pitäjänkäsityöläisen valtakirjan 1761. Oulusta palatessaan hän kantoi loppuelämänsä sukunimeä Karelberg.

Lisäksi ruotusotilailla, rakuunoilla ja ratsumiehillä oli käytössä sotaväkeen kirjautumisen aikaan saatu sotilasnimi, jota ei pidä sekoittaa sukunimeen. Sotilasnimi saattoi vaihtua kesken palveluksen ja periytyä sotilastorpan seuraavalle asukkaalle, vaikka tämä ei olisi ollut mitään sukua edelliselle asukkaalle. Esimerkiksi Karjalohjalta löytyy 1700-luvulta isoisästä pojanpoikaan ulottuva jono, jossa jokaisella oli eri sotilasnimi:

Rakuuna Johan Långreen -> poika rakuuna Johan Tallgren -> poika ruotusotilas Johan Alm.

Sivistyneistöllä ja aatelisilla oli viimeistään 1600-luvulta lähtien käytössä sukunimi, joka käsityöläisnimien tavoin periytyi jälkeläisille. Näitä nimiä on paljon, mutta esimerkkeinä voisivat olla vaikkapa Lunderberg, Rautell, Granfelt, von Konow, Gadolin jne. Näistä esimerkiksi Rautell -nimisiä olivat Lohjan Roution rusthollista jo 1600-luvulla Turun Akatemiaan kirjoittautuneet nuorukaiset, jotka opinahjossaan ottivat käyttöön em. sukunimen. Sen takaa löytyy heidän syntymätalonsa, Routio, joka tunnettiin myös nimellä Rautio.

Sukututkijan kannattaa aina tutkia rippi- ja lastenkirjat sekä historiakirjat lävitse nähdäkseen, onko sukunimiä todella ollut käytössä tutkimuksen kohteella. Monesti myöhempi aika on antanut tämän nimen eikä henkilö kenties itse koskaan sitä käyttänyt. Sukunimillä on ollut helppo erottaa lukuisat Matti Matinpojat ja Liisa Erkintyttäret toisistaan.

MyHeritage avuksi

Sukututkijan pitää ottaa huomioon myös nimien kirjoitustavat. Samaa nimeä on voitu kirjoittaa monin eri tavoin, sillä jokaisella kirkkoherralla tai kirjurilla oli hieman erilainen tapa kirjata sama sukunimi. Sen takia samaa henkilöä voi joutua hakemaan monella eri nimimuodolla.

Wikström, Wijkström, Viktsröm (Suomusjärvi, 1800-luvun alku)

Tässä auttaa MyHeritagen hakukone, sillä se pystyy hakemaan myös samalta kuulostavia nimimuotoja. Näin saatat löytää helpommin lisätietoja etsimästäsi henkilöstä. MyHeritagen sukupuuhun voit tietenkin kirjata useitakin eri nimimuotoja samasta henkilöstä, sillä vaikkapa eri rippikirjoissa sukunimi on voitu kirjoittaa hieman poikkeavasti. Toisaalta Savon ja Karjalan sekä Pohjanmaan suunnalla näitä vaikeuksia ei välttämättä ole lainkaan.

Tee nyt hakuja sukunimillä.

MyHeritagen haulla voit hakea myös aivan tarkalleen tietyn nimistä henkilöä, jos hakutuloksia alkaa muutoin tulla liikaa. Voit toki hyödyntää hauissasi myös etunimeä, paikkatietoja ja vuosilukuja. Myheritagen hakukoneen avulla säästät rutkasti aikaa, sillä se seuloo puolestasi suuria tietomassoja, kuten digitoituja kirkonkirjoja.

Nimien suomalaistaminen

Alex Federleyn pilapiirros, jossa pilkataan sivistyneistön intoa suomalaistaa nimensä. Knalleihin ja pitkiin takkeihin pukeutuneet säätyläismiehet kyyristyvät ”Ylioppilaiden keskusteluseuran nimenmuuttotoimikunta”- käytävään, josta tulevat ulos ’juntteina’ suomalaisissa kansanpuvuissa. Public domain

Sukunimien suomalaistamisen laajin boomi oli 1900-luvun alussa, kun kansa vastusti erilaisia venäläistämispyrkimyksiä. Esimerkiksi toukokuussa 1906 noin 30000 kansalaista joko otti sukunimen tai suomensi ruotsalaiselta kuulostavan nimensä.

Katso täältä suomalaisia nimenmuutoksia

Näiden nimenmuunnosten taustalla ei välttämättä ollut mitään loogisuutta, sillä jokainen otti uuden nimensä täysin omista lähtökohdistaan. Saman perheen lapsilla saattoi hyvinkin olla erilaiset sukunimet.

Yksi tärkeimmistä nimenmuutospäivistä oli lauantaina, 12.5.1906. Tuolloin tuli kuluneeksi 100 vuotta J.V. Snellmanin syntymästä. Tuona päivänä julkaistut sanomalehdet Finlands Allmänna Tidning ja Suomalainen Wirallinen Lehti sisältävät kymmeniä sivuja näitä uusia sukunimiä. Voit etsiä näitä Kansalliskirjaston digitaalisesta sanomalehtiarkistosta digi.lib.helsinki.fi