Kaupankäynti Ruotsin valtakunnassa oli tarkkaan säänneltyä

Postannut annikka

10 joulukuun, 2022

Kaupankäynti Ruotsin valtakunnassa ja myöhemmin autonomisessa Suomessa perustui pitkään vallalla olevaan ns. merkantilistiseen käsitykseen kaupasta. Se tarkoitti yksinkertaistettuna sitä, että kauppaa sai käydä vain kaupungeissa. Naantalia lukuun ottamatta, joka perustettiin luostarin ympärille, keskiaikaiset kaupunkimme onkin perustettu vanhoille kauppapaikoille. Kun alue sai kaupunkioikeudet, niissä määriteltiin mm. itsehallinto sekä yksinoikeus kauppaan ja käsityöhön.

Ulkomaankauppaa ei saanut käydä kuin ns. tapulikaupungeissa

Aikoinaan tapulikaupunkeja olivat Turku, Helsinki ja Viipuri. Myös Porvoolla oli tapulikaupunkioikeudet, mutta kaupunki menetti ne 1600-luvun puolivälin tienoilla.

Keskiajan kaupunki. Aarno Karimon piirtämä opetustaulu vuodelta 1938 / Turun museokeskus. Taulun värit on palautettu MyHeritagen In Colorilla

Kokeile omien historiallisten kuviesi värittämista täällä: MyHeritagen In Colorilla

Ulkomaankauppaa harjoittaneita porvareita kutsuttiin valtaporvareiksi. He olivat useasti tämän ansiosta kaupungin rikkaimpia miehiä. Pohjanmaan rannikon kaupunkien laivurit eivät saaneet vuoden 1617 kauppasäännön mukaan purjehtia Tukholmaa tai Turkua kauemmaksi etelään. Kruunu halusi näin keskittää kaupan valtakunnan kahteen suurimpaan kaupunkiin.

Turku oli pitkään maamme suurin ja johtava kaupunki

Historioitsija Carl von Bonsdorffin mukaan kaupungissa oli 1600-luvun alkupuolella lähes 400 kauppiasta. Heistä 28 oli suurkauppiaita ja loput ns. suomalaisia porvareita, joilla oli mm. ruoka- ja viinakauppoja tai erilaista rihkamaa myyviä puoteja.

Turun linnan portinvartijan kamarin seinämaalaus / Turun museokeskus

Keskiajan säädökset maakaupan suhteen olivat tiukkoja

Albrekt Mecklenburgilaisen asetuksessa vuodelta 1380 määriteltiin, että omaan käyttöön saattoi maaseudullakin ostaa tuotteita. Sen sijaan tavaran ostaminen jälleenmyyntiä varten oli kiellettyä. Kristoffer Baijerilaisen maanlaissa 1442 annettiin määräyksiä koti-, kulku- ja ostokauppaan. Kenelläkään ei saanut maaseudulla olla myymälää kotonaan. Kiertävät kaupustelijat oli nekin kielletty eikä talollisilta saanut ostaa tuotteita kaupungissa tai muuallakaan myytäväksi.

Talollisten oli kuitenkin lupa myydä ja vaihtaa maataloustuotteita keskenään. Tuotteita sai viedä myös kaupunkiin markkinoille, mutta siellä odotti ensin vihattu tulliportti. Sen kohdalla kerättiin kaupunkiin myytäväksi tarkoitetuista tuotteista ns. pikkutulli. Se oli vero siitä ilosta, että pääsi myymään omia tavaroitaan.

Kaupungin rajalla (Vanha tulliportti, nykyinen Mannerheimintie 108). Signe Brander 1908 / Helsingin kaupunginmuseo. Kuva on väritetty Myheritagen In Colorilla

Markkinapäivinä tulliportit avattiin jo aamuyöstä neljän aikaan, mutta usein markkinoille tulijoita odotutettiin jopa tunteja, kenties kovinkin huonossa säässä. Tällä välin saaristolaiset olivat jo ennättäneet veneillään perille ja jopa myyneet tuomansa tavarat. Rahvaan mielestä kaupungin virkamiehet tekivät suoranaista kiusaa heille.

Markkinat kehittyivät katolisen ajan Euroopassa vietettyjen monilukuisten messujen ympärille

Amsterdamin markkinat 1600-luvun puolivälissä / Suomen merimuseon kokoelmat

Messut vetivät puoleensa kauppiaita pitkänkin matkan takaa ja käytännössä jossain päin oli koko ajan messumarkkinat käynnissä. Ruotsin valtakunnassa puhutaan markkinoiden yhteydessä majamieslaitoksesta. Se tarkoitti sitä, että porvarit ottivat talollisia luokseen asumaan näiden tullessa kaupunkiin. Näin talollinen sai majapaikan ja porvari otti myyntiin hänen tuomansa tavarat. Molemmat osapuolet katsoivat hyötyvänsä tästä järjestelystä.

Joskus porvari antoi talolliselle luottoakin verojen maksua varten ja toisaalta tuotteille oli aina varma ostaja. Kenraalikuvernööri Pietari Brahe halusi lopettaa majamieslaitoksen, koska se hänen mukaansa vaikutti haitallisesti avoimiin markkinoihin tehden samalla talolliset riippuvaisiksi majoittajistaan.

Almanakoissa oli pitkään vuosittaisten markkinoiden päivämääriä

Markkinat olivat erittäin tärkeitä tapahtumia maaseudun asukkaille, etenkin ennen maakauppojen sallimista. Oheinen almanakkasivumme on vuodelta 1832 ja siitä voi näppärästi tarkistaa itseään lähimpien markkinoiden päivämäärät.

Markkinat Suuren=Ruhtinan Maasa Suomesa Wuonna 1832, Almanacka, wuonna jälkeen wapahtajan Christuxen syndymän https://digi.kansalliskirjasto.fi

Millaisia ovat sinun muistosi markkinareissuilta?

Tuliko ostettua Viipurin rinkeliä tai syötyä hattaraa? Vai saitko kenties itsellesi uusia vaatteita? Kenen kanssa kävit markkinoilla? Kerro meille kommenteissa muistojasi ja muista kirjata ne myös elämäntarinaan MyHeritagen profiilissasi. Voit tehdä vaikka Deep Storyn omista markkinamuistoistasi!

Alla Rodion Dobrinin Deep Story -tarina, jossa hän muistelee omaa laukkukauppiaana oloaan