Lääketiede saavutti vasta 1800-luvun loppupuolella erityisaseman ihmisten sairauksien hoidossa. Nykyaikaisen lääketieteen historia ulottuu siis noin 150 vuoden taakse, kun taas sairaalalaitoksen vaiheita voidaan seurata tuhansien vuosien ajan.
Muinaisen Egyptin, Intian, Kreikan ja Rooman valtakunnat antoivat hoitoa sairaille temppeleissä. Historioitsijoiden mukaan maailman ensimmäinen, varsinainen sairaala perustettiin nykyiseen Sri Lankaan reilut 400 vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
Rooman keisari Konstantinuksen sanotaan perustaneen ensimmäisen modernin sairaalan vuoden 310 tienoilla. Tuohon aikaan ja pitkään myöhemminkin näillä laitoksilla oli muitakin tehtäviä; ne majoittivat pyhiinvaeltajia ja antoivat asuinsijan kaikista köyhimmille.
Englannin kielen sana hospital (sairaala) tuleekin latinan sanasta hospes, isäntä. Niinpä hospitaalit, hotellit ja englannin kielen vieraanvaraisuutta tarkoittava sana hospitality ovat kaikki samaa kantaa. Suomen ensimmäiset sairaalat olivatkin hospitaaleja, joissa autettiin lähinnä köyhiä.
Pyhän Yrjänän hospitaali oli 1300-luvulta 1620-luvulle Turussa toiminut leprahospitaali. Sen perustamisaikaa ei tiedetä, mutta varhaisin maininta siitä on vuodelta 1355. Hospitaali sijaitsi Turun keskiaikaisen kaupunkialueen ulkopuolella Puolalanmäen kupeessa, lähellä nykyistä Kauppatoria.
Turun lasaretti on Suomen vanhin sairaala
Yllä olevassa kuvassa on Turun lääninlasaretti ja sen vanhat sairaalarakennukset Kiinamyllynmäellä; Kuvaaja Ståhlberg 1890–1899 /Turun museokeskus. Väritetty MyHeritagen In Colorilla – kokeile sinäkin. Kiinamyllynmäelle 1881 valmistuneet rakennukset olivat vasemmalla oleva lasarettiosasto, keskellä talousrakennus ja oikealla veneerinen (sukupuolitautien) osasto.
Suomen vanhin sairaala on kovin nuori moneen muuhun maahan verrattuna. Ruotsin kuningas Adolf Fredrik allekirjoitti Turun lasaretin perustamiskirjan vuonna 1756 ja kolmea vuotta myöhemmin laitos avasi silloin hyvin vaatimattomat tilansa. Tämä lasaretti toimi ja sai varansa erilaisina vapaaehtoisina maksuina kirkollisten toimitusten yhteydessä tai seurakuntien kerääminä kolehteina. Kovin montaa potilasta laitos ei voinut ottaa vastaan, sillä alkuaikoina sairaalarakennuksena toimineessa puutalossa oli vain kuusi sairassijaa.
Sääntöjen mukaan potilaiksi ei otettu alle nelivuotiaita lapsia tai yli 50-vuotiaita. Myöskään potilaita, joiden parantuminen oli epätodennäköistä, ei otettu vastaan. Siitä syystä ensimmäisten vuosien aikana noin 60 prosenttia potilaista parantui ja vain viisi prosenttia menehtyi. Saman vuosisadan loppuun mennessä perustettiin vielä ns. lääninsairaalat, Heinolaan, Helsinkiin, Kuopioon, Ouluun ja Vaasaan. Ikävä kyllä laitosten varustetaso ja yleinen kunto oli todella heikko.
Seilin historia sairaalasaarena alkoi jo 1620-luvulla
Seili (ruots. Själö) on saari Nauvossa, Paraisten kaupungissa. Se sijaitsee Saaristomerellä, Airiston eteläosassa, noin 30 kilometriä Turusta etelään. Saaren suurin pituus on noin 2,5 kilometriä ja suurin leveys noin 1,5 kilometriä.
Kuva on Seilistä – Museovirasto /Johan Knutson 1845–1852. Väritetty MyHeritagen In Colorilla
Seilin saarella, kauan ennen Turun lasarettia, jo 1620-luvulla oli avattu hoitolaitos spitaalisia varten. Lepra eli spitaali on krooninen, bakteerin aiheuttama sairaus, joka saa aikaan epämuodostumia iholle ja muualle kehoon. Tosin, siihen aikaan hoitoina olivat vain saarnat, paloviina ja vesi. Kyse ei siis ollut niinkään sairaalasta, vaan kaukaisesta saaresta, jonne pelättyyn tautiin sairastuneet eristettiin. Saarelle muuttivat hoitajineen sekä Pyhän Yrjänän hospitaalin spitaaliset että Turun Pyhän Hengen huoneen köyhät ja vaivaiset – esimerkiksi kuurot, sokeat ja liikuntakyvyttömät.
Alun perin Seilissä oli noin 20 hoidokkia ja kaiken kaikkiaan siellä kuoli 663 henkilöä. Spitaali eli lepra ei itseasiassa ole kovin helposti tarttuva tauti, mutta tästä ei esivanhemmillamme ollut tietoa. Spitaalisille tarkoitettuja paikkoja oli muuallakin, esimerkiksi Kruunupyyn Korpholmenissa. Tauti alkoi kadota Suomesta 1700-luvulla. Seilin viimeinen spitaalipotilas menehtyi vuonna 1785. Spitaalisten poistuttua alettiin Seiliin sijoittaa yhä enemmän mielisairaita; nykyajasta katsottuna hieman erikoisinkin perustein. Hospitaali siirrettiin pääsaarelle, jonne rakennettiin 1800-luvun alussa hourujenhuone eli mielisairaala.
Mistä sukututkija löytää sairaaloiden arkistoja?
Seilin arkiston löydät Kansallisarkistosta, mutta sitä ei ole digitoitu. Muutoin sairaaloiden arkistoja löytyy hieman eri paikoista, riippuen laitoksen luonteesta. Suomessa on ollut kunnan-, läänin-, kaupungin- ja yksityisiä sairaaloita.
Valtion aikoinaan ylläpitämien sairaaloiden, kuten lääninsairaaloiden, arkistoja säilytetään Kansallisarkistossa. Yksityisten sairaaloiden arkistoja säilytetään yleisimmin sijaintikunnan kunnanarkistossa. Sairaaloiden arkistoihin kuuluvia asiakirjoja voi hakea ja tilata tutkittavaksi verkkopalvelu Astian kautta.
Jos haluat tutkia aikaa ennen varsinaista sairaalalaitosta, voit etsiä esimerkiksi spitaalin takia Seiliin tai Kruunupyyn hospitaalin toimitettuja vanhoista käräjäpöytäkirjoista. Voit käyttää apuna taannoin esittelemäämme Tuomiokirjakortistoa. Sen avulla löydät tapauksia 1620-luvulta aina 1690-luvulle.
Terveydenhuollon arkistotietojen käyttörajoituksista
Terveydenhuollon toimijoiden työssä syntyneet aineistot, kuten potilaskertomukset, ovat käyttörajoitusten alaisia, jos ne ovat 100 vuotta nuorempia tai henkilön kuolemasta on kulunut alle 50 vuotta.
Artikkelikuvassa on menossa toimenpide potilaan auttamiseksi 28.5.1905. Kuva on museoviraston kokoelmista ja se on väritetty MyHeritagen In Colorilla.
