Matkailu – Tiesitkö, että jo antiikin roomalaiset tekivät huvimatkoja?

Matkailu avartaa! Jo antiikin Roomassa tehtiin säilyneiden tietojen mukaan puhtaita huvimatkojakin löytö- ja sotaretkien lisäksi. Ylimykset tekivät matkoja kuuluisille nähtävyyksille tai kylpyläpaikkoihin. Myös parantavien jumalten temppeleille tehtiin terveysmatkoja.

Turismi, siinä mielessä kuin sen nykyään ymmärretään, sai alkunsa Euroopassa 1700–1800-luvuilla. Tuolloin yleinen elintaso nousi ja rautatiet sekä höyrylaivaliikenne kehittyivät. Suomessa matkailun lisääntyminen alkoi näkyä 1800-luvun lopussa. Kotimaan matkailun kehittämistä varten perustettiin Suomen matkailijayhdistys SMY vuonna 1887, rautatieliikennettä edistämään Valtion rautatiet vuonna 1897 ja ulkomailta saapuvia matkailijoita palvelemaan Suomen Matkailutoimisto vuonna 1909.

Kesän lähestyessä monet meistä alkavat miettiä ainakin jonkinlaista lomamatkaa. Matkaa voi tehdä lähelle tai kauas, kukkaron ja omien mieltymysten mukaan. Erityisen suosittua on ollut viime vuosina, osin koronan takia, lähimatkailu. Silloin ei lähdetäkään välttämättä kovin kauas, vaan tutustutaan vaikkapa seutukunnan luontokohteisiin, kotiseutumuseoihin, historiaan tai tilapuoteihin. Intohimoisen sukututkijan mielestä paras lomamatka saattaisi viedä hautausmaalle tai esivanhempien synnyinsijoille.

Tee hakuja MyHeritagen maahanmuutto- ja matkustustiedoista! Kokoelmia on 88 ja niissä 208,507,089 tietoa.

Jos matkailun historiaan halua perehtyä, erotetaan siinä yleensä kuusi eri aikakautta

• Antiikin matkailu: Varakkaat roomalaiset matkustivat lomalle tai opintomatkalle mm. antiikin Kreikkaan, sillä he ihailivat Kreikan sivistystä, kulttuuria ja loistokasta historiaa.
• Keskiajan matkailu: Kristityt alkoivat keskiajalla tehdä pyhiinvaelluksia Pyhälle maalle sekä Eurooppaan pyhiin kohteisiin kuten Roomaan, Islamilaiset tekivät matkoja Mekkaan ja Ganges virralle matkasivat buddhalaiset. Majoitusliikkeiden kehittyminen keskiajalla oli Kaarle Suuren ansiota: Hän määräsi, että luostareiden tulee huolehtia matkustajien ruokkimisesta ja majoittamisesta.
• Keskiluokkaisen matkailun aika: Pohjan sille loivat teollinen vallankumous ja kulkuvälineiden kehittyminen. Välimeren pelikasinot houkuttelivat vieraita ja matkaoppaita alettiin kirjoittaa.
• Massaturismin kausi 1900-luvulla, jolloin matkailijamäärät kasvoivat huimaa vauhtia. Massaturismia auttoivat mm. hyvät ja edulliset liikenneyhteydet ja charter-lennot 1960-luvulta lähtien.
• Yksilöllisen turismin kausi, jota leimaa yksilöllisten tarpeiden tyydyttäminen, omat mielenkiinnon kohteet ja elämysmatkailu

Matkaoppaat ja opaskirjat turistin apuna

Paikallisia oppaita, jotka pientä maksua vastaan opastivat matkalaisia oli jo 1700-luvulla mm. Japanissa. Matkaopaskirjojakin on ollut jo viimeistään 300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua.

Ensimmäisenä varsinaisena matkaopaskirjana pidetään kuitenkin vuonna 1486 tehtyä Bernhard von Breydenbachin teosta ”A Pilgrimage to the Holy Land”. Se sisältää tämän saksalaisen poliitikon Pyhälle Maalle eli nykyiseen Israeliin tekemää vaellusta. Kirjasta tuli niin suosittu, että vuosien 1486–1505 välillä siitä otettiin peräti 11 painosta kuudella eri kielellä. Kirjassa on runsas kuvitus, josta esimerkkinä alla oleva sivu miehemme matkallaan näkemistä eläimistä ja kuten voit huomata, on osa kuvista puhtaasti mielikuvituksen tuotetta.

Teoksesta ”A Pilgrimage to the Holy Land”. Public domain

Ensimmäisen suomalaisen matkaoppaan on julkaissut 1895 Suomen Matkailijayhdistys. Alla olevassa kuvassa englanninkielinen, Ernest Youngin suunnittelema Helsingin opaskirja turisteille vuodelta 1910.  Johdannon lisäksi tietoja hotelleista, kirkoista, kaupoista, nähtävyyksistä ja retkeilymahdollisuuksista lähiympäristöön.

Helsinki-opas 1910 /Helsingin kaupunginmuseo

Vielä nykyään jatkuu myös antiikista peräisin oleva terveysmatkojen perinne

Lääkärit saattoivat suositella ilmastonvaihdosta esimerkiksi keuhkovaivoista kärsiville. Toisaalta suosittuja olivat myös kylpylälomat ja Rooman valtakunta olikin tunnettu lukuisista, kuumaa ja luonnollista lähdevettä tarjoavista kylpypaikoistaan.

Vesihoidosta käytettiin latinankielistä termiä ”Sanus Per Aquam”, josta tulee meilläkin suosittu SPA-lyhenne hoitolaitosten nimissä. Suomessa kylpylöiden todellinen kultakausi alkoi 1800-luvun lopulla ja päättyi viime sotiin. Jo 1700-luvulla alkoi kiinnostus ns. terveysvesiin, eli mineraaleita sisältäviin lähteisiin. Tunnetuimpia näistä paikoista olivat Turussa Kupittaan lähde ja Runni Kiuruvedellä monien muiden lisäksi. Vaikka nykytutkimusten valossa näiden terveysvesien teho perustui lähinnä uskomuksiin, riitti kävijöitä jonoiksi asti.

Runnin kylpylä L.P.Ståhl 1806, Museoviraston kokoelmat

Mukava yksittäinen lähdetietomme koskee Varsinais-Suomen Pöytyällä sijainnutta Koiviston lähdettä. Vuonna 1834 lähteeseen kävi tutustumassa lääninlääkäri, tohtori Gustaf Rosell Turusta. Lähteestä todettiin tuolloin saatavan 240 kannua vettä tunnissa ja sen sisältävän hyödyllisiä kivennäisaineita. Pieni raportti tästä lähteestä löytyy hieman yllättäen sikäläisestä kirkonarkistosta.

Pöytyän seurakunnan arkisto – Suhdekirja 1751–1751, jakso 32, sivu 158-159: Koiviston Kelson lähteestä; Kansallisarkisto

Vuonna 1890 C. Carstens julkaisi teoksen ”Våra badorter”, jossa hän mainitsee maamme tärkeimmät kylpylät. Nämä sijaitsivat Helsingissä, Maarianhaminassa, Lappeenrannassa, Naantalissa, Loviisassa ja Kuopiossa.

Hollikyyti sanan taustalta löytyy ”hollilla” olo

Jo keskiajalta lähtien oli Ruotsin valtakunnassa ollut kestikievarilaitos, joka mahdollisti kulkemisen paikasta toiseen suhteellisen vaivattomasti. Tähän liittyen velvoitettiin kauempana asuvia talollisia pitämään kestikievaritalossa tai sen läheisyydessä hevosia matkailijoiden kyyditsemistä varten.

Tämän kuljetusmuodon nimeksi muodostui hollikyyti. Kyyditysvelvollisesta talosta oli talon koon mukaan yhden tai useamman miehen hevosineen ja välineineen oltava kerrallaan useita päiviä ”hollilla” odottamassa kuljetuksia, joita matkustavaiset saattoivat tarvita. Käytäntö aiheutti suurta harmia erityisesti kylvö- ja elonkorjuuaikoina.

Vihdoin vuonna 1883 saatiin parannusta asiaan asetuksen myötä. Hollikyydit sinänsä jäivät olemaan, mutta työvoiman tuhlauksen estämiseksi säädettiin vähemmän kuljettujen teiden varsille asetettavaksi reservipaikkoja, joista matkustavainen oli kohtuullisen odotusajan kuluessa ja kaksinkertaista kyytirahaa vastaan oikeutettu saamaan kyytihevosen. Kyydinpidosta annetussa asetuksessa säädettiin myös hevosen kuljettaman taakan painorajoista, kulkunopeudesta ja hevosen lepoajoista.

Karjalan kannas, Uudenkirkon Vammelsuun kestikievarin pihalla isäntä perheineen. Kustantaja M. L. Carstens, 1907–1909. Museoviraston kokoelmat, väritetty In Colorilla

Matkamuistot ja tuliaiset  – ”Kävin Roomassa, ja toin sinulle tämän kynän.”

Matkamuistot eivät ole uusi asia, sillä jo antiikin maailmassa oli myynnissä muualta tulleille tarkoitettuja esineitä. Ne saattoivat olla erilaisia ruukkuja tai lasipulloja. Niissä kuvailtiin paikkakunnan nähtävyyksiä, kuten yhä vieläkin matkamuistomyymälöiden tuotevalikoimissa.

Arkeologisissa kaivauksissa Lontoossa löytyi noin kaksisataa roomalaista rautaista kirjoituspuikkoa, jotka on tarkoitettu vahataululle kirjoittamiseen. Yhteen puikoista oli kaiverrettu teksti, jonka ydinsanoma oli suunnilleen: ”Kävin Roomassa, ja sinulle toin vain tämän kynän.” Kirjoituspuikko on ajoitettu noin vuoteen 70 jaa. Englanti kuului tuolloin Roomaan, ja kynän saaja on osannut latinaa ja ollut ehkä Britanniassa asunut Rooman kansalainen. Kirjoituspuikko on esillä muiden roomalaisten arjen esineiden kanssa Ashmolean Museossa Oxfordissa. Lähde: Historianet.fi

Jaa kanssamme oma kuvasi matkasta, matkamuistosta tai tuliaisesta

Mikä on ollut oma mielenpainuvin matkasi, matkamuistosi tai tuliainen? Jaa se meille kommenttikentässä tai Facebook -sivullamme! Tai onko sinulla ehkä joku oikein vanha matkamuisto, jonka kuvan haluaisit jakaa kanssamme?

Alla muutama matkamuistokuva:

Kuvassa matkamuistopikari vuodelta 1828. Valmistaja Gustaf Grönholm, 1828/Helsingin kaupunginmuseo

Matkamuistokuva San Gimignanosta, Italiasta vuodelta 2019/yksityiskokoelmat

Tutustu myös muihin historia-aiheisiin kirjoituksiimme blogissa!

Artikkelikuva: Ihmisiä Terijoen Merikylpylän rannassa ja uimassa; taustalla vesiliukumäki ja Suomen lippu. Kuvaaja Antti Pullinen / Lappeenrannan museot