Nimipäivät – takana jännää historiaa

Nimipäivät – takana jännää historiaa

Nimipäivät ovat olleet Suomessa tärkeä juhla. Onhan nimipäivälle omistettu jopa useita laulujakin mm. Putte Possun nimipäivät.

Nimipäivän merkitys verrattuna syntymäpäivään oli ennen vanhaan huomattavasti merkittävämpi. Oli aivan tavallista vuosisatoja sitten, ettei ihminen tiennyt edes syntymävuottaan, syntymäpäivästä puhumattakaan.

Nimipäiviä on perinteisesti vietetty varsin samankaltaisesti kuin nykyisin syntymäpäivää.  Nimipäiväsankari järjesti usein juhlakutsut. Vieraat toivat kortteja ja pieniä lahjoja. Yleinen tapa oli antaa päivänsankarille lahjaksi kauniisti koristeltuja nimipäivätauluja, jotka sisälsivät onnittelurunoja.

Nimipäivät vuonna 1941. Kuva: Otso Pietinen, Museoviraston kokoelmat. Kuvan laatua on kohennettu MyHeritagen Photo Enhancerilla

Nimipäivät vuonna 1941. Kuva: Otso Pietinen, Museoviraston kokoelmat. Kuvan laatua on kohennettu MyHeritagen Photo Enhancerilla

Kokeile nyt MyHeritagen Photo Enhanceria

Erikoisimpia etunimiimme liittyviä perinteitä on ollut nimipäiväsalko tai nimipäiväkuusi, joka koristeltiin pienillä lahjoilla, onnittelukorteilla ja paperikoristein. Monien yleisimpien nimien kohdalla tietyistä nimipäivistä saattoi muodostua varsinaisia juhlapäiviä kylissä.

Suomalaisten nimipäivähulluutta korostaa, että nykyisin koirille, kissoille ja hevosille on omat nimipäiväkalenterinsa.

Synttärit ottivat nimipäivien paikan

Nimipäiväperinne on nykyisin jo väistynyt syntymäpäivien juhlinnan tieltä. Syntymäpäivän viettäminen korvasi nimipäivän suurempana juhlana.  Syntymäpäiviä vietettiin yleisesti vasta niinkin myöhään kuin 1950-luvulla.

Löytyykö muuten teidän suvustanne mustavalkokuvia nimipäiväjuhlista?  Kokeile värittää ne MyHeritagen In Colorilla, kuten pihakutsukuvassamme on tehty!

Kokeile nyt MyHeritagen In Coloria

Ruotsin lisäksi nimipäiviä ei noteerata muualla maailmassa, joskin Norjassa nimipäivien viettäminen on yhä suositumpaa. Euroopan maista vain Unkarissa, Tšekissä ja Latviassa on vastaava, ajan tasalla oleva ei-kirkollinen nimipäiväkalenteri ja nimipäiväperinne. Euroopan ulkopuolella tiettyyn päivään sidoksissa oleva nimipäivä on useimmissa maissa ja kulttuureissa tuntematon käsite.

Nimipäiviä viettivät ensimmäisenä pyhimykset

Nimipäivän vietto juontaa juurensa keskiaikaisesta pyhimyskalenterista. Sekä katolinen että ortodoksinen kirkko nimesivät kalenteriin pyhimysten muistopäiviä, usein joko heidän syntymä- tai kuolinpäiviensä mukaan. Nimipäivät vakiintuivat osaksi suomalaista arkielämää jo 1300-luvulta lähtien.

Nimipäivät olivat tärkeitä vuodenkulun merkkipäiviä keskiajalla:niiden mukaan ajoitettiin vuotuiset työt, kuten kylvö, sadonkorjuu, teurastus ja niin edelleen. Uskonpuhdistus karsi 1500-luvulla luterilaisesta kirkosta suuren osan katolisista perinteistä, mutta nimipäivien vietto oli niin vakiintunut käytäntö, että se jäi elämään.

Etunimet vaihtuivat vuosisadasta toiseen

Syyskuu Heikki Ojan Aikakirjasta luku 6_ Helsingin yliopiston almanakkatoimisto

Syyskuu Heikki Ojan Aikakirjasta luku 6_ Helsingin yliopiston almanakkatoimisto

Nimien kehitystä vuosisatojen saatossa on mielenkiintoista seurata. Jos valitsemme vaikka pari satunnaista nimeä syyskuun kalenterista huomaamme, että syyskuun 21. päivä vietettiin 1700-luvulla Mattheuksen päivää, vuonna 1800 Matthäuksen päivää. Se oli jo suomalaistettu saksankielestä  vuoden 1900 almanakassa Matteukseksi, mutta vuonna vuonna 2000 vietettiin jo samana päivänä Mervin päivää. Eli nimen sukupuolikin oli jo vaihtunut. Moni muukin vanha nimi on saanut vaihtua uusien tieltä.

Seuraavana syyskuun 22.  päivänä vietettävä Maurin päivä on taas hyvinkin lähellä alkuperäistä nimeään muuttumatta lähes lainkaan, sillä 1700-luvulla samana päivänä vietettiin Mauritzin päivää.

Nimipäiväkalenterin historiaa

Nimipäiväperinteen säilymistä tukevat uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää etunimensä nimipäivää. Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997. Luonnollisesti myös ortodokseilla on oma kalenterinsa. He juhlivat nimipäiviä omien nimikkopyhiensä päivänä.

Vuoden 2020 suomalaisessa nimipäiväkalenterissa on 908 nimeä. Aikaisemmin nimellä täytyi olla tuhatkunta kantajaa ennen kuin se otettiin nimipäiväkalenteriin uutena nimenä, vuodesta 2010 alkaen riittää noin viisisataa kantajaa. Nimipäiväkalenteriin otetaan uusia nimiä nykyisin viiden vuoden välein, seuraavan kerran vuonna 2025.

Artikkelikuva: Loviisan päivän juhlintaa Viekin pappilan tupapuolen rapuilla vuonna 1918, Pielisen museo. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Kokeile sinäkin!

Lähteet: Wikipedia, tiede.fi, yle.fi.