Rahalla saa ja hevosella pääsee on kokemuspohjainen vanha sanonta. Raha ja hevonen olivat aikaisempien sukupolvien miehille paras mahdollinen yhdistelmä auttaen heitä pääsemään elämässä eteenpäin. MyHeritage tutki rahan historiaa Suomessa ja tässä artikkelissa pääset sinäkin tutustumaan siihen. Tiedätkö, millaista rahaa esivanhempasi käyttivät maksaessaan esimerkiksi veroja?
Luontaistuotteet olivat keskiajan rahaa – luontaisrahaa
Raha nykymuodossaan on tuhansia vuosia vanha keksintö, mutta käytännön tasolla keskiajan Suomessa tavallinen kansa ei paljoakaan sitä käyttänyt. Koko Ruotsin valtakunnan kruununtalous oli lähes kokonaan luontaistaloutta. Kruunu tarvitsi veroina kerättyjä ruokatarvikkeita runsaasti, sillä kruunun työntekijöillä oli oikeus syödä kuninkaankartanon tai linnan pöydissä. Hyvin säilyviä ruokatuotteita, kuten suolattua kalaa, voitiin helposti myydä myös ulkomaille.
Yllä kuvataan oravanmetsästystä Suomessa. Breton de la Martiniere 1813, Museoviraston kokoelmat. Kuvan laatua on parannettu MyHeritagen kuvatyökaluilla; tutustu niiden käyttöön täällä.
Niinpä luontaistuotteet olivat keskiajan rahoja, niistä tunnetuimpana oravannahka. Itseasiassa koko sana raha on vanha, germaanisperäistä lainaa. Alkujaan se tarkoitti kuivunutta eläimen nahkaa. Esimerkiksi muinaisruotsissa sanaa edusti skrā, joka oli nahasta valmistettu asiakirja. Sitä voitiin käyttää esimerkiksi jonkun ammattikunnan sääntöjen kirjaamiseen. Vanhassa kirjasuomessa rahalla on Mikael Agricolan teoksista lähtien ollut nykymerkitys, mutta vanhoissa kansanrunoissa on muistumia kaukaisemmista ajoista. Myös Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa (1874–1880) mainitaan turkiseläimen lisäniminä rahalintu ja rahaniekka.
Ketunnahka oli yksikkö, mihin muita arvoturkiksia verrattiin
Kansanrunoudessa kerrotaan miten ”putos puhas (=orava) lumelle, raha hangelle hajosi”. Samalla tavalla myös ketunnahalla saattoi maksaa hankintojaan tai kruununveroja. Vielä niinkin myöhään kuin 1607 määräsi Ruotsin kuningas Kaarle IX maksettavaksi vuosittain ketun jokaiselta verolta. Veroa ei välttämättä maksettu nimenomaan ketunnahoissa, vaan sitä pidettiin arvoyksikkönä mihin muita turkiksia verrattiin. Esimerkiksi suden- ja karhunnahan arvo oli kolme kettua, kun taas ahman sai kahdella ketulla. Saukonnahan arvo oli sama kuin ketun, mutta ilves oli arvotettu peräti kymmenen ketun arvoiseksi.
Metalliraha tuli käyttöön 1200-luvulla
Metalliraha tuli maassamme käyttöön ensin Ahvenanmaalla 1200-luvulla ja pari sataa vuotta myöhemmin myös sisämaassa. Eteläisemmässä Suomessa saattoi törmätä ensi alkuun ruotsalaisten rahojen lisäksi Tallinnassa lyötyyn liivinmaalaiseen rahaan. Onpa löydetty myös englantilaisia ja saksalaisia rahoja. Suomen ensimmäinen rahapaja toimi Turussa viimeistään 1400-luvulta alkaen.
Yllä: Turun 6 penninkiä, abo, Eerik Pommerilainen (1396-1439). Tämä raha on uniikki kappale ja todennäköisesti varhaisin tunnettu Turun raha. Turun rahapaja aloitti toimintansa mahdollisesti vuonna 1409. Turussa lyötiin myös 1-puolisia penninkejä eli brakteaatteja sekä 4 penningin rahoja ja 8 penningin rahoja eli aurtuoita. Viimeisen kerran rahaa lyötiin Turussa 1558.
Markka jaettiin kahdeksaan äyriin
Vanhin tunnettu Suomessa käytetty rahayksikkö on kuusinainen, jonka arvo vastasi kuutta penninkiä. Nimeä on käyttänyt jo Mikael Agricola kirjallisissa tuotoksissaan, vaikka rahayksikkö oli käytössä jo ennen hänen syntymäänsä, ainakin 1400-luvulta alkaen.
Markka tunnettiin jo keskiajalla rahayksikkönä ja sen käyttö jatkuikin aina 1700-luvun lopun suureen rahauudistukseen. Markka eli ruotsiksi mark oli jaettu kahdeksaan äyriin. Aurto taasen oli nimeltään suurin leimattu raha. Alkujaan se vastasi äyrin kolmasosaa ja 1520-luvulta eteenpäin puolta äyriä. Sitä ennen ainoat rahat olivat penninki ja puolikas ropo!
Kustaa Vaasan hallituskaudella Ruotsi-Suomessa pantiin liikenteeseen suuria hopearahoja, nimellisarvoltaan äyri (1522), markka (1536) ja taaleri (1534). Hopea oli 1620-luvulle asti käytännössä ainoa rahametalli. Kuparirahaa alettiin lyödä vuonna 1624. Vuosina 1644–1778 käytettiin myös plootuja, kookkaita kuparilevyrahoja. Paperiset rahat otettiin Ruotsissa käyttöön vuonna 1661.
Suomen suuriruhtinaskunnan “pää- ja perustusmynti eli raha”
Autonomian alussa Venäjän ruplasta tuli 29. joulukuuta 1809 annetulla julistuksella Suomen suuriruhtinaskunnan “pää- ja perustusmynti eli raha”. Myös Ruotsin raha säilyi edelleen yleisessä käytössä viranomaisten kielto- ja rajoitusyrityksistä huolimatta. Suomen Pankki perustettiin Turussa 1811, tosin se oli alun perin nimellä Waihetus-, Laina- ja Depositioni-Contori. Suomen Suuren-Ruhtinaanmaassa toiminut laitos oli yritys irrottaa suuriruhtinaskunta Ruotsin rahaliikenteestä.
Kuva yllä: 2 ruplan setelin käyttämätön lomake eli blanketti vuodelta 1819. Kun seteli otettiin käyttöön, lomakkeeseen lisättiin sarjanumero, päivämäärä, pankin edustajien allekirjoitukset sekä vesileimat. Suomen Pankin edeltäjä ”Waihetus- Laina- ja Depositioni-Contori Suomen Suuren-Ruhtinanmaassa” perustettiin vuonna 1811 ja sillä oli oikeus laskea liikkeeseen seteleitä.
Raharealisaatiossa palautettiin rahan todellinen arvo
Vuonna 1840 Suomessa toteutettiin raharealisaatio, jossa palautettiin rahan “todellinen” arvo sitomalla setelit jälleen hopeaan. Samalla hopearuplasta tuli Suomen pääraha myös todellisuudessa eikä vain periaatteessa. Ruotsalaiset setelit vaihdettiin hopearahaan, ja ne katosivat kierrosta parissa vuodessa. Vanhojen setelien tilalle painettiin uudet hopeakatteiset setelit, joiden nimellisarvoiksi tuli 3, 5, 10 ja 25 ruplaa.
Matka markasta euroihin
Markka palasi maahamme huhtikuussa 1860, kun keisari Aleksanteri II allekirjoitti asiasta määräyksen. Yksi markka oli arvoltaan ¼ ruplaa. Vuodesta 1865 lähtien markka oli sidottuna hopeakantaan, jolloin naula hopeaa vastasi 94,48 markkaa.
20 markan seteli vuoden 1862 sarjaa, molemmat puolet
Markka vaihtui kultakantaan vuonna 1878, jolloin 20 markkaa tuli vastaamaan 6,45 grammaa kultaseosta, jossa oli 900 promillea kultaa. Yksinkertaista vai mitä! Markka olikin maamme valuutta, kunnes 1.1.1999 liityimme Euroopan unionin yhteisvaluuttaan eli euroon. Lopullisesti eurot otettiin käyttöön 1.1.2002.
Lue myös muita historiallisia artikkeleita MyHeritagen blogista.
Artikkelikuva: Hevonen nimeltään Kirppu vauhdissa vuonna 1884. Museoviraston kokoelmat. Kuvan laatua on parannettu MyHeritagen kuvatyökaluilla – kokeile sinäkin!
