Euroopan maissa vallitsi sääty-yhteiskunta keskiajalta aina 1800-luvun puoliväliin asti. Käytännön tasolla tosin säätyjako jatkui vielä pidemmälle mm. Suomessa. Vasta vuonna 1906 maamme säätyvaltiopäivät lakkautettiin ja tilalle tuli yleiseen äänioikeuteen perustuva eduskunta.
Sääty-yhteiskunnassa ihmiset jakautuivat selkeisiin ”säätyihin” tai ”luokkiin”, jotka määräytyivät henkilön syntyperän, ammatin ja omaisuuden perusteella. Ylhäisin sääty oli aatelisto, joka omisti suurimman osan maasta ja hallitsi yhteiskuntaa. Aateliston jäsenet eivät yleensä maksaneet veroja ja heillä oli oikeus käyttää erilaisia etuoikeuksia, kuten metsästystä ja kalastusta.
Åke Tott 1630-luvulla. Alun perin kivi- tai kuparipiirros. Museoviraston kokoelmat. Väritetty In Colorilla
Yllä olevassa kuvassa on Åke Henrikinpoika Tott (4. kesäkuuta 1598 Kirkniemi, Lohja – 15. heinäkuuta 1640 Lavilan kartano, Eurajoki) oli suomalainen sotilas, josta tuli sotamarsalkka 1631. Hän oli Sigrid Vaasan poika sekä Eerik XIV:n ja Kaarina Maununtyttären tyttärenpoika. Tott oli serkkunsa Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin luottosotilas. Hänet tunnettiin nimillä ”Pohjolan lumiaura” ja ”Kuninkaan lumiaura” Lähde: Wikipedia
Kokeile In Coloria omiin historiallisiin kuviisi
Sääty-yhteiskunnan muut kolme säätyä aateliston lisäksi
Toinen sääty oli papisto, joka hallitsi kirkkoa ja toimi yleensä myös hallinnollisessa roolissa. Heidän elämäntyönsä tavoitteena oli sielunhoito ja Jumalan palveleminen.
Papiston edustaja 1660-luvulta, Turun Akatemian teologian professori ja myöhempi Lundin piispa Enevald Svenonius. Museoviraston kokoelmat. Väritetty In Colorilla
Kolmas sääty oli porvaristo, joka koostui kauppiaista, käsityöläisistä ja muista ammattilaisista. Porvarit olivat yhteiskunnan taloudellinen selkäranka, ja heidän asemansa yhteiskunnassa riippui heidän varallisuudestaan ja ammatistaan.
Porvariston edustaja 1800-luvulta. Helsingin kaupunginmuseo
Alimpana säätynä olivat talonpojat. Heidän asemansa yhteiskunnassa oli yleensä hyvin rajoitettu, ja heidän elinolosuhteensa olivat usein hyvin haastavat.
talonpoikaista elämää Savossa 1700-luvulla. Public domain/Kansalliskirjasto – Doria
Suurin osa, 70% kansasta, oli ilman minkäänlaisia säätyoikeuksia
Sääty-yhteiskunta oli tiukasti hierarkkinen ja sen jäsenten liikkuvuus yhteiskunnassa oli hyvin rajoitettua. Yksilön mahdollisuudet saavuttaa korkeampi asema riippuivat pääasiassa hänen syntyperästään ja perheensä asemasta yhteiskunnassa. Korkeimpiin virkoihin saattoivat päästä vain ns. ylhäisaateliin kuuluneet miehet. Aatelissäädyn sisällä oli omat luokkakerrostumat. Ylhäisaateli eli kreivit, vapaaherrat ja valtaneuvoston jälkeläiset oli rikas ja harvalukuinen. Suomen puolella Ruotsin valtakuntaa heitä oli hyvin vähän. Maamme alhaisaateli oli samaan aikaan runsaslukuinen, mutta köyhä.
Yllä oleva kuva: Korkein sääty eli ruotsinkielinen aatelisto (0,1 % väestöstä), asui kartanoissa ja vietti palvelusväen pyörittämää ylellistä elämää. Koulutuksen saanut papisto (0,3 % väestöstä) hoiti kirkollisten toimituksien ohessa mm. lukutaidon kuulustelut eli kinkerit. Suomen alueella talonpojat (25 % väestöstä) oli oma säätynsä, joka eli omavaraistaloudessa viljellen sukutilojaan. Porvareiden (3 % väestöstä) säätyoikeus oli oikeus kaupankäyntiin kaupungeissa. On tärkeä muistaa, että suurin osa kansasta (70 % väestöstä) oli vailla minkäänlaisia säätyoikeuksia. Esimerkiksi torpparit (vuokraviljelijät), mäkitupalaiset, rengit ja loiset elivät usein kurjissa oloissa, tehden työtä ruokapalkalla.
Säädyillä oli asemaansa liittyviä erioikeuksia
Aatelista tai pappia ei saanut tuomita tavallisessa oikeusistuimessa, vaan heidän tapauksensa vietiin suoraan hovioikeuteen. Sääty määräytyi pääosin vanhempien syntyperän mukaan. Säätykiertoa tapahtui esimerkiksi avioliiton kautta sekä myönnettäessä uusia aatelisarvoja. Erioikeuksia oli erityisesti aatelistolla, sillä ennen vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjaa ei verovapaita rälssitiloja voinut omistaa kuin tämän ylimmän säädyn jäsenet. Edellä mainitusta vuodesta lähtien porvari tai jopa talollinen saattoi ostaa itselleen rälssitilan ja säilyttää sen verovapauden.
Porvaristolla oli yksinoikeus kaupankäyntiin ja käsityöhön, jotka oli keskitetty kaupunkeihin (poikkeuksena maaseudun suutarit ja sepät). Erityisesti oikeus ulkomaankauppaan oli tärkeä, sillä puutavaran kaupittelu Euroopan markkinoille alkoi 1700-luvulla laajentua. Pappien erioikeuksiin kuului esimerkiksi valtion velvollisuus kouluttaa papit kustannuksellaan.
Puhuttu kieli erotti säätyläisiä toisistaan
1800-luvulla Suomessa yhteiskunnalliset erot aateliston, papiston ja porvariston välillä lievenivät vähitellen, kun taas ero näiden ryhmien sekä toisaalta talonpoikien ja mihinkään säätyyn kuulumattomien välillä pysyi jyrkkänä. Talollisista saatettiin puhua yleisesti rahvaana. Toisaalta kuka tahansa saattoi yletä säätyläisten joukkoon opiskelun tai taloudellisen menestyksen kautta. Alun perin myös kieli erotti säätyjä. Talolliset maamme ruotsinkielisiä rannikkoalueita lukuun ottamatta puhuivat suomea, kun taas muissa säädyissä ruotsi oli valtakielenä.
Sääty-yhteiskunnan sukunimikäytännöt
Säätyläisillä kaikkialla oli vanhastaan sukunimet, jotka Suomessa tavallisesti olivat joko ruotsinkielisiä tai latinalaistettuja, mutta myös saksankielisiä nimiä esiintyy. Tavallisia ovat olleet myös nimet, joissa pohjautuvat johonkin vanhaan suomenkieliseen suku- tai paikannimeen, johon kuitenkin on esimerkiksi lisätty latinalaisperäiset päätteet -aeus, -ius säätyläisaseman osoittamiseksi, esim. Alopaeus, Gezelius.
Säädytön käyttäytyminen oli sopimatonta
Säädyttömästi käyttäytyvä henkilö ei siis välttämättä tehnyt nykyihmisen silmin mitään erikoista. Hän ei vain käyttäytynyt kuten hänen säätyiseltään henkilöltä voitiin olettaa. Pappismies puhui ja toimi kuten hänen säädylleen sopi eikä talollisen sopinut teeskennellä olevansa porvari tai peräti aatelinen. Vielä 1930-luvulla esimerkiksi Kotiliesi lehdessä paheksuttiin sitä, että Helsingissä porvarisrouvat antoivat vanhoja vaatteitaan palveluspiioille. Lehden mielestä oli sopimatonta, että työväkeen kuuluvat naiset pukeutuivat samoin kuin säätyläisrouvat.
Tutustu muihinkin sukuhistoria artikkeleihin MyHeritagen blogissa
Artikkelikuva: hartaushetki, kuvaaja Reinberg, Johan Jakob 1876 / Museoviraston kokoelmat
