Piirtäjä ikuisti sukututkijalle paljon arvokasta tietoa

Oletko itse innokas piirtäjä? Tiesitkö, että myös sukututkimuksen tiimoilta voit löytää runsaasti piirrettyä materiaalia. Tärkein ja merkittävin ryhmä tästä ovat kartat, joita maanmittarit tekivät 1640-luvulta lähtien.

Olof Mårtenson Gangius oli ruotsalainen maanmittari ja ensimmäinen maanmittari Suomessa. Hän sai kamarikollegiolta määräyskirjan lähteä Suomeen maanmittariksi, ja tässä tehtävässä hän keskittyi kaupunkeihin ja teki mittauksia Turussa 1634 ja 1636 sekä Viipurin asemakaavakartan 1630-luvun lopulla. Hänen sanotaan olleen myös Helsingissä

Olof Gangiuksen Turku vuonna 1639, hänen piirtämänään. Kuvalähde Jyväskylän yliopisto JYX /Open Access

Vaikka 1600-luvun kartat ovat usein hieman ylimalkaisia, on ne joka tapauksessa tehty suurella taidolla. Maanmittarin oli määrä tehdä värinsä itse, sillä kartoissa erityyppiset alueet piti värittää eri väreillä.

Piirtäjän väripaletti noudatteli luonnon värejä

Ensimmäisissä kartoissa, jotka löytyvät 1640- ja 1650-luvuilta, pellot väritettiin harmaalla viivoituksella. Näiden viivojen oli määrä kuvata kyntövakoja.

Niityt taasen kuvioitiin täplillä, joko vihreillä tai keltaisilla.

Järvet, joet ja muut vesistöt saivat sinisen värin.

Talotonttien väreinä pysyi vuosisatoja punainen.

Aikain kuluessa tuli tietysti jonkin verran muutoksia, esimerkiksi metsiä kuvattiin pienillä puusymboleilla. Kalliot, mäet ja vastaavat saivat harmaan värin, mutta myös mustaa sekä ruskeaa käytettiin aaltoviivoina. Aaltoviivoilla jäljiteltiin rinteitä.

Täytyy huomata kartoista vielä kompassiruusu, joka oli ikään kuin maanmittarin työnäyte. Sillä saattoi näyttää taitonsa muille maanmittareille. Esimerkkikuvamme tulee Varsinais-Suomesta 1600-luvulta.

Maanmittaushallituksen uudistusarkisto  – MHA A 2 15 Geometrisch Affrijtningh Öfwer Wilois Och [?] Rawia Byar Och Ett Hemman I Hietamäki Som Kongl. Maij. Cronan I Nåder tillåter Sahl. Högwälborne Fru Ebba Maria Flämingz Arfwingar att afstå, Emot weder..; Kansallisarkisto: Helsingin kaupunginsarkisto

Sukututkijalle on piirtäjiltä tarjolla paljon muutakin kuin karttoja

Kaupunkien maistraattien arkistoissa on kymmeniä tuhansia rakennuspiirustuksia, joista digitoituna ovat saatavilla mm. Viipurin ja Helsingin kaupungin dokumentit.

Pelkästään Helsingin kaupungista löytyy digitaalisessa muodossa yli 5500 erilaista piirustusta.  Nämä piirustukset kuuluvat kaupungin rakennuskonttorin arkistoon ja sisältävät tietoa 1800-luvulta lähtien. Esimerkkimme on ehdotus kauppahalliksi Kaartinkaupungin Kasarmitorille.

Kauppahalli_Kasarmitorilla – Ehdotus_Pohjapiirros_julkisivut_leikkaus Helsingin kaupunginarkisto

Rakennuskonttorin arkiston avulla voi tutkia esivanhempien elämänpiiriä pääkaupungissamme. Tietoja kokoamalla voi rakentaa vaikka oman tietokoneen ruudulle näkymän kotikadusta vuodelta 1920.

Viipurin maistraatinkin piirustuskokoelma on hyvin laaja

Rakennuspiirustukset löytyvät Digihakemiston kautta helposti, sillä ne on jaoteltu erityyppisiin rakennuksiin. Näitä ovat mm. paloasemat, koulut, muut oppilaitokset, sairaalat, kunnalliskodit ja ylipäätänsä kaikki kaupungin omistamat kiinteistöt.

Upea esimerkkikuvamme näyttää kaikessa komeudessaan silloisen raittiusravintolan julkisivun Punaisenlähteenkadulle päin (myöhemmin kirjasto)

Viipurin maistraatin arkisto – Icd:2 Raittiusravintola, myöh. kirjasto. Julkisivu Punaisenlähteenkadulle, 1 1890–1890, jakso 1; Kansallisarkisto

Suurin osa Kansallisarkiston materiaalista on lisäksi erilaisia kone- ja laitepiirustuksia

Kone- ja laitepiirustusten lisäksi voit löytää vaakunoita, lippuja, julisteita ja pienen määrän taidepiirustuksia.

Ajallisesti varhaisimmat ovat 1700-luvulta. Vain osa piirustuksista on digitoitu, loppuja täytyy lähteä katsomaan Kansallisarkiston tutkijasaliin.

Teknisiä piirustuksia löytyy mm. Rakennushallituksen, Maa- ja metsätalousministeriön tai Kouluhallituksen arkistoista. Niiden arkistoissa on esim. julkisten rakennusten, tyyppitalojen ja maalaiskansakoulujen piirustuksia 1800-luvulta 1970-luvulle saakka. Toki yksittäiset henkilöt ja yritykset ovat tehneet paljon piirustuksia. Jos sinussa asuu pieni insinööri, saatat vaikuttua esimerkiksi herra William Crichtonin suunnittelukirjasta.

William Crichton, Forum Marinum

Tämä skottisyntyinen herra tuli Suomeen 1850 konepajan johtajaksi. Hänen taidonnäytteitään voit tutkia em. kirjasesta, joka on siis digitoitu.

William Crichtonin arkisto – 1 Sketch Book III 1848-1859, jakso 15, sivu 12: Engine of British & North American Royal Mail; Kansallisarkisto

Jos teet haun MyHeritagen historiallisten tietojen kokoelmista käyttämällä avainsanaa maanmittari, saat 9452 tulosta! – kokeile

Maanmittarit ja piirtäjät suunnittelivat maamme rautateitä

Taitojaan ovat päässeet näyttämään myös ne maanmittarit, jotka auttoivat maamme rautateiden suunnittelussa. Rautatiehallituksen radanrakennuskartat ja -piirustukset kokoelmasta löytyy esimerkiksi tämä Viipurin ja Joensuun välisen radan suunnitteluun liittyvät palanen. Mukana on myös radan korkeuskäyrä ja esimerkiksi Mökkilä – niminen torppa on piirretty kaikkine rakennuksineen hyvin selkeästi.

Rautatiehallituksen radanrakennuskartat ja -piirustukset (kokoelma) – Ia:11 Projekt till jernväg emellan städerna Wiborg och Joensuu 1876–1876, jakso 7, sivu VII; Kansallisarkisto

Maanmittareiden määrä Suomessa

Olof Gangius kuului kuuden ensimmäisen maanmittariksi koulutettujen joukkoon. Gangiuksen asemapaikaksi määrättiin Suomi, jonne hän saapui vuonna 1633. Tätä vuotta voidaan pitää samalla Suomen maanmittaustoiminnan alkuvuonna. Seuraavana vuonna Gangius sai virkaveljekseen Anders Strengin. Vuonna 1640 maanmittareiden määrä nousi kolmeen, kun Lars (Lorentz) Schroderus valtakunnan viidestä uudesta maanmittarista nimitettiin Uudenmaan ja Hämeen piiriin. 1640-luvulla nimitettiin lisää maanmittareita, niin että kaikkiaan vuosikymmenen lopulla heitä oli 6–7 henkeä Suomen puolella. Suunnilleen tähän määrään maanmittarikunta asettuikin vuosikymmeniksi

Maanmittaustyöt lähes keskeytyivät 1660- ja 1670-luvuilla. Seuraavalla vuosikymmenellä laadittiin jälleen karttoja, nyt etupäässä taloudellisia eli verotustarkoituksiin tarkoitettuja karttoja. Maanmittaustoimintaa vilkastutti iso reduktio sekä ruotujakoislaitoksen toimeenpano. Suomen maanmittarikunta ei lukumääräisesti juurikaan kasvanut näinä vuosikymmeninä.

Uudenkaupungin rauhan jälkeen alettiin maanmittaustoiminnassa hiljalleen palata normaaleihin aikoihin. 1700-luvun puolivälissä tapahtui useitakin asioita, jotka merkitsivät maanmittaus- ja kartoitustoiminnassa uuden aikakauden alkamista. Vuosina 1736–37 oli ranskalaisen Maupertuis´n retkikunta suorittanut geodeettisia mittauksia Tornionjokilaaksossa tarkoituksena astemittauksin todentaa maan pallonmuotoisuus. Suurta huomiota maailmanlaajuisesti saanut retkikunta – jonka tulokset sivumennen sanoen olivat oikein mutta laskettu väärin perustein – inspiroi Suomessa vastaavanlaisia maantieteellistä mittaustoimintaa. Vuosina 1736–47 ja sitten vielä vuonna 1748 meillä toimi kaksi mittauskomissiota, joissa työskenteli jopa 60 uutta komissiomaanmittaria. Mittaustöiden tuloksena saatiin varsin kattava pitäjänkartasto eteläisestä ja itäisestä Suomesta. Osittain kartoitettiin myös Pohjanlahden rannikkoa. Kun 1700-luvun puolivälistä lähtien toteutettiin myös isoajakoa merkitsi se Suomen maanmittarikunnan kasvamista Ruotsin vallan lopulla noin 110-120 henkeen. Kaikkiaan Suomessa ehti Ruotsin vallan aikana toimia 486 maanmittaria. (Lähde: https://expo.oscapps.jyu.fi/s/vanhakartta/page/maanmittarit-ja-kompassiruusut)

Lue myös muita sukututkimukseen liittyviä artikkeleita MyHeritagen blogista!

Artikkelikuvassa on piirtäjä C.P.Elfströmin vuosien 1800-1829 välissä ikuistamat karjalaiset talonpoikaisväestöön kuuluvat ihmiset talvitamineissaan.