Salavuoteus, aviorikokset ja aviottomat lapset

Ruotsin vallan aikana ns. seksuaalirikoslainsäädäntö pohjautui keskiaikaisiin maakuntalakeihin, kulloisenkin kuninkaan antamiin asetuksiin ja Raamatun Mooseksen lakiin. Tämä tarkoitti sitä, että käytännössä laki oli erittäin ankara. Kolme merkittävää seksuaalirikosta olivat salavuoteus, yhdenkertainen huoruus ja kaksinkertainen huoruus. Ensimmäisessä näistä kaksi naimatonta henkilöä oli päätynyt samaan vuoteeseen. Yhdenkertaisessa huoruudessa toinen oli tahollaan naimisissa ja kaksinkertaisessa molemmat. Viimeksi mainitusta tuomittiin kuolemaan, mutta 1600-luvun alusta lähtien oli tapana muuntaa tuomio isoiksi sakoiksi sekä ruumiin rangaistukseksi.

Sakkoluettelot ja muuntorangaistukset

Ensimmäisiä lähteitä esivanhempiemme seksuaalirikoksista edustavat voudintilien joukosta löytyvät sakkoluettelot jo 1540-luvulta lähtien. Tuohon aikaan mies sai 40 markan sakon maattuaan neitsyen. Näin ollen sakkoluetteloista voi löytää tietoja jonkun esivanhemman siveysrikkeestä.

Salavuoteuden kyseessä ollen vuoden 1694 määräsi ensikertaisesta tapauksessa 10 hopeataalarin sakon miehelle ja naiselle viiden taalarin. Tämän lisäksi asianomaiset saivat kärsiä kirkollisen häpeärangaistuksen. Jos erehtyi tekemään saman toiste tai peräti kolmannen kerran, kertautuivat sakot vastaavasti. Usein kävi, ettei rahvaan miehellä tai naisella ollut varaa maksaa näitä sakkoja. Tuolloin sakot korvattiin naisilla piiskauksella ja miehillä kujanjuoksulla.

Vuonna 1734 Ruotsin valtakuntaan ja tietysti sitä kautta myös Suomen puolelle tuli uusi valtakunnan laki. Siinä sakkojen muuntorangaistukseksi tuli ensikertaisesta tapauksesta miehelle 14 päivän ja naiselle seitsemän päivän vankeus.

Käräjillä

Jos haluat löytää salavuoteudesta syntyneen aviottoman lapsen, on vuosi 1779 eräänlainen vedenjakaja. Siihen saakka äiti oli haastettu automaattisesti käräjille, jossa hänen piti ilmoittaa lapsensa isä. Vuoden 1779 asetus poisti tämän vaateen ja käräjille mentiin vain siinä tapauksessa, että äiti sitä halusi. Monesti äiti lähti käräjille elatusmaksuja tivaamaan, sillä naisen toimeentulomahdollisuudet olivat vaatimattomat ilman näitä. Toki sopimuksen on voinut tehdä myös yksityisesti. Tällöin ei julkisiin arkistoihin ole jäänyt jälkiä isän henkilöllisyydestä tämän asian suhteen.

Rippikirjojen huomautussarake

Rippikirjoihin tuli 1810-luvulla ”Huomautuksia” -sarake, johon papit yleensä merkitsivät seurakuntalaisten oikeudenkäynteihin liittyvät seikat. Voit löytää MyHeritagen digitoimien rippikirjojen sivuilta aviottoman äidin kohdalta merkinnän ”pliktat för lönskaläge” tai vastaavaa. Se tarkoittaa, että äiti on tuomittu oikeudessa salavuoteudesta. Tuolloin kannattaa tutkia kihlakunnanoikeuksien varsinaisten asioiden pöytäkirjoja. Sieltä löydät tietoja siitä, onko äiti tunnustanut oikeudessa isän henkilöllisyyden tai muuta vastaavaa. Yleensä aviottoman lapsen synnyttyä oikeuteen mentiin tarvittaessa vasta pari vuotta myöhemmin. Jos sen sijaan äitiä on rippikirjan mukaan vain ripitetty ”absolverad för lägersmäl/lönskaläge”, ei oikeutta luultavasti ole lainkaan käyty. Näin aviottoman lapsen isää ei todennäköisesti löydy mistään kirjallisista lähteistä. Tuolloin on syytä miettiä MyHeritagen serkkutestin tekemistä ja jäljittää sitä kautta tuota henkilöä.

Tilaa MyHeritagen DNA-pakkaus tästä!

Tuntemattoman isän jäljittäminen

Aviottoman lapsen tuntemattoman isän jäljittäminen on hyvin jännittävää eikä siihen ole yhtä, yksiselitteistä tapaa. On tutkittava kastettujen ja ripitettyjen luettelot, seurattava äidin elämää vuosi vuodelta rippikirjoista, selvitettävä hänen liittyvien miesten liikkeet ja selvitettävä esimerkiksi kirkonarkistoista löytyvien rovastintarkastusten pöytäkirjat huolellisesti. Samoin voi vertailla lapsen etunimeä, mahdollista sukunimeä sekä patronyymiä siltä varalta, että ne selkeästi viittaisivat johonkin tiettyyn henkilöön. Toki voi hyödyntää perimätietoakin, mutta ei sokeasti. Muutoin voi käydä niin, että sukututkija löytää vain ns. sopivia tietoja. Tutkijan on oltava avoin mieleltään ja hyväksyttävä se tosiasia, että perimätiedot voivat olla myös tuulesta temmattuja!

Artikkelikuva: Kuvaaja Daniel Nyblin 1904, Kansallisgallerian arkistokokoelmat. Kuvaa on rajattu ja sen laatua on kohennettu MyHeritagen Photo Enhancerilla. Kokeile sinäkin!