Miksi Onni olisi vain pojan nimi? Miksi naisen sukunimi voi olla vaikka Johansson?
Miksi aina holhotaan ja ”laitostetaan”. Eikö se ole jokaisen oma asia haluaako naisena säilyttää nimensä Johanssonina tai ihan mitä vaan?
Tuuli, Pyry, Ilo, Valo, Onni, Rauha, Toivo..
Miksi lapsille pitäisi iskostaa vauvasta saakka joku sukupuoli-identiteetti kun vasta aikuisena selviää sopiiko se nimi vai ei? Ei lapsia saa ajatella etupäässä seksistisesti.
Eikä pitäis lähtökohtaisesti koskaan siihenkään sortua, että ottaa kiusaamisen motiiviksi ”toimia oikein”. Alistuminen kiusaajien tahtoon, ilman että mitään on ehtinyt edes vielä tapahtua, on paranoidista hätävarjelun liioittelua ja kiihottamista.
Lapsi voi olla elämän suurin Onni, olipa sitten tyttö, poika tai hermafordiitti. 🙂
Soila
2 elokuun, 2015
Onhan Suomessakin ollut ja on nimiä, joita on annettu tytöille ja pojille: Kaino, Vieno, Rauni esimerkiksi. Onhan se muille selkeää, että tietää nimestä, onko toinen mies vai nainen. Nimiä kun tupataan antamaan sukupuolen mukaan.
Yhdysvalloista voisi mainita nimen Robin. Sitä annetaan tytöille ja pojille, mutta itse miellän sen tytön nimeksi, kaiketi siksi että yksi tuntemani amerikkalainen nainen on nimeltään Robin.
Kaikkeen tottuu, ja meillä Suomessa on totuttu siihen, että on selkeästi tyttöjen ja poikien nimet. Miksi sitä pitäisi muuttaa vain siksi, että jossakin maassa annetaan tyttöjen ja poikien nimiä ’sekaisin’. Jos laki muutetaan, niin sitten pitäisi asiakirjoihin merkitä esille, että onko mies vai nainen. Sukututkijoilla ja muillekin historian tutkijoilla lisääntyy tutkimustyö, kun pitää nimien, syntymäaikojen ja -paikkojen lisäksi tarkistaa myös, että onko tutkittava henkilö mies vai nainen.
Tiettävästi sukulaisteni nimet ovat tai ovat olleet joko tyttöjen tai poikien nimiä eli nimistä voi päätellä, onko vainaja tai henkilö tyttö/nainen tai poika/mies. Ei ole tarvittu kovin selkeää sukupuolimerkintää. Sen sijaan tuttavilla ja puolitutuilla on ollut niminä Rauni, Vieno tai Kainokin.
Minulla ei natsaa, että jos joku esittelee toisen henkilön: ”poikani Kaino ja Vieno”. Suomalaisittain tulee mieleen jotakin muutakin kuin vain nimet.