Silmänkirkastusjuhla edelsi syyspäiväntasausta
Silmänkirkastuspäivä on juhlapäivä, jolloin aukaistiin korkki! Mikä ihme on silmänkirkastuspäivä? Miten ja ketkä silmiään kirkastivat? MyHeritage otti selvää tästä erikoisesta entisaikojen juhlapäivästä, joka edelsi syyspäiväntasausta.
Vielä viime vuosisadalla vanhat ukot saattoivat viinaryyppyä ottaessaan sanoa ottavansa ”silmänkirkastusta”, mutta silmänkirkastuspäivän viettäminen 11.9. juontaa juurensa aina 1500–luvulle.
Tuolloin Protuksen päivä, jota vietettiin juuri syyskuun 11. päivä, oli syyspäiväntasauksen aatto juliaanisen kalenterin mukaan. Tasauspäivänä syksyn merkiksi sytytettiin eritoten käsityöläisverstaissa valot ja ne paloivat aina kevätpäiväntasaukseen maaliskuun 12. päivään saakka.
Näköissivu Agricolan rukouskirjan kalenterista vuodelta 1544. Lähde: almanakka.helsinki.fi
Ruotsissa ja Suomessa siirryttiin juliaanisesta kalenterista gregoriaaniseen kalenteriin vuonna 1753 jättämällä vuodesta 11 päivää pois ja sillä tavalla syyspäiväntasauskin päätyi nykyiselle paikalleen. Syyspäiväntasausta vietetään nykyisin syyskuun 22. tai 23. päivä.
Juhla juontaa juurensa aina Rooman valtakuntaan
Protuksen päivä puolestaan juontaa juurensa Rooman valtakuntaan. Protus oli roomalainen kristinuskon marttyyri. Protuksen päivä oli pyhien marttyyrien Protuksen ja Hyacinthuksen hautauksen muistopäivä.
Pyhien Protuksen ja Hyasintin marttyyrikuolema 1300-luvun käsikirjoituksesta.. Public domain
Pyhä paavi Damasus ylisti heitä kirjoituksin heidän hautansa löytymisen yhteydessä. Viisitoista vuosisataa myöhemmin pyhän Hyacinthuksen koskematon hauta löydettiin uudelleen ja sieltä myös hänen palanut ruumiinsa
Aleksanterin päivä tuli kalenteriin vuonna 1816, kun Suomesta tuli osa Venäjää. Kalenteriin tulivat silloin myös muiden tsaariperheen jäsenten nimet. Aleksanterin päivä otti Protuksen päivän aseman kalenterissa. Tänäkin vuonna vietetään 11.9. Aleksanterin ja Santerin nimipäiviä. Välillä Aleksanteria on juhlittu 12.9. mutta vuonna 1900 se siirrettiin takaisin 11. päivälle.
Alunperin käsityöläisten juhla
Silmienkirkastusjuhla alkoi heti työpäivän päättämisen jälkeen 11.9. Käsityöläisten verstaisiin sytytettiin hämärän tullen ensimmäisen kerran suven jälkeen valot. Kyse ei ollut tietenkään sähkövaloista vaan tuon aikaisista kynttilöistä ja lyhdyistä.
Mestari tarjosi samalla kisälleille ja oppipojille ”silmänkirkastusta”, eli viinaryypyt ja hyvät kahvit. Työaika oli noina aikoina 12 tuntia päivässä, ja keinovaloa tarvittiin iltojen pimentyessä. Lamppujen sytyttäminen työpajoissa oli luontevaa syyspäiväntasauksen aattona, kun siirryttiin vuoden talvipuoliskolle.
Kelloseppäkisällejä vuonna 1881. Kuvaaja Carl Adolph Hårdh. Museoviraston kokoelmat
Lamput sammutettiin työpajoissa noiden aikojen kalentereissa olevan kevätpäiväntasauksen aikaan 12.3. Kynttilät ja lyhdyt olivat vaivalloisia käyttää, eikä niitä turhaan tuhrattu. Verstaista otettiin lamput pois 11. päivänä ja seuraava päivä työskenneltiin sitten jo ilman valoja.
Silmänkirkastuspäivänä aloitettiin perunannosto
Silmänkirkastuspäivänä alkoi ennen vanhaan myös perunannosto ja silloin sanottiin säästä: ”Jos palokärki laulaa Aleksanterina, jouluun asti on hyviä ilmoja ja kevät puolella pohjatuulia ja sadetta.”
Sotkamolaisia perunannostossa 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Julius Ailio, Museoviraston kokoelmat. Kuvaa on rajattu ja se on väritetty MyHeritage In Colorilla.
Kokeile sinäkin MyHeritagen valokuvien väritysominaisuutta!
Silmänkirkastusjuhlaa on vietetty myös muissa maissa
Silmänkirkastuspäivä on ollut yleinen juhlapäivä etenkin Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa päivää vietettiin valokillan päivänä ja mestari tarjosi työn tekijöilleen hanhenpaistia. Saksassa päivä oli nimeltään ”Kirkas maanantai”.
Viettivätkö sinun esivanhempasi silmänkirkastusjuhlaa? Sukututkimus on mielenkiintoinen ja hauska harrastus. Aloita se MyHeritagessa ja hyödynnä MyHeritagessa Suomesta olevia rippi- ja lastenkirjoja.
Lue lisää historia-aiheisia artikkeleita täältä.
Lähteet: tunturisusi.com, heikkitarma.fi, astro.fi, wikipedia
Artikkelikuva: Mestari kohottamassa maljaa 1890-luvulla. Kuva Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. Kuvan laatua on kohennettu MyHeritagen Photo Enhancerilla
