Kirkonkirjat osa 3 – Syntyneiden / kastettujen luettelot
Varhaisimmat kastetut kirkonkirjoissa löytyvät Teiskosta, missä ne alkavat jo vuodesta 1648.
Teiskossa vuonna 1662 syntyneitä ja kastettuja
Monissa seurakunnissa äitien nimet ilmestyivät luetteloihin vasta 1700-luvun puolella. Aluksi useissa pitäjissä kirjattiin ylös ainoastaan äidin etunimi. Vähitellen mukaan tulivat patronyymit ja sukunimet sekä äidin ammatti. Viimeksi mainittu tosin tarkoitti lähinnä hänen asemaansa suhteessa puolisoon tai isään. Myös äidin ikä lapsen syntymän hetkellä saattaa löytyä kastettujen luettelosta. Tosin siinäkin täytyy olla tarkkana, sillä joissain paikoissa iän sijasta luetteloon kirjattiin äidin syntymävuosi kahden, kolmen tai neljän numeron tarkkuudella. Älä siiis heti usko, jos löydät reilusti yli 50-vuotiaana synnyttäneen äidin. Vertaile hetki tietoja muihin samana vuonna syntyneisiin, jos kirkkoherra onkin merkinnyt ylös äidin syntymävuoden.
Esimerkki Kivennavalta
Tee hakuja syntymistä ja kasteista Suomessa (1657-1890)
Ruotsinkieliset etunimet suomalaisilla lapsilla!
Pappien virkakielenä oli pitkään ruotsi. Tämän takia he myös kirjasivat suomalaiset nimet ruotsalaisittain. On tutkijan omassa päätösvallassa, miten hän nämä nimet itselleen tallentaa. Parasta on olla johdonmukainen eli joko suomentaa kaikki tai sitten pitää kaiken lähteistä löytyvissä muodoissa. Erikseen voi aina jokaisen henkilön kohdalla mainita ne nimivariantit, mitä kulloisestakin lähteestä löytyy.
Jöran on välillä Jören ja välillä Göran. Tulkittavaksi suomennoksessa jää, onko henkilö aikanaan kutsunut itseään Yrjöksi, Yrjäksi tai Yrjänäksi. Maan eri puolilla on ollut eroja nimimuodoissa ja varsinkin rannikoilla on asunut täysin ruotsinkielistä väestöä. Sen takia nimen ns. normalisointi ei ole kovin yksiselitteistä.
Talon nimen voi toisinaan löytää isän sukunimen kohdalta. Pääsääntönä näissä luetteloissa voinee pitää sitä, että mitä kauemmaksi ajassa mennään, sitä niukemmaksi lähdetiedot jäävät. Eräissä seurakunnissa kirkkoherrat eivät ensi alkuun kirjanneet lainkaan äitien nimiä kastettujen luetteloihin. Samoin vanhempien ammatit tai vastaavat tiedot puuttuvat pitkälle 1700-luvulle.
Sarakkeet vasemmalta oikealle: kuukausi, syntymäpäivä, kastepäivä, lapsen nimi, kylä/talo, vanhempien nimet, kummit
Sukututkimuksessa on hyvin antoisaa pohtia, onko jossain sukulinjassa käytössä nimiä, jotka esiintyvät halki vuosisatojen. Monesti perheen vanhin poika sai isänisänsä nimen, kun taas tyttärelle se kantautui vastaavasti isoäidiltä. Nimen merkitystä on myös mukavaa pohtia. Näissä auttavat vaikkapa Almanakkatoimiston kokoelmat vanhoista almanakoista ja niiden nimistä.
Puutteita kastettujen luetteloissa
Sotien, tulipalojen ja muiden onnettomuuksien takia kirjoja on tuhoutunut aikojen saatossa. Erityisesti isovihan aika 1714 – 1721 muodostaa monessa seurakunnassa pitkän katkoksen lähteisiin. Saattaapa jostain seurakunnasta puuttua jopa yli sadan vuoden tiedot. Tuolloin on yritettävä selvittää asioita muista lähteistä, kuten henkikirjoista, erilaisista veroluetteloista tai vaikkapa myöhemmillä ajoilla piirilääkärien rokotusluetteloista. Yleensä aina löytyy joku vaihtoehtoinen lähde, josta asia vähintäänkin välillisesti selviää.
Huomio kummeihin
Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää lapsen kummeihin. Heitä oli vähintään kaksi, mutta onpa heitä voinut olla jopa tusinan verran. On mielenkiintoista selvittää kummien yhteyksiä kastettavaan lapseen.
Esimerkki Koiviston pitäjästä
Olivatko he sukulaisia, naapurimökin pariskuntia vai oliko paikalle kutsuttu itse ruustinna. Papin rouvat olivat monesti kummeja lukuisalle joukolle pienokaisia. Samoin seurakunnassa asuneet upseerismiehet perheenjäsenineen olivat paljon käytettyjä kasteentodistajia. Kummien avulla voit joskus päästä kiinni vanhempien sukujuuriin, jos se muutoin osoittautuu hankalaksi.
Kirkonkirjat sarjan aikaisemmat osat voit lukea täältä:
