Vankeinhoitoa Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla

Entisajan vankeinhoito oli jotain aivan muuta kuin nykypäivänä. Tänä päivänä tuomittu yritetään saada sopeutettua takaisin yhteiskuntaan mahdollisimman hyvin, kun taas vielä pitkälle 1900-luvulle uskottiin kovaan kuriin ja epäinhimillisiin rangaistuksiin. Tässäkin blogissa moneen kertaa mainittu vuoden 1734 valtakunnanlaki antoi ymmärtää pelkän vankeusrangaistuksen ilman pakkotyötä olevan hyvin vähäisen seuraamuksen rikoksesta. Vankilat olivat lähinnä sitä varten, että niissä tuomittua tekijää säilytettiin, kunnes hän maksoi sakon tai sai ruumiinrangaistuksensa.

Muutoksen tuulia 1700-luvun lopulla

Muutoksen tuulia alkoi kuitenkin kuulua suuresta maailmasta jo 1700-luvun lopulla, kun kuolemanrangaistuksien määrää haluttiin pienentää ja vastaavasti vapausrangaistuksia käyttää yhä enemmän. Vankilan ajateltiin myös olevan paikan, jossa tuomittua voidaan kasvattaa ihmisenä.

Kehruuhuoneiden toiminta alkaa vuonna 1739

Miehet ja naiset sekä alaikäiset istuivat tuomionsa yleensä samassa paikassa, mutta vuonna 1739 aloitti toimintansa maamme ensimmäinen naisvankila eli Turun kehruuhuone. Siellä rikoksista tuomitut ja irtolaiset joutuivat kutomaan ja kehräämään eli he olivat käytännössä pakkotyössä ilman palkkaa. Lappeenrannan kehruuhuone aloitti toimintansa autonomian aikaan 1819. Kun Hämeenlinnaan perustettiin erityinen naisvankila vuonna 1881, loppui kehruuhuoneiden toiminta.

Lappeenrannan työvankilan henkilökuntaa vankilan pihassa. Vasemmalla vahtimestareiden talo, keskellä sellirakennus ja oikealla entinen linnoituskasarmi. Kuva: Atelier Imatra 1901. Lappeenrannan museot. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Kruununvankilat 1800-luvulla

Autonomian alussa eli vuonna 1809 Suomessa oli yhdeksän ns. kruununvankilaa. Näitä oli Kastelholman linnassa Ahvenanmaalla, Hämeenlinnassa, Helsingissä, Heinolassa, Korsholman linnassa Vaasassa, Oulussa, Kajaanissa ja Kuopiossa. Kun Vanha Suomen alue liitettiin uudelleen maamme yhteyteen, kasvoi kruununvankiloiden määrä kahdella Viipurin ja Sortavalan laitosten myötä. Suomenlinnassa eli Viaporissa oli lisäksi linnavankila, yleinen työlaitos ja ns. tunnustusvankila. Tätä järjestelmää täydensivät eri paikkakunnilla olleet kaupunki- ja käräjäkuntavankilat.

Alla oleva kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla. Kokeile sinäkin.

Helsingin keskusvankila, Ristikkotie 6. Rakennus valmistui 1881. Kuva: K.E.Ståhlberg 1890. Helsingin kaupunginmuseo

Vuosi 1866 toi uudistuksia

Otsikon mukaisena vuonna maassamme tehtiin rikosoikeudellinen osittaisuudistus. Tätä täydennettiin 1894 voimaan tulleella rikoslailla. Päärangaistuksina olivat kuolemantuomio, kuritushuonevankeus, tavallinen vankeus ja sakot.

Karkoitus Siperiaan

Kuvassa pysähdyspaikka Siperiaan karkoitetulle. Museovirasto. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Käytännössä kuolemantuomiota ei laitettu toimeen vuoden 1825 jälkeen, vaan kyseinen rikollinen karkotettiin automaattisesti Siperiaan senaatin päätöksellä. Siperiassa raskaimpien rikosten tekijät joutuivat Itä-Siperian kaivoksilla 20 vuoden pakkotyöhön. Jos he tästä selvisivät, oli heillä oikeus jäädä asumaan Jenisein kuvernementin Minusinskin piirikunnassa olevaan Sajanin vuoristoon. Siperiaan saattoi joutua myös omasta halustaan, sillä esimerkiksi irtolaisuudesta annettu pakkotyötuomio vaikkapa Jussarön kaivoksella Hangon edustalla oli käytännössä varma kuolemantuomio. Nämä karkoitetut kävelivät sitten noin 4000 kilometrin matkan Tobolskin kuvernementtiin, jossa he saivat rakentaa itselleen asunnon ja raivata maata. Kävelymatkan on arvioitu kestäneen parikin vuotta!

Vankiloiden kirkolliset arkistot

Osa Kuopion lääninvankilan vankiluetteloa 1826. Lähde Kansallisarkisto

Eri vankiloiden kirkollisia arkistoja löytyy jo digitaalisista hakemistoista erittäin hyvin. Useilla isommilla laitoksilla oli omat saarnaajansa, jotka sitten pitivät aivan normaaleja kirkonkirjoja. Erityisen mielenkiintoisia sukututkijalle ovat näistä arkistoista löytyvät erilaiset todistukset vangin taustasta. Vankiloiden muita aineistoja löydät Kansallisarkiston eri toimipaikoista. Esimerkiksi Hämeenlinnan työvankilan arkistoon sisältyy poliisien täyttämiä kaavakkeita, joissa kerrotaan vangin elämästä ennen vankilaa. Samoin niissä voidaan pohtia sitä, miksi henkilö on rikoksensa tehnyt.

Lue lisää suomalaiseen sukututkimukseen liittyviä artikkeleita täältä