Siltavouti valvoi siltojen kunnossapitoa

Postannut annikka

2 heinäkuun, 2023

Siltavouti toimi 1600 – 1800-luvulla pitäjään nimitettynä kunnallisena järjestysmiehenä. Hänen tehtävänään oli valvoa maanteiden, aitojen ja siltojen kunnossapitoa pitäjänsä alueella. Siltavoudit olivat tavallisia, luotettavia sekä tarmokkaita talollisia, joille paikallisyhteisö oli tämän työn uskonut. Nimismies valitsi nämä ns. neljännesmiehet eli jahti- ja siltavoudit, mutta käytännössä hän lienee luottanut prosessissa pitkälti pitäjäläisten suosituksiin.

Siltavoudin toimet lakkautettiin 1892 jolloin nämä tehtävät siirtyivät maaseudun poliisikonstaapeleille. Silta- ja jahtivoutien palkkaamiseksi kerättiin erityistä silta- ja jahtivoudin kapoiksi kutsuttua veroa. Tämä vero meni virkojen lakkauttamisen jälkeen valtiolle ja sen periminen päättyi vuonna 1925.

Joko olet tutustunut MyHeritagen historiallisten tietojen kokoelmiin? Tiesitkö, että suomalaisista kokoelmista löytyy avainsanalla ”siltavouti” peräti 9744 tietoa? Tee nyt hakuja.

Siltojen historiaa Suomessa

Keskiajan lopulla Suomeen alettiin raivata teitä ja jokien vaivattomaan ylittämiseen alettiin kiinnittää huomiota ajan ja vaivan säästämiseksi. Jokia ylitettiin kahlaamalla tai lautoilla, mutta jo 1400-luvulta on merkintöjä ensimmäisistä silloista. Yksi Suomen ensimmäisistä silloista oli Turun silta, joka ylitti Aurajoen.

FT Veli Pekka Toropainen, joka on Turun yliopiston arkeologian ja Suomen historian tutkija, on erikoistunut Turun 1600-luvun historiaan ja kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin Turun sillan vaiheilta. Voit lukea sen täältä.

Tientekovelvolliset talonpojat kruunu määräsi sillanrakennustöihin yleisille maanteille. Lisäksi pitäjät ja kihlakunnat tekivät pieniä siltoja paikallisesti.

Puu oli yleisin siltamateriaali 1700-luvun lopulle saakka

Sillat olivat niihin aikoihin yksinkertaisia arkkukannatteisia palkkisiltoja. Myös uivia lauttasiltoja käytettiin, esimerkiksi Seppälän kylässä Tarvasjoki ylitettiin vielä 1910-luvulla lautalla.

Puusillat lahosivat nopeasti, vaikka ne tervattiin, ja siltoja jouduttiin korjaamaan usein. Myös jäät ja tulvat vahingoittivat puisia rakenteita. Siltojen kunnossapito ja udelleenrakentaminen oli talonpojille raskas velvollisuus, ja suurimpien siltojen ylläpitoon osallistuikin koko maakunta.

Luonnonkivestä tehty silta oli puusiltaa kalliimpi rakentaa, mutta hyvin perustettuna se kesti kauan eikä tarvinnut huoltoa. Yleensä kivisilta oli muurattu holvisilta, mutta lyhyissä silloissa jänne voitiin rakentaa lappeelleen asetetusta kivipalkista. Yleisillä varoilla rakennettavista silloista annettiin vuonna 1766 suositus rakentaa ne kivestä, mutta sen merkitys jäi vähäiseksi, koska tientekovelvollisten mielestä jatkuva vähäinen rasitus oli parempi kuin yhdellä kerralla tuleva iso kustannus.

1800-luvun alussa siltoja rakennettiin paljon, mutta enimmäkseen yhä puusta. Maan ja veden kanssa tekemisissä olleet silta-arkut ja maatuet saatettiin tehdä kivestä, mutta kansi puusta. Paimion silta vuodelta 1838 oli yksi merkittävistä uusista silloista.

Ikivanha kivisilta Suuren Rantatien varrelta Paimiosta

Halikon museosiltaa alettiin rakentaa keväällä 1865

Halikon siltapaikasta on ensimmäinen kirjallinen maininta vuodelta 1626, ja se on ollut osa Turusta Viipuriin johtanutta historiallista Suurta Rantatietä. Silta on rakenteeltaan yksiaukkoinen tuki- eli ponsiansassilta, jonka pituus on 75 metriä ja leveys 6,7 metriä. Kiviset maatuet on perustettu puupaaluille. August Ahlbergin suunnittelemasta sillasta tuli museokohde vuonna 1982, ja nykyään se on kevyen liikenteen silta. Museosillan valmistunen kesti kauan, sillä maaherra antoi määräyksen uuden kivisen sillan rakentamisesta jo vuonna 1804, kun edeltävä silta oli todettu huonokuntoiseksi. Suomen sota ja erimielisyydet uudesta sillasta kuitenkin viivästyttivät rakennustöiden alkua yli 60 vuodella. Halikkoon ei vieläkään saatu määräysten mukaista kestävää kivisiltaa vaan edullinen puusilta. Sillan korjaaminen ja kunnossapito määrättiin jokaisen paikkakuntalaisen vastuulle.

Halikon museosilta

Qvarnbron silta Espoossa on maamme vanhin silta

Suomen vanhin yhä käytössä oleva silta on Espoon kartanon Qvarnbron silta vuodelta 1777. Sen historia on hyvin tunnettu. Sillan tiedetään valmistuneen viimeistään vuoden 1778 tammikuussa. Tämä silta on tehty niin sanottuna kylmämuurina, eli sen kivet on sovitettu paikoilleen käyttäen kiilakiviä, eikä laastia ole käytetty.

Qvarnbro sekoitetaan usein viereiseen Sågbron museosiltaan, joka on noin 60 metrin päässä Qvarnbron sillasta. Sågbron (kuvassamme) arvellaan valmistuneen vuosien 1778 ja 1816 välillä. Qvarnbon sillasta on hankala saada kuvaa, koska myöhäisempi myllyrakennus on alavirran puolella aivan sitä vasten ja toisella puolella on taasen patorakennelma.