Hämeen härkätie ja muut keskiajalta periytyvät Suomen päätiet

Hämeen Härkätie on historiallinen maantie, joka kulkee Turusta Hämeenlinnaan. Se oli tärkeä tie, sillä rannikolta Hämeeseen ei ollut muuta kulkuväylää. Jos liikut työsi tai harrastustesi puitteissa paljon, meillä on tarjota sinulle mielenkiintoinen bongaushaaste artikkelin lopussa!

Maamme tieverkon historia alkaa 1500-luvulta

Maamme tieverkkoa mitattiin ensimmäisen kerran virallisesti jo 1500-luvulla. Tuolloin mittayksikkönä oli vanha suomalainen peninkulma. Nykyisin peninkulmalla tarkoitetaan 10 kilometrin matkaa. Alun perin sen on arvioitu tarkoittaneen noin 6 kilometrin matkaa, mutta sen pituus on vaihdellut alueittain.

Metsäautotie – Lusto-Suomen metsämuseo. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Samalta vuosisadalta on peräisin ensimmäinen kirjallinen lähde tieverkostosta. Kuningas Kustaa Vaasan sihteerinäkin toiminut Jaakko Teitt nimittäin laati luettelon yleisten teiden varrella olevista maatiloista, joihin kuningas aikoi asettaa oman voutinsa.

Suomen Historiallinen Seura on julkaissut 1800-luvun lopulla kirjasen ”Jaakko Teitin valitusluettelo Suomen aatelistoa vastaan v. 1555–1556”.  Suomen pääteiden kartta on pystytty laatimaan Teitin tietojen perusteella.

Keskiajalta periytyvät tieosuutemme ovat seuraavat:

Suuri Rantatie – Kuninkaantie Turusta Viipuriin

Suuri rantatie alkaa Turun vanhalta suurtorilta. Kuvaaja Mikkoau – Oma teos CC BY-SA 4.0, Wikipedia

Hämeen Härkätie Turusta Hämeenlinnaan

Ylinen Viipurintie Hämeenlinnasta Viipuriin

Suuri Savontie Hämeenlinnasta Savonlinnaan

Huovintie Turusta Ulvilaan

Huovintien museotienä olevaa osuutta Yttilässä. Kuvaaja Santtu37 CC BY-SA 3.0, Wikipedia

Ulvilan ja Korsholman välinen Rantatie

Kyröskankaan tie Hämeenlinnasta Tammerkosken kautta Korsholmaan

Hiidentie Hämeelinnasta Akaan ja Lempäälän kautta Tammerkoskella

Viipurin ja Olavinlinnan välinen tie

Tie vai polku?

Käytännön tasolla tie on hieman erehdyttävä termi. Tuon ajan tie oli lähinnä polku, jota pitkin pääsi hevosella tai jalan. Virallinen määritelmä tielle ja polulle on sekin olemassa; tie on maastoon kulkureitille säännöllistä ja jokapäiväistä liikennettä varten rakennettu ja raivattu kulkuväylä.

Polku on ihmisten ja eläinten polkema kapea tilapäisesti tai säännöllisesti käytetty kulku-ura ilman varsinaisia tierakenteita.

Kilometripylväät kertoivat etäisyyksistä kaupunkeihin

Jo vuonna 1649 annettiin määräys ¼ peninkulman välein pystytettävistä kivisistä tai puisista merkeistä. Niihin oli merkittävä Ruotsin kruunu, kuninkaan nimi ja peninkulmamäärä.  Näitä ensimmäisiä pylväitä ei teiden varsilla ole enää jäljellä.

Varhainen kuvaus kilometripylväästä saadaan vuodelta 1760 Uudenmaan Tenholasta. Puinen pylväs oli pystytetty hirsisen, hiekalla täytetyn arkun keskelle. Näin pylvään ympärille muodostui pieni aitaus.

Ruotsin vallan loppupuolella, 1780-luvulla pylväitä hakattiin Gotlannista tuodusta hiekkakivestä.

Mainio esimerkki näistä löytyy Tuorlan kartanolta, Piikkiön ja Kaarinan keskustojen väliltä.

Yllä olevassa kilometripylväässä näkyy myöhemmin restauroituna teksti ”G III 1 ½ MIL FRÅN ÅBO. N.F. 1781”. Lyhenne G III tarkoittaa kuningas Kustaa kolmatta ja NF puolestaan silloista varamaanherra Nils Fredensköldiä.

Autonomian aikaan tsaari Nikolai I määräsi uudet mittaukset maamme tiestölle.

Teiden ylläpidon katsottiin kuuluvan maanomistajille. Pääteiden varsille piti pystyttää valtion varoilla pylväät, jotka kertoivat virstan välein etäisyyden Pietariin, Helsinkiin sekä kyseisen läänin pääkaupunkiin. Näitä pylväitä saatat löytää vielä muutamista museoista.

Itsenäisyyden vuosina pystytettiin ne helpoimmin löydettävät, lujat ja massiiviset kivipylväät.

Kaikkien pääteiden varsille tuli ylöspäin kapenevia kiviä, joissa oli allekkain kilometrit kummankin suunnan lähimpään kaupunkiin tai muuhun kohteeseen. Näitä kilometripylväitä ehdittiin jo 1980-luvulla tuhota ja viedä uusiokäyttöön, ennen kuin herättiin niiden historialliseen arvoon. Etenkin käytöstä poistettujen pääteiden varsilta saatat löytää näitä kaunokaisia, joko tienumeron kera tai ilman sitä.

Pitäjänmäki, kuvaaja Constantin Grünberg 1958 / Helsingin kaupunginmuseo. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Haasteemme olisikin seuraava: mitäs jos lähtisit bongaamaan matkan varrelta vanhoja kilometripylväitä? Kerro meille tuloksista alla kommenteissa.

Artikkelikuva: Tie niemeen. Kuvaaja Gustaf Melander 1880-1889 / Museovirasto. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla – kokeile sinäkin!