Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta maalla
Vuonna 1865 annettu kunnallis asetus erotti lopulta seurakunnalliset ja yhteiskunnalliset asiat toisistaan. Maaseudun kirkkopitäjien maalliset tehtävät lankesivat vastaperustetuille kunnille hengellisten asioiden jäädessä seurakunnille. Samalla kirkonkokous -termi jäi nimenomaan seurakuntien käyttöön ja maalliset asiat käsiteltiin jatkossa kuntakokouksissa. Kuntien alku ei ollut kadehdittava, sillä niillä ei ollut lainkaan omaa varallisuutta. Kunnallisasetus määräsi päättäväksi elimeksi em. kuntakokouksen, joita oli pidettävä vähintään kolme kertaa vuodessa.
kunnallisasetus: Alexander II of Russia – Suomen suuriruhtinanmaan asetuskokoelma 4/1865, p. 1. public domain
Pitäjä tai pitäjäs on Suomessa jo esihistoriallisena aikana käytetty sana
Tiesitkö, että jo virallisesta kielenkäytöstä poistunut sana pitäjä tarkoitti alkujaan maamme läntisimmän osan esihistoriallisia paikallisyhteisöjä? Nämä yhteisöt luultavasti järjestivät erilaisia kestitys- tai jopa uhripitoja, jotka sitten loivat yhteisöllisyyttä. Kun kristinusko sitten levisi maahamme, syntyivät ensimmäiset kirkkopitäjät näiden esihistoriallisten yhteisöjen pohjalta.
Varhaisimmat kirkkopitäjät olivat hyvin suuria
Esimerkiksi Hollola käsitti kokonaan tai osittain myöhemmät Sysmän, Rautalammin, Hartolan, Asikkalan, Padasjoen, Joutsan ja Mäntsälän monista muista puhumattakaan. Vähitellen näiden alkuperäisten suurpitäjien eri kulmakunnat saivat omat kirkkonsa ja sukututkijoiden tuntemat seurakunnat alkoivat muodostua.
Pitäjän- eli kirkonkokous päätti yhteisössä niin hengellisistä kuin maallisistakin asioista
Viimeistään 1600-luvun kuluessa seurakuntien itsehallinto voimistui ja sen päättäväksi elimeksi tuli pitäjänkokous. Nämä kirkon- eli pitäjänkokoukset kutsui koolle kirkkoherra, joka myös johti puhetta. Hän toimi monesti myös pöytäkirjan tekijänä, jos sellainen ylipäätänsä laadittiin.
Nämä kokoukset pidettiin sunnuntaisin kirkonmenojen jälkeen eikä niiden sisältö keskittynyt pelkästään seurakunnallisiin asioihin. Kaikki yhteiskunnalliset asiat, mitä paikallisyhteisössä oli hoidettava, siirtyivät seurakuntien hoitoon em. vuosisadan kuluessa. Aikaisemmin paikallisista asioista oli päätetty käräjillä, mutta niistä tuli lopulta ”pelkkiä” tuomioistuimia.
Vuoden 1650 privilegiot antoivat mahdollisuuden kutsua koolle pitäjänkokouksia, joita siis kutsuttiin myös termillä kirkonkokous. Selkeää terminologiaa ei ollut ennen 1860-luvun puoliväliä ja kunnallisasetusta.
Vuonna 1723 pitäjänkokousten asema virallistettiin. Papit saivat määräyksen pitää vähintään kaksi kokousta vuoden aikana, mutta tarvittaessa voitiin kokoontua vaikka kuinka usein. Pöytäkirjojen tekeminen oli vielä 1700-luvun puolella hieman hakusessa ja vasta 1800-luvulla niiden sisältö alkaa yhtenäistyä sekä selkeytyä.
Eräs päivämäärä on muuten syytä laittaa mieleen. Pöytyän silloinen kirkkoherra Anders Lizelius kirjasi 26.9.1756 ensimmäisen suomenkielisen pöytäkirjan. Myöhemmin seurakunnassa palattiin takaisin ruotsin käyttöön. Kirkkoherra Lizelius kunnostautui myöhemmin perustamalla maamme ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden, Suomenkieliset Tieto-Sanomat.
Suomenkieliset Tieto-Sanomat nro 2 vuodelta 1776 / Museovirasto. Aukeama kirjaksi sidotusta ensimmäisestä suomenkielisestä sanomalehdestä. Toimittaja: Anders Lizelius
Tutustu MyHeritagen historiallisten tietojen kokoelmiin – Anders Lizeliuskin löytyy sieltä!
Pitäjänkokouksen työsarka oli laaja; köyhäinhoidosta kansanopetukseen
Pitäjänkokous huolehti mm. köyhäin- ja sairaanhoidosta, kansanopetuksesta ja pitäjänmakasiineista. Kokouksissa käsiteltiin myös seurakuntalaisten edesottamuksia, kuten riitaisien avioparien ongelmia. Edelleen erilaisten luottamushenkilöiden valinnat kuuluivat kokousten esityslistalle.
Teerijärven pitäjänmakasiini v. 1826 / Museovirasto
Vuoden 1917 kuntalakiuudistus toi yleisen ja yhtenäisen äänioikeuden
Kuntakokouksessa äänivalta meni maksettujen veroäyrien perusteella, mutta yksikään henkilö ei voinut äänestää enempää kuin kuudesosalla paikalla olevien yhteisestä määrästä.
Avioituneilla naisilla ja köyhillä ei äänivaltaa ollut lainkaan. Vasta vuoden 1917 kuntalakiuudistus toi yleisen ja yhtenäisen äänioikeuden. Kuntien tulo vahvisti toisaalta merkittävästi talollisten asemaa päätöksenteossa.
Kuntakokousten tilalle nousivat vähitellen kunnanvaltuusto, kunnanhallitus ja erilaiset lautakunnat. Kunnanhallitus johti kunnan hallintoa sekä toimeenpanoa. Kunnanvaltuustolle keskittyi päätösvalta ja lautakunnat hoitivat niille annetut toimialueet.
Mistä sukututkija löytää kuntien arkistot?
Kuntien arkistomateriaalia voi käyttää paikallishistorian kirjoittamiseen, mutta toki näissä asiakirjoissa on valtavasti henkilöhistoriallistakin sisältöä. Kuntien arkistoista löydät koulujen, köyhäinhoidon tai vaikkapa vuokralautakuntien dokumentteja. Niiden avulla voit laajentaa sukututkimustasi merkittävässä määrin ja kytkeä sen entistä paremmin paikallisyhteisöön sekä omaan aikaansa.
Kuva Lapinjärven kunnanarkistosta
Kuntien arkistot löytyvät pääsääntöisesti kunnilta itseltään, poikkeuksena Petsamo ja luovutettu Karjala. Petsamon kunnanarkiston löydät Kansallisarkiston Oulun toimipaikasta ja luovutetun alueen Mikkelistä.
Lue MyHeritagen blogista muitakin sukututkimukseen ja Suomen historiaan liittyviä artikkeleita!
Artikkelikuva: heinäntekoa Pyhäniemen kartanon pelloilla Hollolassa vuonna 1894
