Nimismies hoiti monenlaisia tehtäviä
Länsman, suomeksi nimismies on henkilö, johon sukututkija todennäköisesti törmää useampaankin kertaan vanhoissa asiakirjoissa. Varsinkin entisinä aikoina häntä kutsuttiin myös ruotsin kielestä tulleella nimellä ”vallesmanni”. Joskus käytettiin myös termiä kruununnimismies, mutta tällä vain korostettiin tämän virkamiehen kuuluvan kruunun alaisuuteen.
Maamme ensimmäisiä nimismiehiä nimittivät 1400-luvulta alkaen pitäjäläiset itse. Täten he olivat talonpoikia ja pitäjän omia luottamusmiehiä, joille oli uskottu vastuu yleisestä järjestyksen pidosta, verojen kokoamisesta ja syyttäjänä toimimisesta käräjillä. He myös kutsuivat kokoon käräjät.
Nimityskulttuuri muuttui 1600-luvulla
Reformaation aikaan eli 1600-luvulta alkaen valtio eli kruunu tiukensi kaikin tavoin otettaan tavallisesta kansasta. Niinpä myös nimismiesten nimittäminen tapahtui tämän jälkeen maaherrojen taholta. Jos aikaisemmin nimismiehinä olivat toimineet ns. tavallisen kansan edustajat, yleistyivät nyt viranhoidossa aatelistaustaiset miehet. Toisaalta Venäjän vallan alla 1810-luvulta eteenpäin haluttiin pienentää paikallisen itsehallinnon mahtia ja nimismiehet sidottiin nimenomaan senaatin ja viime kädessä keisarin palvelijoiksi.
W. Dufva, kustantaja 1906 / Museovirasto
Yllä olevassa ihanan nostalgisessa kuvassa vietetään Raahen nimismies Lars Hjalmar Schlüterin läksiäisiäsiä Ruskon tilalla Ollinsaaren kartanossa. Kuvasta näkee, että nimismies oli yhteisössään hyvinkin arvostettu henkilö.
MyHeritagen suomalaisista kokoelmista löytyy aikamoinen joukko nimismiehiäkin, sillä haku avainsanalla ”nimismies” antaa peräti 92267 tulosta. Joko sinä olet tehnyt hakuja kokoelmistamme – voit kokeilla vaikkapa tästä linkistä.
Nimismiehen rooli
Vaikka vuosisatojen mittaan nimismiesten rooli hieman muuttui, pysyivät heidän tehtävänsä pitkälti samanlaisina. Heitä voidaan kuvailla paikallishallinnon yleisvirkamiehiksi. Edellä mainittujen töiden lisäksi piti nimismiesten valvoa kansalaisten käytössä esimerkiksi kirkossa ja pitäjäntuvassa. Erityisen paljon työtä nimismiehille tuppasivat aiheuttamaan humalaiset kirkkoon menijät. Näille oli aina luvassa haaste käräjille, joilla puolestaan kyseisille humalikoille nuijittiin pöytään sakot.
Toisaalta yhteiskunnassa oli paljon muutakin tehtävää kuin rikosten ja rötösten selvittelyt. Nimismies joutui virkansa puolesta osallistumaan moninaisiin katselmuksiin. Näitä olivat rajariidat vaikkapa niittymaista, kylien väliset rajojen vedot ja jopa pitäjien kiistat rajan määrittelystä.
Melkoisen osan työajasta vei syyttäjänä toimiminen käräjillä. Sukututkija huomaa tämän helposti perehtyessään oikeudenkäyntipöytäkirjoihin. Melkoinen osa jutuista alkaa toteamuksella nimismiehen syytöksestä jotain henkilöä tai henkilöitä kohtaan.
Nimismiehen esimiehet ja tehtävät
Nimismiesten yläpuolella olivat kruununvoudit ja toisaalta heidän apunaan jahti- ja siltavoudit eli ns. neljännesmiehet. Matti Wallan selvitysten perusteella nimismies oli valtion alin virkamies hallinnollisesti. Hänen palkkansa oli pieni, vaikka se lääninhallinon menosäännössä mainittiinkin. Nimismies sai tehtävänsä kruununvoudilta, jotka puolestaan olivat saaneet toimeksiannot maaherroilta. Raportointi tapahtui toiseen suuntaan eli nimismies antoi tiedot kruununvoudille ja tämä taasen maaherralle.
Kuvassa Kuopion läänin nimismiehiä. Reprokuvaaja Harald Malmgren, Harald, 1902. Istumassa vasemmalta toinen Ropponen, neljäs K. J. Kollan; seisomassa vasemmalta kuudes Otto Oliver Zimmerman. Museoviraston kokoelmat
Vaikka nimismiehiä oli ollut jo ainakin 1400-luvulta alkaen, annettiin heille ensimmäinen johtosääntö vasta autonomian aikaan vuonna 1814. Sen mukaan tärkeimmät 12 kohtaa olivat:
1) Pitäjän ensimmäisenä poliisivirkamiehenä valvoa hyvää järjestystä ja yleistä turvallisuutta.
2) Seurata juopottelua, joka kaikkialla on vallalla ja johtaa pahantapaisuuteen ja lain rikkomuksiin, ja valvoa viinan valmistamisesta ja anniskelusta annettujen määräysten noudattamista. Valvoa maankiertäjiä ja passittomia henkilöitä.
3) Ryhtyä toimiin rosvojoukkoja vastaan.
4) Vankeinhoito.
5) Ilmoittaa tarttuvista taudeista maaherralle, kuten on pappien ja kruununpalvelijoiden velvollisuus, sekä ilmoittaa veneerisistä taudeista.
6) Ilmoittaa kruununvoudille tarttuvista karjan sairauksista ja ryhtyä tarvittaviin toimiin.
7) Viestikapulan kuljetuksen ja toisaalta salaisten kokousten valvonta.
8) Kruununvoutien kanssa valvoa yhteisten sekä kruununtilojen, puustellien ja pappiloiden metsien käyttöä.
9) Valvoa kestikievareiden järjestystä, kuntoa ja kyydityksiä.
10) Valvoa teiden ja siltojen rakentamista ja kuntoa.
11) Hoitaa ripeästi ja tarmokkaasti kaikki virkatehtävät, kuten ulosmittaukset, huutokaupat ja katselmukset.
12) Hoitaa sotilaiden majoitukseen ja läpimarssiin sekä kruunun kuljetuksiin liittyvät tehtävät.
Aivan kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, kokosi johtosääntö myös seuraavia, osin edellä mainittuja asioita heidän hoidettavakseen: annettujen määräysten toimeenpano, rikosten selvittäminen ja rikollisten pidättäminen, katselmuksiin osallistuminen, kymmenys- ja tuomarinverojen kanto, läpimarssien ja salpietarin kuljetusten avustaminen sekä maatalouden ja tilanpidon valvonta.
Erinomainen teos nimismiesten tutkimiseen on Matti Wallan Virkamiehiä – lääninhallinnon virkamiehet 1721–1808. Se löytyy digitoituna esimerkiksi Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelusta, mutta antikvariaateistakin sitä saanee edullisesti.
600-vuotinen nimismiesjärjestelmä lakkautettiin 1997.
Lue myös muita historiallisiin tietoihin liityviä kirjoituksia!
Artikkelikuva karikatyyri; Akvarelli, jossa ryhmä miehiä keskustelee. Kuvan alareunaan kirjoitetussa tekstissä: 1. nimismies Sohlman, 2. herrastuomari Wigren ja 3. kruununvouti Nordberg. Tekijä Carl Otto Meurman, 1798-1815, Suomen kansallismuseo
