Amurinmaa – suomalaiset ihannesiirtokunnat eli utopiat kaatuivat usein omaan mahdottomuuteensa

Jo 1800-luvun lopulta aina 1900-luvun alkuun suomalaiset haaveilivat ns. utopiayhteiskunnista, joissa kaikki tapahtuisi ennalta sovittujen sääntöjen mukaisesti. Suomalaiset ihannesiirtokunnat perustettiin yleensä jonkin aatteen tai filosofian pohjalta ja suurin osa näistä utopioista kaatui omaan mahdottomuuteensa, kun sen asukkaat eivät pystyneet noudattamaan pelisääntöjä.

Alla olevasta kuvasta näet, kuinka paljon Suomesta on muutettu siirtolaisiksi ja minne päin maailmaa ihmiset ovat menneet. Sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää heitä ja heidän jälkeläisiään MyHeritagen globaalista, 16,5 miljardia tietoa sisältävästä historiallisten tietojen tietokannasta. Hakujen tekeminen on ilmaista, mutta kaikkien tietojen tarkasteleminen ja niiden liittäminen omaan sukupuuhun edellyttää Data- tai Complete-sopimusta. Tee nyt hakuja!

Kuvalähde: Siirtolaisuusinstituutti

Monessa paikassa yksi merkittävä syy yhteisän vähittäiseen romahtamiseen oli myös ankara ympäristö. Yleensä siirtokuntien alkuperäisiä sääntöjä jouduttiin lieventämään, jotta asukkaita olisi saatu lisää. Merkittävimpiä näistä utopioista olivat mm. Sointula Kanadassa, Penedo Brasilian Rio de Janeiron osavaltiossa ja Colonia Finlandesa Argentiinassa.

Aivan ensimmäinen ihannesiirtokunta on kuitenkin ollut Uusi Jerusalem, jonka August Nordenskiöld perusti jo 1792 Sierra Leoneen. Tämä uskonnollinen yhteisö oli tarkoitettu vapautetuille orjille. Hanke kaatui nopeasti, sillä Nordenskiöld sairastui, luvatut rikkaudet maaperässä olivat liioiteltuja ja kaiken lisäksi orjakauppiaat eivät katsoneet hyvällä hänen toimiaan. Ankarasta työstä huolimatta tämä siirtokunta ei koskaan varsinaisesti lähtenyt toimimaan.

Amanda Gustava Nikodemuksentyttären kohtalo

Teijon tehtaalla, joka tuolloin kuulu Perniön pastoraatin alaisuuteen, syntyi lokakuussa 1844 tyttö ruukinmylläri Nikodemus Ahlqvistin ja Maija Stina Ahlmanin perheeseen. Nimekseen tämä vanhempiensa ainut tytär sai Amanda Gustava. Aikuisiällä hänen matkansa kävi Pöytyälle, jossa hän työskenteli piikana Mustanojan kylässä asuneella nahkurinleski Maria Kristina Ahlqvistilla. Tämä olikin hänen serkkunsa, sillä Maria Kristinan isä oli perniöläinen mylläri Christopher Ahlqvist. Aivan yksin ei Amanda Gustavan tarvinnut Pöytyälle matkata, sillä samaan aikaan tuli hänen veljensä Gustaf Reinhold rengiksi samaan paikkaan.

Gustaf Reinhold Ahlqvist lähti 1869 Turkuun, kun taas Amanda Gustavan vaiheet olivat hyvin erilaiset. Hänet kuulutettiin lokakuussa 1868 Kokemäellä syntyneen Fredrik Fabian Lindholmin kanssa. Tosin tuohon aikaan Lindholm asui vielä Luvialla, josta sitten muutti tuoreen morsiamensa kanssa suoraan Venäjän Kauko-Itään, ns. Amurinmaalle. Jotta säätykierto pysyi järjestyksessä, oli Fredrik Fabiankin ammatiltaan nahkuri.

Kuvalähde: Siirtolaisuusinstituutti

Amurinmaan yhtiö Nahodkassa

Fredrik Fabianin ja Amanda Gustavan veti Amurinmaalle hyvin luultavasti sinne 1868 suomalaisten toimesta perustettu ”Amurinmaan yhtiö”. Tämä oli Tyynenmeren rannalle rakennettu ihanneyhteiskunta eli utopia. Yhtiö harjoitti elannokseen lähinnä puutavaran sahausta ja kuihtui jo vuonna 1872 omaan mahdottomuuteensa.

Amurinmaan yhtiö sijaitsi Nahodka -lahden rannalla ja tämä paikka onkin merkitty nahkuri Lindholmin muuttokohteeksi Luvian rippikirjassa. Vuonna 1870 julkaistun matkakertomuksen mukaan yhtiön pienessä kaupungissa asui muutama virkamies, muutama työmies sekä 30-miehinen sotaväen osasto kapteeni af Björkstenin komennossa. Vaikka maaperä oli hyvin hedelmällinen kaikenlaiselle viljelykselle, oli ”kaikki kuitenkin niin kallista ja waikeaa saada, että se, jolla ei ollut pääomia waipui raskaaseen ja painawaan welkaan kruunulle ja alituiseen wallanalaisuuteen, joka teki työn kahta tukalammaksi”.

Kuva emigranttiryhmästä: Finna.fi, Museovirasto, C.J. Schoultz, 1868, ennen kuvan korjaamista MyHeritagen Photo Repair-ominaisuudella

Suomalaiset asuivat viheliäisissä oloissa

Saman matkakertomuksen mukaan suomalaiset siirtolaiset asuivat viheliäisissä oloissa. Jotkut asustivat teltan suojissa, mutta monien asumus oli pelkästään jonkinlainen maakuoppa. Siirtolaiset itse kokivat olevansa samassa osassa kuin Siperiaan karkotetut rikolliset. Ulkona liikkuessa täytyi pitää ase mukana, sillä luonnossa eli runsaasti karhuja ja tiikereitä. Hirviä, peuroja ja metsäkauriita oli toisaalta mukavasti riistaksi. Muita saaliseläimiä olivat majavat, supikoirat, fasaanit, ketut, mäyrät ja metsäsiat.

Amanda Gustavan ja Fredrik Fabianin tuntematon kohtalo

Näihin olosuhteisiin katosi Lindholmin pariskunta. Mustanojalla hetken aikaa piikoneen Amanda Gustavan myöhemmistä vaiheista ei ollut kotimaassa mitään tietoa. Jossain välissä piti perillisten kuitenkin selvittää asioita ja näin kihlakunnanoikeus joutui töihin. Sen 1.9.1910 antamalla päätöksellä Amanda Gustava Ahlqvist julistettiin kuolleeksi. Samalla kuolinpäiväksi määriteltiin 1.1.1879.  Fredrik Fabianin kohtalosta ei tämän kirjoittajalla ole tietoa, mutta Amurinmaan yhtiön loputtua osa suomalaisista siirtyi Vladivostokiin osan jäädessä Nahodkaan.  Muutama henkilö palasi Suomeen.

Lue myös aikaisemmat siirtolaisuusaiheiset artikkelimme:

Ameriikkaan siirtolaiseksi Suomesta – unelmien kultamaa kutsui!

Uusi kotimaa – unelmien täyttymys?

Ensimmäinen etappi uudessa maassa oli vastaanottokeskus

Luvassa parempi toimeentulo – lähtikö sinun sukulaisiasi Kanadaan?

Artikkelikuva: Emigrantteja ennen lähtöä Amurinmaan siirtokuntaan. Finna.fi, Museovirasto, C.J. Schoultz, 1868. Kuvaa on korjattu MyHeritagen kuvatyökaluilla – kokeile sinäkin!