Hautaus ja mitä sukututkija voi oppia suvustaan

Hautaus on toimenpide, jossa ihminen saa lopullisen sijoituspaikkansa kuoleman jälkeen. Hautaamisen yhteydessä pidetään usein hautajaiset, juhlameno johon liittyy usein vainajan muistamista ja suremista.

Olet varmaan sukututkimusta tehdessäsi huomannut, että hyvin vanhoissa haudattujen luetteloissa on osin kryptisiä lyhenteitä: i.w.h. tai i.k. tai i gamla kläde tai vaikkapa i kyrkogården. Tosin kaikista vanhimmat tiedot kuolleista löytyvät monissa seurakunnissa kirkontiliasiakirjoista. Varsinaiset haudattujen luettelot saattavat alkaa esimerkiksi 1690-luvulla, mutta tilien avulla voi selvittää jo 30-50 vuotta vanhempia aikoja.

Abraham Saarenpään viimeinen leposija

Esimerkkimme tulee Uudenmaan Karjalohjalta, jossa vanhin merkintä on jo vuodelta 1658. Tuolloin on kuollut Saarenpään talosta Abraham ja kirkontileihin on merkitty ”begr. i Puckila graffwen. Pukkila on talo Karjalohjan Ilmoniemen kylässä, kun taas Saarenpää sijaitsee yhdessä Lohjanjärven saaressa. Miksi sitten Saarenpään Abraham on haudattu Pukkilan hautaan? Tämä onkin sukututkijan selvitettävä, sillä joku sukuyhteys näiden kahden talon välillä on varmasti ollut.

Vauraalla talolla saattoi olla oma tai kierrätetty hautakappeli

Mikä sitten on ylipäätänsä Pukkilan hauta? Eräillä vaurailla taloilla tai kylillä saattoi olla kirkkomaalla omat hautakappelinsa, joihin talon vainajat sukupolvi toisensa jälkeen haudattiin. Kun alkuperäinen suku syystä tai toisesta kyseisessä seurakunnassa loppui, saatettiin hauta myydä toiselle perheelle tai talolle.

Hautakappeli Kakskerran kirkkomaalta

Näin aikain kuluessa yhdellä hautakappelilla on ollut useita omistajasukuja. Toisaalta moni näistä haudoista on aikain kuluessa kadonnut kokonaan. Esimerkiksi Pukkilan hauta sijaitsi Karjalohjan jo ammoin pois käytöstä jääneellä kirkkomaalla.

Sukuhauta kirkon lattian alla

Sukujen hautoja oli myös kirkkojen lattioiden alla. Esimerkiksi Turun Tuomiokirkon lattian alla on ollut ja on edelleen useita kymmeniä yksityisiä hautakammioita, joiden omistajuus on vaihtunut useaankin kertaan. Haudoista kertovat lattiamateriaalina olevat hautapaadet, joihin on kaiverrettu vainajien nimet ja muut muistotiedot.

Närpiön kirkossa, sakastin lattialla oleva hautamuistomerkki 1600-luvulta. Kuva: Teija Tiitinen/Museovirasto. Kuvaa on muokattu kuvatyökaluilla.

Osa näistä hautapaasista on tosin melko uusia, sillä esimerkiksi Turun palo 1827 ja myöhemmät restauraatiot ovat vaatineet niiden uusimista. Tuomiokirkon lattian alla olevista haudoista tehtiin tarkat luettelot, jotka tarkastettiin tuomiokapitulin, maistraatin ja kirkonisännän läsnä ollessa.

Hautauksen yhteydessä käytettyjä lyhenteitä

Mitä sitten ovat nuo alussa mainitut muut lyhenteet? Isojen talonpoikaistalojen ja rusthollien pienenä kuolleet lapset haudattiin usein kirkon eteisen eli asehuoneen lattian alle.  Ruotsiksi tuo asehuone oli wapenhuset ja täten lyhenne i.w.h. tarkoittaa yksinkertaisesti hautaus tuon tilan lattian alle. Lyhenne i.k. on toisaalta ”i kyrkan” eli kirkkoon. Tarkempaa määrettä ei siis kerrota, joten hauta voi periaatteessa olla missä päin tahansa kirkkosalia. Arvokkaimmat ja halutuimmat olivat lähimpänä alttaria.

Mikä ihmeen arkkuvaate?

Mitä tulee ”i gamla kläde” -käsitteeseen, tarkoitetaan sillä arkkuvaatetta. Tämä pitkään poissa käytöstä ollut kangas oli se, jolla hautajaisissa verhoiltiin arkku. Rahvas ja hieman köyhempi väki käytti tähän tarkoitukseen jo aiemmin käytössä ollut kangasta.

Kuva arkun äärellä. Pielisen museo

Jos löydät merkinnän ”i nya kläde”, on kyseisen vainajan perhe pystynyt hankkimaan uuden kankaan tätä tarkoitusta varten. Heillä on myös voinut olla suvun oman arkkuvaate. Eräissä seurakunnissa oli mahdollista vuokrata kirkolta tämä nykypäivänä uuden tulemisen kokenut tekstiili.

Hautausmaksu eli multaraha oli summa, jonka kirkko veloitti hautapaikasta

Varhaisimmat tiedot hautausmaksuista on em. kirkontileissä. Mikäli vainaja oli ollut erityisen hurskas, seurakunnan luottamushenkilö tai hän oli tehnyt suuria lahjoituksia kirkolle, saatettiin multarahan perimisestä luopua kokonaan. Esimerkiksi Sääksmäellä 1877 rivihautauksen multaraha oli  50 p. ja hautaus linjojen ulkopuolella 10 mk/m2.

Kirkontilit ja myöhemmät haudattujen luettelot kertovat sukututkijalle paljon enemmän kuin mitä ensi näkemältä voisi arvata. Ole siis huolellinen tutkimuksissa ja kirjaa ylös pienimmätkin yksityiskohdat. Pystyt avaamaan esivanhempiesi elämää sekä tietenkin nimenomaan sen loppuvaiheita aivan uudella tavalla.

Muistathan, että halloweenin ja pyhäinpäivän kunniaksi MyHeritage tarjoaa 27.10 – 1.11.2023 ilmaisen pääsyn kaikkiin kuolintietoihin MyHeritagen historiallisten tietojen kokoelmissa. Tee ilmaisia hakuja kuolintiedoista

Lue myös muita historiallisiin tietoihin liittyviä artikkeleita MyHeritagen blogista

Artikkelikuva: Frans J. Holmgrenin ruumisarkkuliikkeen mainoksin varustetut vaunut. Vuonna 1871 perustettu Frans J. Holmgrenin ruumisarkkuliike oli ensimmäinen suomalainen hautaustoimisto.