Mitä vanhat hautausmaat ja hautamuistomerkit voivat kertoa sukututkijalle?

Mitä vanhat hautausmaat ja hautamuistomerkit voivat kertoa sukututkijalle?

Vanhat hautausmaat ja hautamuistomerkit ovat kuvaamisen ja niiden tiedot tallentamisen arvoisia, sillä nykypäivänä hautapaikka ei välttämättä säily ikuisesti ja hautakivet sekä -ristit joutuvat aikanaan kierrätykseen.

Dokumentoimalla hautamuistomerkkejä osallistut maamme kulttuuriperinnön arvokkaaseen tallentamiseen tuleville sukupolville. Hautamuistomerkkien kuvia saa julkaista vapaasti, tästä on Helsingin hallinto-oikeuden päätös reilun 10 vuoden takaa.

Voit tallentaa kuvaamiasi hautakiviä MyHeritageen ao. profiilien henkilökuviksi. MyHeritagen Family Tree Builder – ohjelmassa on myös virtuaalihautausmaa, johon voit tallentaa sukusi hautakivikuvia.

MyHeritagen Family Tree Builder – ohjelman virtuaalihautausmaa

MyHeritagen Family Tree Builder – ohjelman virtuaalihautausmaa

Lataa Family Tree Builder -ohjelma täältä – se on ilmainen ilman henkilörajoituksia!

Maamme vanhin hautamuistomerkki sijaitsee Laitilassa

Tiesitkö, että maamme vanhin yhä pystyssä seisova kristillinen hautakivi sijaitsee Laitilassa, Untamalan kirkkomaalla? Kansantarina on nimennyt sen Kalevanpojan viikatteentikuksi. Vanhan kansanperinteen mukaan se oli Kalevanpojan eli muinaisen jättiläisen viikatteen hiomiseen käyttämä kovasin.

Kalevanpojan viikatteentikku, Juha Vuorelan yksityiskokoelmasta

Kalevanpojan viikatteentikku, Juha Vuorelan yksityiskokoelmasta

Tarina kertoo, että Kalevanpoika hioi viikatettaan Euran niityllä ja lähetti vaimonsa hakemaan vettä. Kun tätä ei ajoissa kuulunut takaisin, viskasi Kalevanpoika suutuspäissään kovasimen vaimon perään. Se lensi aina Untamalan kirkolle asti ja jäi maahan pystyyn. Kookkaan kiven (275 x 148 x 96 cm) juuresta on 1952 löydetty ja tutkittu kahta hautaa, jotka on ajoitettu varhaiskeskiajalle, 1100–1200-luvuille.

Toinen mielenkiintoinen kivi löytyy Turusta, Maarian eli Räntämäen kirkon sakastista. Vuodelta 1290 peräisin oleva kalkkikivipaasi sisältää vanhimman tunnetun hautakivikirjoituksen.

Maarian kirkon kalkkikivipaasi

Maarian kirkon kalkkikivipaasi

Suuren paaden reunoja kiertävä teksti kertoo sen olevan tehdyn Inkerin muistolle, joka ”muinoin oli Pietarin vaimo”. Tuolloin ja pitkään sen jälkeen mahdolliset tekstit hakattiin kiveen latinan kielellä.

1200-luvulta eteenpäin vainajia haudattiin kirkkoon

Alkujaan eli 1200-luvulta eteenpäin vainajia haudattiin kirkkoon ja tavoitelluinta oli päästä haudatuksi mahdollisimman lähelle alttaria. Kirkkojen lattiat muodostuivat suurelta osin hautojen päälle lasketuista hiekkakivilaatoista.

Evert Hornin (1585-1615) ja hänen vaimonsa Margareta Fincken sarkofagi Turun tuomiokirkossa. Kuvaaja Welin 1961/Turun museokeskus

Evert Hornin (1585-1615) ja hänen vaimonsa Margareta Fincken sarkofagi Turun tuomiokirkossa. Kuvaaja Welin 1961/Turun museokeskus

Toki myös ns. kirkkotarhaan eli kirkon välittömään läheisyyteen haudattiin jatkuvasti. Kun 1700-luvulla kirkkoihin hautaamiset vähitellen loppuivat, arvotettiin kirkkomaan eri osat tarkasti. Arvokkaimpia ja kalliimpia hautoja olivat kirkon välittömässä läheisyydessä, sen etelä- ja länsipuolella olevat paikat. Idässä ja pohjoisessa hautamaksut olivat pienempiä. Varakkaimmat talot ja suvut alkoivat myös pystyttää erillisiä holvihautoja kirkkomaille. Näiden taustalla oli pelko tulla haudatuksi ”paljaan taivaan alle”.

Rymättylän kirkon eteläsivu, asehuone ja 2 hautakappelia. P.O. Welin /Museovirasto. Kirkko on omistettu Pyhälle Jaakob vanhemmalle. Katolla Mikael Piimäsen kattoratsastaja.

Rymättylän kirkon eteläsivu, asehuone ja 2 hautakappelia. P.O. Welin /Museovirasto. Kirkko on omistettu Pyhälle Jaakob vanhemmalle. Katolla Mikael Piimäsen kattoratsastaja.

1800-luvulla aloitettiin erillisten hautausmaiden perustaminen

Vasta 1920-luvulta eteenpäin alkoi koko kirkkomaalle hautaaminen yleistyä suuremmassa määriin. Reilut 100 vuotta aiemmin oli myös aloitettu erillisten hautausmaiden perustaminen mahdollisesti kauaksikin itse kirkosta. Itse muistomerkeillä pyrittiin kertomaan vainajan maallisesta asemasta ja taloudellisesta mahdista.

Ennen 1800-lukua kiviset muistomerkit tuotiin maahamme Tallinnasta tai Gotlannista. Suomenlinnan eli Viaporin rakentaminen vaikutti siihen, että Suomeen tuli ulkomaisia kivenhakkaajia. He opettivat paikallisille mm. tekstien naputtelua kiveen. Pitkään karjat laidunsivat vapaasti hautausmailla pitäen niitä ns. siisteinä. Hautojen ympärillä olevat aidat oli tarkoitettu suojaamaan istutuksia.

Hautakiven hakkaajat, Kustaa Emil Klint 1910 / Satakunnan museo

Hautakiven hakkaajat, Kustaa Emil Klint 1910 / Satakunnan museo

Hautamuistomerkkien tyylit ovat vaihdelleet aikojen kuluessa

Sukututkijan on mielenkiintoista tutkia hautamuistomerkkien tyylejä. Pari vuosisataa sitten tulivat muotiin kolmiosaiset pystykivet, jotka muodostuivat pääkivestä, väliplintistä ja postamentista. Näissä saattoi olla kirjoitusta neljälläkin eli sivulla.

Rautavalimoiden yleistyessä hautausmaille nousi myös valurautaisia ristejä, joita toki pitäjänsepät saattoivat itsekin takoa. Valurautainen tarkoittaa nimenomaan muottiin tehtyä, valmiiksi suunniteltua mallia.

Hautaristi, Juha Vuorelan yksityiskokoelmasta

Hautaristi, Juha Vuorelan yksityiskokoelmasta

Toisaalta valtaosa muistomerkeistä tehtiin puusta. Niistä lähes kaikki ovat luonnollisista syistä kadonneet ajan myötä.

Erityisesti valurautaisten muistomerkkien hinnastoja löytyy Kansalliskirjaston digitaaliarkistosta, pienpainatekokoelmasta. Tunnetuimpia valmistajia olivat mm. Finlayson Tampereella ja D. Cowie & Co Turussa. Nämä kaksi olivat varhaisimpia toimijoita jo 1820–1840-luvuilla.

Hautausmaksut ja hautapaikat löytyvät hyvällä onnella seurakunnista

Hautausmaksut löytyvät joko haudattujen luetteloista tai kirkon tiliasiakirjoista. Nämä molemmat löydät seurakuntien arkistoista ja ne on digitoitu melko kattavasti jopa 1900-luvulle saakka. Valitettavasti äärimmäisen harvoin haudattujen luetteloon on merkitty tarkka hautauspaikka, mutta joissakin seurakunnissa on säilynyt hautausmaakarttoja. Niitä pitää kuitenkin kysellä seurakunnilta itseltään ja kovin monia ei taida enää olla jäljellä.

Billion Graves

BillionGraves on palvelu, joka on omistautunut hautausmailla olevien arvokkaiden tietojen tallentamiseen kaikkialla maailmassa. Erityisen mobiilisovelluksen avulla vapaaehtoiset kuvaavat hautakiviä GPS-sijaintitietoineen, jotta käyttäjät eri puolilla maailmaa voivat päästä näihin tietoihin missä tahansa. BillionGraves on MyHeritagen yhteistyökumppani ja sen yli 50 miljoonaa tietoa ja kuvaa sisältävä hautakivikokoelma on kaikille ilmainen. Suomestakin Billion Gravesiin on kuvattu ja tietoineen tallennettu yli 700 000 hautaa. Tutustu palveluun MyHeritagen historiallisten tietojen tietokannassa.

Billion Graves

Haluamme olla sukututkijan apuna! Tutustu myös muihin MyHeritagessa oleviin muihin sukututkimusartikkeleihin.

Artikkelikuva: Nainen kukkien peittämällä haudalla: Svenska Litteratursällskapet i Finland/kuvaaja Kustaa Emil Klint, 1910. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla – kokeile sinäkin

Kerro meille kommenteissa, millaisia löytöjä sinä olet tehnyt hautausmailla.