Sukututkijan aikamatka aikaan ennen rippikirjoja
Sukututkijan aikamatka – jos haluat tehdä aikamatkan taaksepäin esivanhempien etsinnässä, loppuvat kirkonarkistojen dokumentit vääjäämättä viimeistään 1600-luvun lopulla. Tämän jälkeen ei ole mitään helppoa tapaa jatkaa kaukaisten sukulaisten metsästämistä. Ehkä onkin ensin syytä koota jo tiedossa olevista esivanhemmista kaikki mahdollinen.
Sukututkimus ei voi oikeasti koskaan olla täysin valmis, sillä aina on mahdollisuus löytää jotain uutta. Kannattaa siis ensin laajentaa ja leventää tietämystä vähän läheisemmistä esi-isistä ja -äideistä. Syöksy vasta sen jälkeen pidemmälle historiaan eli lähde käyttämään verotuslähteitä.
Läänin- ja voudintilit
Vuonna 1540 Kustaa Vaasan määräyksestä aloitettiin Suomessa veroa maksavien talollisten kirjaaminen yhtenäisiin luetteloihin. Näitä luetteloita kutsuttiin maakirjoiksi. Maakirjoihin merkittiin kunkin talon veronmaksuperusteet. Käyttöä hankaloittaa eräs seikka eli luetteloihin tekotapa. Maakirjat kulkevat kyllä pitäjittäin ja kylittäin, mutta talojen nimien sijaan ensimmäiset parisataa vuotta niihin kirjattiin vain isäntien nimet. On siis oltava erittäin tarkkana, että osaa yhdistää oikean isännän nimen oikeaa taloon. Maakirjoihin tulivat talojen nimet vasta 1670-luvun lopulta alkaen. Voudin- ja läänintilit eivät ainakaan suoraan kerro sitä, kuka oli kenenkin puoliso, lapsi, isä tai äiti. Ne eivät myöskään paljasta henkilöiden syntymä- ja kuolinaikoja kuin ehkä välillisesti. Ole siis harkitsevainen ja lähdekriittinen, kun tutkit näitä asiakirjoja.
Vuoteen 1634 saakka oli käytössä termi voudintilit, sillä maamme jakautui lukuisiin voutikuntiin. Voudintilit eivät ole yksittäinen tiliasiakirjasarja, vaan ne sisältävät kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia dokumenttikokonaisuuksia. Maakirjojen lisäksi talo- ja sukuhistoriaa tutkivaa kiinnostavat varmasti kymmenysluettelot. Kun maakirja kertoi verotusperusteet, löytyvät maksetut verot kymmenysluetteloista.
Pitkään kymmenyksiä maksettiin luontaistuotteina eli heininä, halkoina, viljana ja erilaisina nahkoina. Vain osa kymmenyksistä kuitattiin rahalla. Kustaa Vaasan hallituskaudella Ruotsi-Suomessa pantiin liikenteeseen suuria hopearahoja, nimellisarvoltaan äyri (1522), markka (1536) ja taaleri (1534). Hopea oli 1620-luvulle asti käytännössä ainoa rahametalli. Kuparirahaa alettiin lyödä vuonna 1624. Vuosina 1644–1778 käytettiin myös plootuja, kookkaita kuparilevyrahoja. Ruotsi otti käyttöön paperirahan 1661.
Alla olevat rahat ovat vasemmalta oikealle ½ äyriä 1582, markka 1592 ja taaleri 1596 (Lähde: kansallismuseon kokoelmat)
Edelleen voudintileistä löytyvät autiotilaluettelot eli ne maatilat, jotka eivät pystyneet maksamaan vuosittaisia verojaan. Yksi käytetyimmistä lähteistä ovat vuoden 1571 ns. hopeaveroluettelot. Ruotsi joutui lunastamaan Tanskalta Älvsborgin linnan Göteborgin lähellä ja tätä varten koko valtakunnasta kerättiin tietoa ihmisten karjasta ja metallivarallisuudesta. Näin jokaiselta osattiin ottaa oikea summa lunnaiden maksuun.
Läänintilit
Läänintilit ilmestyvät kuvaan vuodesta 1635, kun maa jaettiin lääneihin voutikuntien sijaan. Tilien sisältö pysyy melko lailla samana, mutta mukaan tulevat sukututkijalle tuiki tärkeät henkikirjat. Vuodesta 1634 ryhdyttiin kantamaan ns. henkirahaa ja näistä luonnollisesti tehtiin omat tiliasiakirjasarjat. Läänintileihin sisältyvistä tositekirjoista löydät henkikirjoja aina 1750-luvulle saakka. Sen jälkeen henkikirjoja ryhdyttiin sitomaan omiksi niteiksi. Henkikirjassa luetellaan ne tietyssä talossa asuvat henkilöt, jotka olivat velvollisia maksamaan henkirahaa. Koska melkoinen osa väestöstä oli vapautettu tästä verosta, eivät henkikirjojen tiedot käy aina yksiin esimerkiksi rippikirjojen kanssa.
Henkikirjat ovat joka tapauksessa tärkeä lähde, jos myöhempinä aikoina rippikirjat ovat tuhoutuneet joltain ajanjaksolta. Sukututkijan eksyessä ortodoksiseuduille itäisemmän Suomen alueella nousevat henkikirjat myös arvoon arvaamattomaan. Niissä luetellaan koko väestö uskontoon katsomatta. Ortodoksiseurakuntien kirjanpito poikkeaa luterilaisesta tavasta jo pelkästään käytetyn kyrillisen aakkoston takia. Henkikirjojen avulla kyrillisiä aakkosia ja venäjän kieltä osaamatonkin voi yrittää tutkia sukuaan näiltä osin.
Artikkelikuva: Hämeen voutikunnan voudintileistä 1568-1568. Kuvan tekstiä on parannettu MyHeritagen Photo Enhancerilla. Kokeile sinäkin!
