Kuka oli sääty-yhteiskunnan aikana loinen ja kuinka hän eli?

Törmäsitkö tutkimuksessasi koturiin, loiseen tai joutolaiseen? Loinen ja sen synonyymit koturi ja joutolainen tarkoittavat oikeastaan yhtä ja samaa väestöryhmää eli maamme kaikista köyhimpiä henkilöitä. He olivat täten myös sääty-yhteiskunnassa sen alimmalla portaalla tai oikeammin kaukana sen ulkopuolella.

Loinen asui toisten nurkissa

Loinen ei omistanut asuntoa, vaan asui milloin kenenkin nurkissa. Yleisimmin hän ja hänen perheensä löysi sijan työnantajan saunamökistä tai jostain muusta ulkorakennuksesta. Loiset tekivät lähinnä tilapäisiä töitä, ehkä jopa useampaan taloon samaan aikaan. Heillä ei siis ollut pestuusopimusta, kuten rengeillä tai piioilla aina vuodeksi kerrallaan.

Himottulan savutuvan nurkkaan majoittunut itäsuomalainen loisperhe omaisuuksineen. Kuvaaja Albert Hämäläinen 1929, Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.

Loinen oli pääsääntöisesti nykytermein sanottuna sinkku eli hänellä ei ollut omaa perhettä. Jos sellaisen onnistui perustumaan, muuttui hän monesti muonamieheksi. Tämä tarkoitti henkilöä, joka sai palkkansa kirjaimellisesti ruokana tai ruokatarvikkeina. Jos loinen pystyi rakentamaan tai saamaan itselleen oman mökin, tuli hänestä mäkitupalainen.

Loiset rippikirjoissa

Rippikirjoissa loiset löytyvät melko usein joko rippikirjan aivan lopusta tai sitten kylien kohdalla niiden viimeisiltä sivuilta. Toki joku kirkonmies on voinut kirjata heidät jonkun tietyn talon sivulle, jos henkilö on asunut siellä hieman pidempään. Loisille oli tyypillistä, että he vaihtoivat melko tiheään asuinpaikkaansa, jopa useamman kerran vuoden aikana. Sen takia heitä joutuu metsästämään rippikirjoista samaan tapaan monesta paikasta.

Loisella ei ollut pysyvää työsuhdetta

Loisen asema oli usein melko lailla epämääräinen, sillä hänellä ei ollut pysyvää työsuhdetta eikä omaa asuntoa. Toimeentulo ja oikeastaan koko elämä oli riippuvainen muiden ihmisten hyväntahtoisuudesta sekä tarpeesta saada halpaa työvoimaa. Elämää oli lähes mahdoton suunnitella pitkäjänteisesti, sillä mahdollinen rahapalkka oli äärimmäisen vaatimaton. Nuoren loismiehen asema naimamarkkinoilla rajoittui usein samassa asemassa oleviin naisiin eikä säätykierrossa juuri ollut mahdollisuutta nousta.

Uusia näköaloja 1800-luvulla

1800-luvun kuluessa valtiovalta halusi mahdollistaa ihmisten siirtymisen pois maatalouden piiristä. Tuohon saakka ns. laillinen suojelu oli pitänyt ihmiset renkeinä, piikoina, mäkitupalaisina ja tietysti loisina. Kun tästä suojelusta päästiin lainsäädännön kautta, oli ihmisten mahdollista muuttaa esimerkiksi kaupunkeihin tai lähteä siirtolaisiksi. Niinpä keskisestä Suomesta muutettiin sankoin joukoin eteläisemmän Suomen teollisuuskaupunkeihin, kuten Tampereelle.

Suomalaisia kaivostyöläisiä Red Lodgen kaivoksella. Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.

Ne tarjosivat mahdollisuuden taloudelliseen riippumattomuuteen ja yhteiskunnallisen aseman parantamiseen. Toinen tapa päästä irti jatkuvasta köyhyydestä oli siirtolaiseksi lähteminen. Suuntana oli yleisemmin Pohjois-Amerikka, joka tarjosi ainakin mielikuvissa mahdollisuuden pikaiseen vaurastumiseen. Käytännön tasolla näin ei ollut ja vain osalla ensimmäisen sukupolven siirtolaisista vaurastuminen oli tosiasia. Suomesta tulleista miehistä tuli tehdas- tai kaivostyöläisiä, kun taas naisista palvelijoita tai käsityöammatin harjoittajia.

Kohti laadukkaampaa elämää

Tampereelle, Turkuun tai Helsinkiin muuttaneet loiset saattoivat omien taitojensa ja tarmonsa varassa edetä urallaan pitkällekin. Maaseudulle jääneet kohtalotoverit elivät vielä 1900-luvun alussa samaa elämää. Vasta 1920-luku toi mukanaan merkittäviä muutoksia lainsäädäntöön ja sitä kautta elämisen mahdollisuuksiin. Mäkitupalainen saattoi lunastaa mökkinsä itselleen ja sosiaaliturvan kautta yhteiskunnan vähäosaisimmat saivat alun laadukkaammalle elämälle.

Missään tapauksessa termin ”loinen” käytön ei pidä antaa kuvaa jotenkin halpa-arvoisesta ihmisestä. Hän on kaiken kaikkiaan joutunut raatamaan todella kovasti saadakseen jokapäiväisen leipänsä kokoon, sillä elanto koostui monista, pienistä pätkätöistä. Mitään varmuutta tulevaisuudesta ei koskaan ollut.

Ota selvää omasta suvustasi rekisteröitymällä MyHeritage-käyttäjäksi.