Patronyymi ja matronyymi sukututkimuksessa – kuinka ne merkitään?

Patronyymi tarkoittaa isän nimeä ja matronyymi äidin nimeä. Suuressa osassa maatamme ei käytetty ennen 1800-luvun loppua ja 1900-luvun alkua sukunimiä. Asiakirjoissa, kuten rippikirjoissa, kastettujen luetteloissa ja vaikkapa vihittyjen luetteloissa henkilöt eroteltiin muista saman etunimen omaavista patronyymeillä tai matronyymeillä. Nimitutkija Sirkka Paikkala on määritellyt patro – ja matronyymin siten, että se on asiakirjassa esiintyvä ilmaus, jolla ilmoitetaan, kenen poika tai tytär etunimeltä mainittu henkilö on. Matronyymi on yleisesti käytössä vain silloin, kun patronyymiä eli isännimeä ei tiedetä tai käytetä (avioliiton ulkopuolisen raskauden vuoksi).

Kuvalähde: MyHeritagen historiallisten tietojen kokoelmat

Patronyymi ja matronyymi ovat etunimen lisämäärite

Toisinaan patronyymejä on pidetty eräänlaisina lisäniminä, mutta ilmeisesti ne ovat kuitenkin olleet pelkkiä lisämääritteitä. Kannattaa myös muistaa, että patronyymi ei periydy. Jokaisella on oma patronyyminsä, ellei oteta huomioon sitä, että esimerkiksi isä ja poika ovat omanneet saman etunimen. Silloin heidän lapsiensa patronyymi on luonnollisesti sama.

Patronyymistä aikaa myöten sukunimeksi

Joistakin patronyymeista muodostui aikaa myöten sukunimiä. Ne siis jäivät elämään sukupolvesta toiseen. Jokainen sukututkija voi omista aineistoistaan selvitellä, löytyykö niistä näitä sukunimiksi muuttuneita patronyymeja. Tämä onkin mielenkiintoinen projekti, sillä luonnollisesti patronyymeistä muodostui myös perinteisiä sukunimiä. Erityisen mielenkiintoisia on tutkia muutosvaiheita eli sitä, milloin joku patronyymi muuttui sukunimeksi.

Kirjaanko suomeksi vai ruotsiksi?

Se, kirjaatko patronyymin suomeksi vai ruotsiksi on pitkälti makuasia. Pappien virkakieli oli pitkään ruotsi ja näin Juhonpojasta tuli Johansson ja Mariantytär oli Mariasdotter. On hyvä olla johdonmukainen ja huolehtia, että sukupuussa kaikki patronyymit ovat suomeksi tai ruotsiksi. Toki maassamme on runsaslukuinen joukko täysin ruotsinkielisiä sukuja. Näissä tapauksissa ei patronyymiä tietenkään kirjoiteta suomeksi.

1897 n . Isä ja poika istumassa penkillä seinän vierustalla Kaivopuistossa (Läntinen Kaivopuisto, huvila numero 5). Helsingin kaupunginmuseo. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla

Patro- ja matronyymit MyHeritagen sukupuussa

MyHeritageen sukupuuta tehdessä kannattaa selkeyden takia kirjata patronyymit etunimikenttään etunimen jälkeen. Sama koskee toki matronyymejäkin. Missään tapauksessa niitä ei sovi laittaa sukunimikenttään, koska se on varattu vain varsinaiselle sukunimelle.

Sukupuun rakentaminen MyHeritagessa on helppoa. Katso puolentoista minuutin pituinen ohjevideo täältä!

Aloita ilmainen 14 päivän kokeilu!

Lue myös artikkelimme sukunimistä

Esimerkiksi Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Satakunnassa sukunimet tulivat käyttöön todella myöhään eli 1800-luvun loppupuoliskolla. Termien kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä sukutietojen selkeys on meidän kaikkien tutkijoiden etu. Emigranttisukulaisille kannattaa avata asiaa esimerkkien avulla ja lähteä vaikka itsestä liikkeelle. Jokaiselle meistä voi tehdä patro- tai matronyymin, vaikka käytännön tasolla emme niitä toki enää käytä. Sukukokouksissa on toki kiva, jos osallistujien nimilapussa on myös patro- tai matronyymi.

Aiheesta kiinnostunut löytää paljon luettavaa Kotimaisten kielten keskuksen internetsivuilta.

Arikkelikuvassa on Grünbergin perhe. Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat