Perimätieto rikastaa ja elävöittää sukututkimustasi
Millaista tietoa on perimätieto – Muistatko lapsuusajoilta rikkinäinen puhelin -leikin, jossa kuiskataan korvasta korvaan joku sana tai lause? Lopulta leikin ensimmäinen ja viimeinen kertovat sanat, jotka yleensä ovat koko lailla muuttuneet matkan varrella. Hieman samaan tapaan voi ajatella perimätietojen siirtyneen meidän korviimme. Jokainen tarinan kertoja on unohtanut siitä alkuperäisestä asiasta jotain, mutta lisännyt hieman omiaan.
Taustalla on siis aina joku todellinen tapahtuma, mutta vuosikymmenet ovat muokanneet siitä aina vain jännittävämmän ja erikoisemman. Sukututkija, kanslianeuvos Georg Luther pohti 1990-luvulla Aikakauskirja Genoksessa, ovatko väärät perimätiedot tuulesta temmattuja. Hänen loppupäätelmänsä oli se, että näin ei ole, vaan ”ne ovat usein vääntyneet toistettaessa asteittain vääriksi”. Georg Luther muistutti siitä, että perimätiedon epävarmuus on aina tuotava selkeästi esille ja toistettu epävarmuus ei voi olla alkuperäistä todempi.
Perimätiedon tallentaminen jälkipolville
Perinteen tutkijat ovat todenneet, että muistitieto on alati muuttuvaa, ainutkertaista ja se yltää noin yhden ihmisiän ajassa taaksepäin. Käytännössä puhutaan noin 70–80 vuodesta. Perimätietohan on nimenomaan muistitietoa, joten siihen pitää aina suhtautua hieman varauksellisesti.
Jenny Paulaharju haastattelee Tiina-Kaisa Heikkilää. Kuvaaja Samuli Paulaharju 1921, Museoviraston kokoelmat.
Kaikki kirjoituksen kuvat on väritetty MyHeritagen In Color -ominaisuudella – kokeile sinäkin!
Perimätieto sinänsä on äärimmäisen tärkeää. Muistitieto eli sukutarinat sisältävät valtavan määrän sellaista tietoa, jota ei voida muualta tutkia. Pääsääntöisesti sitä ei löydy kirkonarkistoista tai muistakaan aikalaisdokumenteista. Sukututkija voikin elävöittää esivanhempiensa elämäntarinoita näillä tiedoilla, kunhan sen vain ensin kerää talteen.
Kuinka pääsen alkuun?
Hyvin olennaista on toimia nyt heti eikä vasta ensi kesänä, syksynä tai vuonna. Koskaan ei tiedä, mitä maailmassa voi tapahtua ja aiottu haastatteluhetki tai keräysmatka voikin jäädä äkkiä tekemättä. Ryhdy toimii jo tänään tai viimeistään huomenna ja ota yhteys kaikkiin niihin tahoihin, joilla luulet ovat sinulle tärkeää tietoa kerrottavana. Tarinan pituudella tai sen sisällöllä ei ole tässä vaiheessa merkitystä. Pienikin muisto voi myöhemmin avata aivan uusia suuntia omalle tutkimukselle, vaikka sitä ei vielä haastatteluhetkellä tajuaisikaan.
Lue Tietopankistamme Melissan vinkit sukututkimustietojen houkuttelemiseksi sukulaisilta.
Haastattele sukulaisia
Sukututkijan kannattaa keskittyä erityisesti tavallisen elämänmenon dokumentointiin. Kaikkeen siihen, mikä liittyy arkeen, työhön, harrastuksiin tai vaikka sukujuhliin. Näistä kaikista jää arkistoihin sangen vähän asiakirja-aineistoa, joten suullisen perinteen tallentaminen on ainoa tapa sen hyödyntämiseen.
Kuvaaja Toivo Kaukoranta 1928, Museoviraston kokoelmat
Olemme koonneet luettelon hyviä kysymyksiä, jotka voit tulostaa ja ottaa mukaasi, kun seuraavan olet lähdössä haastattelemaan jotain sukulaista. Tulosta täältä
Kun lähdet tekemään haastattelua, pyri pitämään tilanne arkisena. Se yleensä rentouttaa kertojan ja tietojen saaminen helpottuu. Perinteen tutkijat korostavat, että tilannetta ohjaavat nimenomaan haastateltavan muistot, kokemukset ja kertomukset. Avoin, elämänkerrallinen haastattelutapa on tehokkain tapa aloittelevalle perinteen tutkijalle.
Perimätieto on arvokas lisä tutkimukseesi
Perimätieto ei siis välttämättä ole faktatietoa. Sukututkijan onkin syytä pitää nämä erillään toisistaan. Sukutarinan voi kertoa omana juttunaan ja julkaista sen yhteydessä jonkinlainen ”faktantarkistus”. Sillä tavalla saadaan siirtymään sekä itse tarina että siihen liittyvät asiakirjatiedot. Kummatkin ovat yhtä arvokkaita ja ansaitsevat tulla julkaistuksi.
Muista pyytää haastatteluja tehdessäsi lupa käyttää aineistoa vapaasti esimerkiksi MyHeritagen sukupuussasi, kirjallisessa sukujulkaisussa tai vaikka LiveStory -videona!
Tutustu myös blogikirjoitukseemme sukulaisten haastattelemisesta.
Artikkelikuva: Maisteri Ahti Rytkönen ikuistaa Anna Töyrylän puhetta fonografilla. Kuvaaja Aino Oksanen 1929, Museoviraston kokoelmat.
