Suomalaiset sukunimet: Mistä ne ovat tulleet ja mitä ne tarkoittavat ?

Olet ehkä miettinyt, mitä suomalaiset sukunimet tarkoittavat ja mistä ne ovat tulleet. Jos olet tehnyt sukututkimusta suomalaisista esivanhemmistasi ja tehnyt hakuja esimerkiksi MyHeritagen kokoelmissa olevista rippi- ja lastenkirjoista – olet luultavasti viettänyt paljon aikaa heidän sukunimiensä parissa.

Tässä artikkelissa kerromme suomalaisista sukunimistä ja siitä, kuinka ne ovat kehittyneet.

Yli kolmanneksella suomalaisista sukunimet päättyvät -nen. Vaikka suomen pääte –nen on yleensä diminutiivi, sukunimissä se tarkoittaa useammin kuulumista johonkin asuinpaikkaan. Virtanen voi kirjaimellisesti tarkoittaa ”pientä puroa”, mutta sukunimellä tarkoitettiin perheen asuvan lähellä puroa. Mäkinen, kirjaimellisesti ”pieni mäki”, tarkoitti vastaavasti mäen päältä tulevaa perhettä.

”Monet perheet valitsivat tällaisen luontoon liittyvän sukunimen -nen päätteellä 1800-luvun suomalaisen kansallisen romanttisen ajanjakson aikana”, kertoo Sirkka Paikkala, joka tutkii suomen sukunimiä Suomen kielen tutkimuslaitoksella.

”Nen-pääte oli alun perin peräisin Suomen itäisestä sukunimiperinteestä, mutta 1800-luvulla tällaiset sukunimet otettiin käyttöön myös lännessä, ja siksi ne ovat nyt niin yleisiä”, hän sanoo.

Länsisuomalaiset sukunimet

1800-luvun loppupuolelle saakka länsisuomalaiset ihmiset tunnettiin etunimen lisäksi patronyymilla, kuten esimerkiksi Mikko Juhonpoika tai Margareta Juhontyttör. Kirkonkirjoihin patronyymit kirjoitettiin ruotsalaisittain esim. Johansson, vaikka rahvaan kesken puhuttiin Juhonpojasta. Aviottomien lasten lisänimenä toimi matronyymi esim. Kaisanpoika tai Kaisantyttö. Patronyymin ja matronyymin lisäksi saatettiin merkitä asuinpaikan nimi. Tämä länsisuomalainen lisänimikäytäntö muistutti paljon Ruotsin käytäntöä, mutta niistä ei Suomessa juurikaan muodostunut sukunimiä. Vielä 1870-luvulla sukunimiä oli lähes ainoastaan itäsuomalaisilla talonpoikais- ja työläissuvuilla. Monelle sukututkijalle on varmaan alla olevan kaltainen ”patronyymirimpsu” sukututkimuksesta hyvinkin tuttu:

• Mickel Johansson
• Johan Mickelsson
• Carl Johansson
• Johan Carlsson
• Mickel Johansson

Tee hakuja suomalaisista rippi- ja lastenkirjoista 1657 – 1915

Rippikirjakuva SuperSearch-hakukoneessa

1800-luvun lopulla suurin osa länsisuomalaisista otti käyttöön sukunimen. Yleistä oli, että luontoon liittyvään sanaan liitettiin -nen-pääte. Luontoaiheinen sana voitiin valita asuinpaikan, talon tai torpan nimen mukaan. Viisi yleisintä ovat

• Virtanen
• Mäkinen
• Nieminen
• Koskinen
• Järvinen

Myöhemmin tulivat muotiin sukunimet, jotka sellaisenaan liittyivät luontoon. Näitä nimiä ovat esimerkiksi

• Laine
• Alho
• Mäki
• Salo
• Aalto

Tee hakuja suomalaisista kasteista 1657 – 1890

Kuva MyHeritagen SuperSearch-hakukoneessa

Maatilanimet

Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa myös maatilan nimet olivat tärkeitä, mutta se ei välttämättä tarkoittanut sitä, että nimeä käyttänyt henkilö omisti tilan – hän saattoi vain olla asunut siellä. Jos henkilö tai perhe muutti tilalta toiselle, he lopettivat ensimmäisen tilan nimen käytön ja ottivat käyttöön uuden tilan nimen.

Suomalaiset asutusnimet ovat vanhastaan siirtyneet lisänimiksi ja sukunimiksi. Se on ollut vahvan perinteen mukaista, ns. mekaanista nimeämistä (Benson 1977, 123), mutta se oli myös funktionaalista nimenottoa, koska sillä täytettiin tarve osoittaa nimetyn sidos hallitsemaansa tilaan, torppaan tai mäkitupaan ja samalla täyttyi pysyvän sukunimen tarve. Kun tuli aika, jolloin otettiin yleisesti Länsi-Suomessakin pysyviä sukunimiä, antoi tilan tai muun asumuksen nimi luontevan perustan sukunimelle. Sitä suositettiin nimenvalintaohjeissa, ja kansanihmisille sukunimiä jakelevat papit ja opettajat suosivat valmiiksi tarjolla olleita nimiä.

Tilannimissä oli vaihtoehtoina -sto johdannaiset (Koivisto) ja kaksiosaiset nimet (Myllymäki). Yleisimpien paikannimistä johdettujen sukunimien joukossa ovat

• Myllymäki
• Koivisto
• Korpi
• Riihimäki
• Niemi
• Harju
• Kiviniemi
• Kivimäki
• Isosuo
• Kallio
• Palomäki

Kuvaaja Nikulainen, Sotamuseo. Kuva on väritetty MyHeritagen In Color -ominaisuudella

Tee hakuja suomalaisista avioliitoista 1682 – 1892

Sotilasnimet

Sotilasnimi on sotilaalle annettu lisänimi. Suomessa se oli Ruotsin vallan aikana yleensä vierasperäinen, mutta Suomen suuriruhtinaskunnassa siirryttiin suomenkielisiin sotilasnimiin. Vierasperäiset sotilasnimet ovat olleet Suomessa käytössä jo keskiajalla. Näiden varhaisten sotilasnimien vaikutus nykyiseen suomalaiseen nimistöön on kuitenkin vähäinen.

Tyypillisiä sotilasnimiä:

Kasvikuntaan liittyviä:

• Roos
• Blom
• Ek
• Björk
• Lindh

Eläinkuntaan liittyviä:

• Falck
• Björn
• Rehn
• Svan
• Örn.

Sotilaan ominaisuuksiin liittyviä:

• Lång
• Flick
• Frisk
• Rask
• Skön
• Stolt
• Lustig
• Tapper

• 

  Kuva: sotilas rakuunan puvussa. Museoviraston kokoelmat

Ammatin myötä tulleet sukunimet

Usein käsityöläisammattiin valmistuneelle annettiin uusi, ruotsinkielinen sukunimi. Niinpä kun 1734 syntynyt Pehr Tuppurainen Varpasen kylästä Pielisjärveltä lähti sorvarin oppiin Ouluun Gabriel Fröigdmanin luo, palasi hän sieltä Pielisjärvelle Karelberg nimisenä. Osa hänen lapsistaan ja lapsenlapsistaan tunnettiin nimellä Karelberg ja osa nimellä Tuppurainen.

1870 -1880 -luku . liikekilpi, A.K. Wessman, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat

Itäsuomalaiset sukunimet

Sukunimiä on ollut käytössä Itä-Suomessa jo 1300- ja 1400-luvuilla. Yleensä saman sukunimen omaavat ovat kaikki olleet myös samaa sukua. Pääte -(i)nen on ollut savolaismurteiden piirissä yleinen. Jotkut yleisimmistä sukunimistä ovat vanhoja itäsuomalaisia nimiä:

• Korhonen
• Hämäläinen
• Heikkinen

Naisten sukunimissä pääte –(i)nen saatettiin korvata päätteellä -tar/-tär.

• Nevalatar
• Korhotar

Naisilla alkuperäinen sukunimi säilyi heidän mentyään naimisiin. Kaakkoismurteiden alueella oli vastaavia nimiä ilman -(i)nen-päätettä. Esimerkiksi Leino ja Rahikka ovat alkuperältään karjalaisia, mutta Leinonen ja Rahikainen savolaisia sukunimiä.

Suomessa pitää lain mukaan kaikilla olla sukunimi. Joitakin sukunimettömiä suomalaisia oli vielä Suomen itsenäisyyden ajan alussa, sillä Suomen ensimmäinen sukunimilaki tuli voimaan vasta vuonna 1921.

Tee hakuja suomalaisista hautauksista 1725 – 1909

Yleisimmät suomalaiset sukunimet

Väestötietojärjestelmästä löytyvät listattuina ne suomalaiset sukunimet, jotka ovat vähintään 20 henkilöllä ja näitä sukunimiä on mahtavat 22 847 kpl. Sadan yleisimmän sukunimen joukossa on 63 -nen päätteistä sukunimeä.

Alla lista 15 yleisimmästä sukunimestä sekä nimien määrä;  -nen päätteisiä nimiä näistä on 13 ja luontoon liittyviä 11.

• Korhonen 22270
• Virtanen 21669
• Mäkinen 19917
• Nieminen 19726
• Mäkelä 18843
• Hämäläinen 18099
• Laine                           17756
• Heikkinen 17255
• Koskinen 16936
• Järvinen 15935
• Lehtonen 15692
• Lehtinen 14811
• Saarinen 14584
• Salminen 14355
• Heinonen 14182

Tee hakuja suomalaisista kokoelmista MyHeritagessa