Töissä merillä – kuinka tutkia merillä työskennelleitä sukulaisiasi?

Oliko sukulaisesi töissä merillä? Oli hän sitten jungmanni, perämies tai peräti kapteeni, niin ensisijainen lähde merillä olleiden tutkimiseen ovat Merimieshuoneiden arkistot. Suomeen merimieshuoneet tulivat vuonna 1752. Ne olivat virastoja, joiden tehtävänä oli huolehtia kaikista merimiehiin liittyvistä asioista. Näistä olennaisimpia olivat työnvälitys ja eläkkeet. Maassamme toimi vuosien 1752–1937 välillä kaikkiaan 32 merimieshuonetta. Näiden virastojen perustamisen taustalla oli halu ammattitaitoisen työvoiman saamiseksi laivoille.

Turun merimieshuone

Turun merimieshuone oli maan ensimmäinen ja vähitellen niitä ilmestyi rannikoiden kaupunkeihin sekä myös Saimaan rannoille. Vuodesta 1874 merimieshuoneen perustaminen oli pakollista, mikäli kyseisen kaupungin satamasta harjoitettiin ulkomaankauppaa. Työvoiman välityksen ja eläkemaksujen hoitamisen lisäksi merimieshuoneet jakoivat oman aikansa sosiaaliturvaa, sillä ne turvasivat omalta osaltaan merimiesten leskien toimeentuloa.

Jos sukututkija haluaa selvittää millä laivoilla sukulainen työskenteli, ovat huoneiden merimiesluettelot tärkeimpiä aineistokokonaisuuksia. Niistä selviävät pääsääntöisesti pestautumispäivä, tehtävä laivalla, laivan nimi sekä laivan kotisatama. Vanhoja sanomalehtiä hyödyntämällä voi sitten etsiä kyseisen laivamatkan tarkempia vaiheita, sillä lehdissä kirjoitettiin ahkerasti niiden lähdöistä ja paluusta satamaan.

Sanomalehti Kaiku 3.1.1896. Lähde Kansallisarkisto.fi

Merimieshuoneiden arkistot

Kansallisarkistolla on tallessa arkistoja 27 eri merimieshuoneelta. Näiden lisäksi Helsingin merimieshuoneen arkistoa säilytetään Helsingin kaupunginarkistossa, Viipurin arkistoa Leningradin Oblastin Valtiollisessa Arkistossa Viipurissa ja Rauman arkistoa Rauman merimuseossa.

Merimiesluetteloiden lisäksi arkistoon kuuluu laivapäiväkirjoja. Merimiesluetteloita ei ole itsessään digitoitu, mutta niiden sisältöön löytyy Suomen Sukututkimusseuran jäsenpalvelu SukuHausta hakukone. Sen antaman, ns. signumin avulla löydät Kansallisarkistosta oikean luettelon.

Merimieshuoneen kyltti. Kuvalähde: Forum Marinum

Luetteloita tarkkaan tutkimalla voi seurata nuorena merille lähteneen miehen ammatillista kehittymistä aina kapteeniksi saakka. Edelleen merimieshuoneiden arkistoista löytyy erilaisia työtodistuksia, pöytäkirjoja, sekalaisia matrikkeleita ja lausuntoja. Niitä lukemalla voi muodostaa aina vain selkeämmän kuvan tästä kiehtovasta ammatista.

Merimieshuoneet lakkautettiin vuonna 1937 annetulla lailla. Niiden tehtävät ja varat siirrettiin merikatselmusmiehille.

Meripassi kulki mukana matkan ajan

Toinen merkittävä lähde sukututkijalle ovat kaupunkien maistraattien myöntämien meripassien tiedot. Niissä kerrotaan laivan nimi, määränpää, laivan kapteeni, miehistö ja palkat. Meripassia jokainen piti mukanaan matkan ajan, jonka jälkeen se piti palauttaa maistraatin arkistoon. Näitä asiakirjoja on säilyneinä satunnaisesti aina 1700-luvulta lähtien. Kaikki sisään- ja ulosmönsträykset kirjattiin maistraatin pöytäkirjaan vuoteen 1873 asti, jonka jälkeen mönsträys eli värväys siirtyi kokonaan merimieshuoneiden vastuulle. Meripassien tiedot löytyvät tämän jälkeen vain merimieshuoneiden luetteloista.

Merimiehet MyHeritagen historiallisten tietojen kokoelmissa

MyHeritagessa on myös mielenkiintoista aineistoa sukututkijalle. Merimiehet ottivat aika ajoin jalat alleen ja karkasivat satamassa laivasta. New Yorkin sataman osalta näistä tai palveluksesta vapautetuista merimiehistä löytyy laaja, lähes 1,3 miljoonaa nimeä käsittävä kokoelma vuosilta 1917–1957. Siitä löydät henkilön nimen lisäksi laivan, jossa hän viimeksi palveli, iän ja vapautus- tai karkaamispäivän.

Miehistöluettelot ovat arvokas lähde niille sukututkijoille, jotka eivät löydä siirtolaissukulaisia matkustajaluetteloista. Kaikki miehistön jäsenet, jotka lopettivat työnsä laivalla eivät kuitenkaan jääneet siirtolaisina Yhdysvaltoihin. Monet lopettivat työnsä yhdessä laivassa ja pestautuivat heti toiseen New York Citystä lähtevään laivaan.

Vaikka on ilmeistä, että joissakin korteissa oli tietoja sekä etu- että takapuolella, niin niitä ei valitettavasti mikrofilmattu ja alkuperäiset kortit tuhottiin sen jälkeen, kun mikrofilmit oli siirretty kansallisarkistoon (National Archives), joten joidenkin korttien takapuolella olevat tiedot tuhoutuivat ja ne menetettiin. Kuvien laatu vaihtelee, ja voi olla syytä etsiä lisätietoja NARA-julkaisusta T715.

Alla esimerkkinä Väinö I. Nevalainen, joka 23.12.1949 jäi, 26-vuotiaana, maihin Gdynia-nimisestä laivasta New Yorkin satamassa. Haku on tehty pelkällä sukunimellä.

MyHeritagen historiallisten tietojen kokoelmat

Tee nyt hakuja New Yorkin satamassa vapautetuista tai laivan jättäneistä miehistön jäsenistä

Englannissa laivasta karanneet

Suosituin karkaamispaikka suomalaisilla tuntui olleen Englanti 1800-luvun lopulle asti. Tältä ajalta Englannissa on olemassa merimiesrekistereitä (vuoteen 1857) ja miehistöluetteloita, joista osaa säilytetään Englannin Valtionarkistossa Public Record Officessa eli PRO:ssa (Ruskin Avenue, Kew, Richmond,Surrey TW9 4DU, England).

Suomen merimieskirkko

Suomen Merimieskirkko perustettiin vuonna 1875 nimellä ”Suomalaisten merimiesten ulkomaan satamissa sielunhoitoyhtiö”. Viisi vuotta myöhemmin (1880) lähetettiin ensimmäinen merimiespappi Elis Bergroth Englantiin Grimsbyn satamaan.

Merimieslähetysasemia perustettiin sittemmin muun muassa Lontooseen, Hampuriin, Antwerpeniin ja Rotterdamiin sekä lähes kaikkiin Euroopan merkittävimpiin satamakaupunkeihin. Australiassa lähetysasemia oli Melbournessa ja Sydneyssä. San Franciscoon ja New Yorkiin perustetut merimieslähetysasemat siirtyivät myöhemmin amerikansuomalaisten hoidettaviksi.

Pensacolan suomalainen merimieskirkko 1893. Kuvalähde: Forum Marinum

New Yorkissa toimi suomalainen merimieskirkko. Kansallisarkiston digitaalisesta materiaalista löydätkin Suomen Merimieslähetysaseman kirkonkirjoja vuodesta 1887 eteenpäin. Kyseinen kirkko toimi Brooklynissä. Se tarjosi kävijöille kahvittelumahdollisuuden, kirjaston, saunan sekä keskustelumahdollisuuden papin kanssa. Papit myös kävivät laivoilla ja esimerkiksi sairaaloissa tapaamassa merenkulkijoita.

Artikkelikuva: s/v Herzogin Cecilie – 18 miestä raa’alla 1921–1936. Museovirasto. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.

Lue muita suomalaiseen sukututkimukseen liittyviä artikkeleita MyHeritagen blogista!