Keskiaikaisten juuriesi etsiminen – viisi yksinkertaista ohjetta

Danièle Cybulskie, Five-Minute Medievalistin kirjoittaja on kirjoittajana myös Medievalists.netissä. Hänen kirjoituksiaan on ollut esillä mm. seuraavissa lehdissä: The Medieval Magazine, Medieval Warfare Magazine ja Ancient History Magazine. Hän on suorittanut maisterin tutkinnon Englannin kirjallisuudesta Toronton yliopistossa, missä hän erikoistui keskiaikaiseen kirjallisuuteen.

Esivanhempien jäljittäminen  aina keskiaikaan (n. 500 – 1500) saakka on hankalaa. Monet ihmiset elivät ja kuolivat jättämättä jälkeäkään itsestään virallisiin dokumentteihin eivätkä keskiaikaiset hautausmerkinnätkään olleet aina kovin johdonmukaisia.

Jotta työ ei olisi liian helppoa, tarkoittivat kauaskantoiset uskonnolliset ja poliittiset muutokset kuten Englannin sisällissota ja Ranskan vallankumous lukuisten kirkollisten asiakirjojen tuhoutumista. Kaksi maailmansotaa vahingoitti sekä tuhosi esineitä ja rekistereitä. Joten, onko toivotonta yrittää juurien jäljittämistä niin kauas? Ei välttämättä, mutta se vaatii kekseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä. Tässä viisi englantilaista vinkkiä keskiaikaisten esi-isien jäljittämiseksi.

1. Älä anna keskiaikaan liittyvien ennakkokäsitysten häiritä

Suurin osa keskiaikaisista ihmisistä oli lukutaidottomia ja siitä syystä he olivat myös hyvin tarkkoja hyvän kirjanpidon suhteen omien oikeuksiensa ja omistustensa suojelemiseksi.

On totta, että varhaiselta keskiajalta on vain vähän kirjallisia lähteitä ja suurin osa tiedoista on 13. – 15. vuosisadalta, mikä on hyvä uutinen sukututkijoille.

Tietoja kerättiin kasteista (tavallisesti ei syntymistä), kuolemista ja avioliitoista sekä asioista, joista nykyihminen ei ehkä antaisi tunnustusta keskiaikana eläneille.

Esimerkiksi sata vuotisessa sodassa sotineita ei vain nostettu maatiloilta ja laitettu taistelukentälle vaan heille maksettiin palvelusta. Haun tekeminen www.medievalsoldier.org tietokannasta voi auttaa löytämään henkilön nimen lisäksi myös kotipaikan, arvon, palvelun tyypin ja päiväyksen ja jopa hänen esimiehensä nimen.

Ammattikuntatiedoista www.londonroll.org löytyy henkilön status killassa, päiväys ja tieto uusista oppipojista.

Nimiä rekisteröitiin myös maansiirtojen yhteydessä, testamenteissa ja maallisten sekä kirkollisten oikeustapausten yhteydessä. (Keskiaikaiset rikokset jaoteltiin maallisiin ja kirkollisiin, joten on tärkeää hakea kumpiakin).

Oikeusjärjestelmään otti osaa ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista kantajina, vastaajina, todistajina tai valamiehinä, joten oikeustapaukset ovat hyviä nimi- ja perheskandaalilähteitä aivan kuten nykyisinkin. Joitakin mielenkiintoisia tapauksia Court of Common Pleasta voi hakea osoitteesta www.british-history.ac.uk

2. Jos jäät jumiin mennessäsi taaksepäin, vaihda suuntaa

On mahdollista, että törmäät aukkoon jossain 16. tai 17. vuosisadalla kun poliittinen ja uskonnollinen kaaos on saattanut keskeyttää rekistereiden pidon. Useimmat keskiaikaiset perheet pysyivät samalla alueella sukupolvien ajan tai muuttivat lähimpään suureen kaupunkiin työn perässä, joten jos sinulla on käsitys esivanhempiesi olinpaikasta, pysy samalla alueella. Jos taaksepäin mennessäsi törmäät esteeseen tai aukkoon, aloita sukunimesi jäljittäminen samasta kaupungista tai pitäjästä aikaisemmalta ajalta olevista testamenteistä ja maakirjoista. Voit kokeilla testamenttien, maakirjojen ja muun hyödyllisen tiedon hakemista osoitteessa www.medievalgenealogy.org.uk

3. Kokeile erilaisia kirjoitusasuja

Keskiajan Englannissa jokaisella alueella oli tietty murre, joka sisälsi laajan joukon erilaisia kirjoitustapoja. Kaiken lisäksi englanninkieli on kahden kielen (muinaisenglannin ja ranskan) sekamuoto, mikä tarkoittaa sitä, että sama sukunimi kirjoitettiin usealla eri tavalla riippuen siitä, kuka oli kirjoittamassa.

Onneksi useimmat UK-tietokannat ovat standardoineet kirjoitustavan, mutta jos törmäät seinään, kokeile luovuutta ja erilaisia foneettisia kokeiluja ranskalaisin tai saksalaisin variaatioin. Varhaisten englantilaisten sukunimien kirjoitustapaan voit tutustua osoitteessa The Domesday Book, Wilhelm Valloittajan väestönlaskenta vuonna 1086.

British Library Add 12531 f10 No136e, Johnin, Lancasterin herttuan, sukupuu

4. Käänny tutkijan puoleen

Keskiajalla sekä kirkon että valtion rekisterit pidettiin latinan kielellä, mikä tekee niistä hankalia lukea. Vaikka oppikoulun latina olisi muistissa, niin lyhennykset, väärät kirjoitustavat ja huono käsiala tekee lukemisesta vaikeaa. Vaikka Englannissa on tehty valtava työ rekistereiden kääntämiseksi ei läheskään kaikkia ole käännetty englanniksi. Onneksi keskiajan tutkijat ovat tuottelias ja auttavainen joukko; he ovat ahkerasti kääntäneet kirkon ja valtion rekistereitä englanniksi jo vuosikymmenien ajan. On hyvinkin mahdollista, että joku heistä osaisi ohjata sinua oikeaan suuntaan.

Tutkijoiden sähköpostiosoitteet löytyvät melko vaivattomasti ko. yliopiston nettisivustolta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka he ovat yleensä innoissaan siitä, että joku kysyy heidän työstään, he ovat myös ylityöllistettyjä kouluvuoden aikana.

Jos tiedät tarkkaan henkilön, paikkakunnan tai lähteen ja jos saat tutkijan kiinni touko-elokuussa, jolloin opetus ei vie paljon aikaa, on hyvinkin mahdollista, että saat haluamaasi apua. Päästäksesi alkuun latinan kielisten dokumenttien kääntämisessä katso National Archives’ tutorials on reading old documents.

5. Ole kärsivällinen

Luettuasi tähän saakka, toivottavasti, sinulle on varmaan selvinnyt, että on olemassa hyviä lähteitä, joiden avulla sinun on mahdollista jäljittää juuriasi paljon kauemmas menneisyyteen kuin olit ajatellut, mutta keskiaikaisten esi-isien löytäminen on silti haastavaa. Joka päivä ladataan ja päivitetään lisää tietokantoja, jotka auttavat suku- ja muita tutkijoita jäljittämään tavallisia ihmisiä. Se vaatii kyllä paljon googlaamista, improvisointia ja haluamiesi linkkien seuraamista. Kärsivällisyytesi ja ehkäpä saamasi apu palkitaan odottamattomalla yhteydellä. Joka tapauksessa teet varmaan lukuisia jännittäviä löytöjä Keskiajan ihmeellisestä maailmasta.