Iällä ei ole mitään väliä

Kun ajattelet sukututkijaa, millainen tämä henkilö on?

Olisiko vanhahko henkilö? Joku, jolla on runsaasti käytettävissä olevaa aikaa ja jota suvun historian tutkimus hyödyttää tuohon aikaan?

Ajattele uudelleen – tämä on kertomus nuoresta ruotsalaisesta sukututkijasta Erik Elkan’ista, 19, joka todistaa, että sukututkimus on kaikille sopiva harrastus – iästä riippumatta.

Tuhannet ihmiset Ruotsissa – ja muualla maailmassa – ovat, jossakin määrin, istuneet katsomaan suvun valokuvia. Monet ovat penkoneet komeroitaan ja kaappejaan etsien suvun tavaroita; jotkut ovat olleet onnekkaampia kuin toiset.

Tärkeä asia Erikille – joukon jäsenenä – on hänen mukaansa hetki, kun joku täysin uusi kuolleista sukulaisista löytyy,  olkoon hän pölyisessä valokuva-albumissa tai käsin piirretyssä sukupuussa, joka on jo melkein kadottanut värinsä

.

Nimeni on Erik Elkan ja olen syntynyt Toukokuussa 1995.

Siis ei 1895.

En ole ikivanha – olen melkein kaksikymppinen ja sukututkimus on eräs suurimmista kiinnostuksen kohteista. Amatööri sukututkijat eivät kaikki ole harmaahapsisia eläköityneitä kirjastonhoitajia, jotka tappavat kaksi kärpästä yhdellä iskulla, opettelemalla netin käyttöä tehdessään sukututkimusta verkossa.

Mitä sukututkimus merkitsee Erikille, joka kuuluu maailmanlaajuisesti lisääntyvään nuorten sukututkijoiden joukkoon?

Kun kirjoitan tätä esitystä, minun on ajateltava, mitä sukututkimus todella merkitsee minulle. Kiinnostus ei syntynyt siksi, että olin levoton. Todellinen selitys on se, että olen motivoitunut onnistumalla elämässä tietoisena, että edelliset sukupolvet taistelivat auttaakseen tulevia sukupolvia. Motivaatio ei ole vain kuriositeetti vaan on avainsana minun tapauksessani.

Kysyimme Erikiltä, mitä hänen ystävänsä pitävät hänen harrastuksestaan.

Ikäisteni on vaikeaa ymmärtää miksi sukututkimus on minusta niin jännittävää. Eräs koulutovereistani on kuitenkin erittäin kiinnostunut omasta ja muiden sukuhistoriasta. Katselemme usein yhdessä suvun valokuvia ja puhelemme uusista löydöistämme. Hänen kiinnostuksensa on auttanut pitämään oman kiinnostukseni elossa, koska jaettu kiinnostus on hauskempaa, kun on joku, jonka kanssa sen voi jakaa.

Miksi hänen mielestään monet hänen omasta sukupolvestaan eivät ole yhtä kiinnostuneita?

Jotkut eivät yksinkertaisesti välitä menneisyyden tarinoista ja löydöistä. Heiltä puuttuu kiinnostus sukututkimukseen ja ymmärrys sen sisältämästä kiehtovuudesta. Useat ystävistäni eivät käytä aikaansa siihen, mutta monet heistä voisivat tehdä niin.

Jos useammat ihmiset, erityisesti nuoret, huomaisivat, että sukututkimus on hyvin paljon enemmän kuin vain sukupuuhun liitettävien uusien henkilöiden metsästystä, he näkisivät asian avoimemmin silmin. Sukututkimus on henkilökohtainen matka. Saatat löytää esivanhempiesi kirjoittamia kirjeitä, valokuvia henkilöistä, jotka ovat yhdennäköisiä elävien sukulaisten kanssa ja muutakin. On tärkeää olla valmiina uusien löytöjen varalta, ja kun törmäät johonkin uuteen, saat lisää motivaatiota jatkaa sitä matkaa.

Onko helpompaa puhua vanhojen henkilöiden kanssa suvun historiasta?

Kyllä. Vanhempien ihmisten on helpompaa ymmärtää miksi haluan tutkia suvun historiaa. He ovat kanssani enemmän samanlaisia koska he ymmärtävät että suvun historia on reitti siihen, että ymmärrän kuka olen ja tie omaan identiteettiini. Äidilläni on pitkä sukuhistoria ja jossakin määrin se sai minut innokkaammaksi aloittamaan.

Erikiltä saatua tietoa hänen suvustaan.

Elkan on juutalainen sukunimi Puolasta ja esivanhempani kirjoittivat sen Elkon. Tosiasiassa amerikkalaiset, jotka olen tunnistanut sukupuuhuni (muutamat olivat jo ennestään tuttuja perheelleni ja me vierailimme heidän luonaan silloin kun olin jo päässyt aika pitkälle tutkimuksissani), kirjoittavat vielä sukunimensä o’lla. Perheeni sukuhaara tuli Ruotsiin noin 1910 ja raivasivat tietään ylöspäin niin pitkälle kuin kykenivät. Muut sukuhaarat menivät pääasiallisesti Yhdysvaltoihin.

Mikä oli Amerikan sukuhaarojen reaktio, kun hän otti heihin yhteyttä?

He olivat hyvin innoissaan ja halusivat tietää kaiken Ruotsin sukuhaaroistamme. Heistä oli myös paljon apua pienten virheiden korjaamisessa, joita olin tehnyt heidän puolelleen. Lyhyesti: kaikkien reaktiot olivat positiivisia. Amerikan sukulaiset asuvat Floridassa, New Yorkissa, Georgiassa, Kaliforniassa, Wisconsinissa ja Nebraskassa.

Yksi hänen suurista löydöistään tapahtui noin kolme vuotta sitten, kun hänen isänsä mainitsi, että eräällä hänen tädeistään on käsin tehty sukupuu.

Se oli kahdella paperiarkilla ja teksti oli lähes haalistunut. Tein siitä nopeasti uuden version, ja loin sitten  tilin  MyHeritage’een. Useat löydöt, joita seurasi olivat hyvin tunnerikkaita. Kohtuudella vaadittaisiin kokonainen kirja kaikkien ajatuksieni ja löytöjeni esittämiseksi.

Mitä on Erik saanut tietää luotuaan sukupuunsa – noin 450 henkilöstä – MyHeritage’een?

Jotkut selvät asiat, jotka tänään tiedän ovat suurelta osin MyHeritag’n ansiota. Niihin sisältyy tieto siitä, kuka isäni isoisä oli ja mistä hän tuli. Ja missä ”Elkanerna,” kuten heitä kutsumme, asuivat Ruotsissa suurimman ajan 1900 luvulla.

Sukututkimusmatkani tärkein löytö oli kuitenkin, kun kirjoitin paperin kaikesta jota olin keksinyt ja lähetin sen isäni sedälle, nyt 90 v. Hän oli kauan ollut hiljaa synkästä juutalaisten historiasta, jossa esivanhempamme olivat  kiistämättä olleet osallisina. Tänään, hän on avautunut ja kiinnostunut tuloksista, jotka jaoin hänen kanssaan, mutta mitä en ollut rohjennut kysyä häneltä suoraan.

Erik on antanut joitakin niksejä, jotka ovat käyttökelpoisia kaikenikäisille aloitteleville sukututkijoille:

• Opit joskus, että saatat istua tietokoneellasi – tunteja, päiviä tai viikkoja – löytämättä haluamaasi missään annetussa ajassa.
• Tilaisuuden tullessa kysy kysymyksiä, jopa hankaliakin – pyydä ketä tahansa esittämään kysymyksiä, joka toivoo, että olisi tehnyt sen itse, mutta paljon aikaisemmin.
• Älä ajattele onko se käytetyn ajan ja työn arvoista – ajattele sen sijaan, kuinka ja minkä avulla voit edetä.
• Museot, kirjastot, arkistot, tietokannat, yksityiset sukututkijat, kaupungintalon tiedostot ja vastaavat ovat palasia joita saatat tarvita palapelin ratkaisuun. Tärkeimmät palaset ovat kuitenkin elävät sukulaisesi.

Kiitämme Erikiä kertomuksestaan, jonka varmasti uskomme inspiroivan kaikkia tutkijoita.

Piditkö  in kertomuksesta? Tunnetko muita nuoria sukututkijoita? Jaa kommenttisi kanssamme.