Vaivaisukko on osa ainutlaatuista suomalaista kulttuuriperintöä. Vaivaisukot ovat läntisen Suomen ilmiö. Niitä on tiheään Pohjanmaalla, Hämeessä ja Varsinais-Suomessa, jossa usein kirkkojen tai tapuleiden edessä seisoo ukko keräämässä varoja seurakunnan puutteesta kärsiville jäsenille. Itäisemmässä Suomessa yksilöitä ei tapaa. Tämä johtunee siitä, että historiallisesti idässä perusturva on perustunut suvun vastuuseen ja vaivaistupiin läntistä Suomea enemmän.
Ruotsin kerjuusääntö velvoitti seurakuntia jo 1600-luvulla
Vuonna 1642 Ruotsissa hyväksytty kerjuusääntö velvoitti jokaisen seurakunnan huolehtimaan omista vaivaisistaan. Tämän säännön myötä alkoi maahamme ilmestyä vaivaisukkoja. Niistä tuli paikallisten vaivaiskassojen symbolisia hahmoja 1600-luvun lopulta alkaen.
Haukiputaan kirkon vaivaisukko. Kuvaaja Marja-Terttu Knapas 1983 /museovirasto
Vaivaisukkojen ”kultakausi” osui 1800-luvulle
1800-luvulla koettiin vaivaisukkojen ”kultakausi”, vaikka ne eivät olleetkaan ainoa keino järjestää vaivaishoitoa. Suurin osa vaivaisten avusta tuli ruotuvaivaisjärjestelmästä ja paikallisista viljamakasiineista, erityisesti viljan muodossa. Rahaa käytettiin lähinnä huutolaislasten tukemiseen, mutta vaivaisukot myös auttoivat heitä ja tarjosivat tukea esimerkiksi yllättävissä lääkärikuluissa. Vaivaisukon yhteydessä oli usein yksinkertainen lause, joka selitti keräyksen tarkoituksen
Temmeksen kirkon vaivaisukko. Kuvaaja Samuli Paulaharju 1912/museovirasto – väritetty In Colorilla
Vaivaisukkojen määrä nykyisin
Nykyään Suomessa on jäljellä noin 145 vaivaisukkoa, kun niitä on alun pitäen jäljitetty noin 180. Varhaisimmat vaivaisukot saattavat olla peräisin 1600-luvun lopulta, mutta enimmäkseen ne ovat 1800-luvulta. Olemassa on myös ollut vaivaisakkoja, joista ainoa säilynyt on Soinin akka.
Kirvesmies Matti Taipaleen veistämä Suomen ainoa vaivaisakka vuodelta 1854 Soinin kirkon seinustalla. Kuvaaja Pekka Kyytinen, 1968/museoviraston kokoelmat. Väritetty In Colorilla
Vaivaisukkojen esihistoria voidaan jäljittää keskiajalle
Vaivaisukkojen esihistoria voidaan jäljittää keskiajalle, jolloin rahaa kerättiin uhritukkien avulla. Keskiajalla katolinen kirkko kävi monia uskonsotia, mikä johti varallisuuden vähenemiseen. Varojen keräämiseksi määrättiin uhritukkien hankkiminen varainkeräystä varten. Uhritukit liittyvät myöhemmin yleistyneeseen anekauppaan, missä uskottiin, että rahan antaminen kirkolle auttaisi sielua taivaaseen.
Renessanssi ja humanismi synnyttivät 1400-luvulla ajatuksen, että varoja, joita aikoinaan kerättiin ristiretkien rahoittamiseksi, voitaisiin käyttää köyhyyden lieventämiseen. Tämä ajatus oli vallankumouksellinen, ja kerjäläismunkkiveljestöt alkoivat organisoida sen toteuttamista. Uskonpuhdistuksen myötä uskottiin, että köyhyyden voisi poistaa paikallisesti. Tämä johti Ruotsissa 1600-luvulla lakiin, joka velvoitti jokaisen pitäjän huolehtimaan omista vaivaisistaan. Se loi pohjan vaivaisukkojen synnylle, vaikka uskonpuhdistus muutoin poisti pyhäinkuvat ja koristeellisuuden rahankeruusta.
Kuortaneen kirkon vaivaisukko. Kuvaaja Teuvo Kanerva 1979-1982 / museovirasto
Uhritukit Ruotsi – Suomessa
Kuningatar Kristiinan kehotuksesta 1600-luvun lopulla uhritukit sijoitettiin julkisiin tiloihin. Ruotsissa oli parhaimmillaan keräystukkeja teiden varsilla puolen peninkulman välein, mikä muodosti tiheän sosiaalisen verkoston. Nykyään Ruotsissa on jäljellä vain yhdeksän ukkoa. 1700-luvulla köyhäinhoitoa alettiin pitää julkisena velvollisuutena, ja seurakunnat velvoitettiin huolehtimaan omista köyhistään. Pyhäinkuvien kiellosta huolimatta vaivaisukkojen koristeellisuus lisääntyi Suomessa, ja veistokset tehtiin vetoavammiksi luomalla tukeista ihmismäisiä.
Sodat söivät varallisuutta ja lisäsivät invalidien ja köyhien määrää
Suomen sodan jälkeen 1800-luvulla vaivaisukkojen määrä kasvoi ja ne edustivat sotainvalidien asemaa. Useimmat jäljellä olevista vaivaisukoista sijaitsevat Pohjanmaalla, joka oli silloin puuveistotaidon keskus.
Laivojen veistäminen ja puuarkkitehtuuri houkuttelivat maakuntaan taitavia puunkäsittelijöitä, jotka tekivät usein myös ihmishahmoisia koristeita. Usein vaivaisukoilla on tavaramerkkinään puujalka, joka symboloi invaliditeettia ja sotavammoja; olennainen osa näiden hahmojen luonnetta ja identiteettiä.
Oriveden kirkon vaivaisukko. Lusto – Suomen metsämuseo. Väritetty In Colorilla
Vaivaisukkojen veistotaidosta tuli kuitenkin marginaalissa olevaa taidehistoriaa, vaikka 1900-luvulla muutamat koulutetut kuvanveistäjät, kuten Hannes Autere ja Heikki Konttinen, tekivät myös vaivaisukkoja. Vanhempia tunnettuja tekijöitä olivat mm. Heikki Mikkilä Kuortaneelta ja Erkki Lahti Evijärveltä. Pienoisia mysteerejäkin ukkoihin sisältyy, sillä Teerijärven vaivaisukon teki tuntematon mestari ”Kuuro-Kalle”.
Vaivaisukot toimivat kirkon vertauskuvana perinteelle, joka korostaa heikompien tukemista
Ne myös muistuttavat seurakunnan portilla siitä, että vähäosaisetkin ovat osa uskonnollista yhteisöä ja heille on sijansa siinä. Vaivaisukkoperinne on voimissaan yhä edelleen ja säilyneistä ukoista pidetään hyvää huolta. Ne ovat osa sekä kirkkohistoriaamme että köyhäinhoidon historiaa. Vaivaisukkojen keräämien rahojen käyttökohteet ovat vaihtuneet vuosisatojen aikana sosiaaliturvan kehittymisen myötä. Itse asia –kaikkien kuuluminen yhteisöön– on pysynyt samana.
Maarian kirkon vaivaisukko Turusta
Toisen maailmansodan jälkeen on seurakuntien vaivaiskassojen toiminnan lakattua ja hyvinvointivaltion kasvun kautta vaivaisukkojen merkitys jonkin verran marginalisoitunut. Perinne on kuitenkin elävä, ja viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana neljäsosa maamme perinteisistä vaivaisukoista on siirtynyt globaalin vastuun piiriin. He keräävät rahaa maailman köyhimmille Kirkon ulkomaanavun kautta.
Artikkelikuvassa Lehtimäen kirkon vaivaisukko. Kuvannut Pekka Kyytinen 1968 / Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla – kokeile sinäkin omiin vanhoihin mustavalkeisiin kuviisi!
Lue myös muita mielenkiintoisia artikkeleita MyHeritagen blogista
Lähteet:
Seppo Seitsalo – Vaivaisukot, Duodecim -lehti, joulukuu 2014
Ville Vauhkonen – Vaivaisukot, Perusturvan pioneerit, SKS 2022
