Kuolintiedot ovat tärkeä osa sukututkimusta

Tämän vierailijapostin on kirjoittanut sukututkimuksen asiantuntija Miriam J. Robbins. Miriam on opastanut ja luennoinut Yhdysvalloissa vuodesta 2005 lähtien. Hän on ollutkiinnostunut perheen historiasta jo siitä lähtien kun oli pieni tyttö, joka asui kaakkois Alaskassa. Hän aloitti sukututkimuksensa 1987 ja kymmenen vuotta myöhemmin hän onnistui liittämään isoäitinsä hänen biologiseen perheeseensä. Miriam kirjoittaa palkittua sukutukimus blogia: AnceStories: The Stories of My Ancestors, ja on kiireinen lisäillessään linkkejä hänen Online Historical Directories ja Online Historical Newspapers verkkosivustolle.

Lokakuu tunnetaan sukuhistoriakuukautena ja myös Halloweenin vietosta. Mikä onkaan parempi kuin näiden kahden yhdistelmä, tutkia kuolintietoja? Kuolintiedot on yksi ensimmäisistä ja parhaista tiedoista, joita käytetään sukutukimusta aloitettaessa koska  ne esiintyvät monimuotoisina, sisältävät perusasioita, ja valtavan määrän yksityiskohtia vainajan elämästä ja kuolemasta.

On tärkeää opetella hiukan kuolintietojen historiaa esivanhempiesi paikkakunnilla koska se auttaa sinua ymmärtämään kuinka tosiasiat on kerätty ja kirjoitettu tai jätetty kirjoittamatta ja miksi  tiedot ovat kadoksessa tai ovat vaikeita löytää, ja mistä voi löytää kuolintietoja nykypäivänä.

Esimerkiksi Michiganin ensimmäinen osavaltiolaajuinen perustietojen rekisteröinti, joka  alkoi 1867 ja jatkui 1897 saakka, edellytti sekä syntymä että kuolintietojen kerääminen ja kirjaaminen tapahtui  samalla tavalla kuin kuin väestölaskenta.  Kaupungin osan tarkastajan tai kaupungin asessorin piti kartoittaa huhtikuun ensimmäisenä maanantaina  määritelläkseen mitkä syntymät ja kuolemat olivat tapahtuneet edellisenä vuonna. Juuri tämä, aivan kuin väestönlaskennassakin, jätti usita aukkoja, kuten että perhe oli muuttanut pois tai vanhemmat ihmiset olivat kuolleet, ja kodit olivat jääneet  tyhjilleen eikä ollut ketään, joka olisi virallisesti antanut tietoja tapahtumista viranomaisille, jotka tulivat sitten keväällä.  Alankomaissa 1800-luvulla oli tapana että kaksi todistajaa tai naapuria ilmoittivat kuolemasta paikallisen kunnan kirjanpitäjälle  pian kuoleman tapahtumisen jälkeen.  Kun siviilirekisteröinti alkoi Ontariossa, paikallinen lääkäri tai perheenjäsen usein rekisteröitti kuoleman maakunnan arkistossa.

On useita paikkoja, joissa voit saada tietoja perustietojen historiasta ja erityisesti kuolintiedoista esivanhempiesi asuinpaikkakunnilla.  Näistä ensimmäinen voi olla paikallinen sukutukimus kirjasto, jossa voi olla opaskirjoja, joiden avulla voit tutkia esivanhempiesi paikkakuntia, vaikka sinun nykyinen yhteisö ei olisikaan samalla paikkakunnalla.

Euroopassa ja Amerikoissa perustietojen rekisteröinnin usein aloittivat uskonnolliset yhteisöt, erityisesti valtion kirkko (Katolinen, Luterilainen, Reformoidut jne.)  Euroopassa ja Etelä-Amerikassa, tai  kyläyhteisön kirkko Pohjois-Amerikan kaupungeissa ja kylissä. Kuolintietoja ei aluksi normaalisti ylläpidetty, mutta hautajaistiedot kyllä, joista saatiin tarkempi arvio milloin kuolema oli tapahtunut, normaalisti muutamaa päivää ennen hautajaisia.  Vaikka esivanhempasi ei olisi ollutkaan kristitty paikallisessa kirkossa tai jonkun uskonlahkon jäsen, kannattaa varmaan tarkastaa paikallisen kirkon hautajaistiedot siltä ajalta kun hän on mahdollisesti kuollut siltä varalta, että tiedoissa mainittaisiin heidän kuolemansa.  Tämän järkeilyn taustalla on se, että usein pappi tai lähettiläs oli yksi harvoista kirjoitustaitoisista henkilöistä yhteisössä, ja on voinut olla epävirallinen yhteisön historioitsija. Muussa tapauksessa valtion kirkko on voinut olla ainoa virallinen taho, joka rekisteröin perustietoja, ja on voinut olla ettö kirrkoa on vaadittu rekisteröimään tapahtumat vaikka henkilö ei olisi ollutkaan jäsen.

Aikojen kuluessa, monet kansalliset, läänit, tai valtiolliset hallitukset aloittivat siviilirekisteröinnin.  On ollut useita  tapoja kuinka kuolemat on kirjattu.  Aikaisimmissa kirjauksissa on voinut olla käsinkirjoitettu merkintä sisältäen ainoastaan vainajan nimen ja kuolinpäivän.  Monet olivat kirjattu vakiotekstillä tai tavanomaisella kielellä listaamalla kaikki olennaiset ja edellytetyt yksityiskohdat.  Vaikkakin nämä on kirjoitettu  erilaisella kielellä kuin omasi, näiden dokumenttien vakioteksti on mahdollista kääntää ja selvittää sisältö käyttäen apuna esimerkiksi Google Käännösohjelmaa  (http://translate.google.com), erityisesti silloin kun tutkit useita kuolintietoja samanaikaisesti. Siviilirekisterin kuolintiedot sidottiin usein erityisen suuriksi niteiksi, Libers (Katso kuva alla). Aikojen kuluessa monet kirjanpitäjät lakkasivat käyttämästä käsinkirjoitettuja vakiotekstien  tietoja, ja alkoivat käyttää esipainettuja lomakkeita, jotka olivat kahden sivun levyisiä, kirjanpidon tapaan. 1900-luvun kuoleman tiedot usein sisälsivät alla olevat yksityiskohdat:

• vainajan nimi
• päivä (joskus kellonajan) jolloin vainaja oli kuollut
• paikka, jossa kuolema on tapahtunut
• kuolinsyy, jos tiedossa
• vainajan ikä, usein vuosia, kuukausia ja päiviä
• vainajan siviili sääty
• vainajan vanhempien nimer, jos tiedossa
• vainajan syntymäpaikka
• tietojen kirjaamisen ajankohta

Näethän, että kuinka käyttökelpoisia nämä tiedot ovat? On erityisen hyödyllistä huomioida, että perus tietojen (syntymät ja kuiolemat) kirjaaminen alkoi yleensä samanaikaisesti tietyssä paikassa.  Esimerkiksi Washington Osavaltiossa, jossa itse asun, persutietojen rekisteröinti alkoi 1907.  Jos nainen , joka kuoli Washingtonissa vuonna 1910 oli myös syntynyt Washingtonissa vuonna 1873, hänellä ei ole Washingtonissa syntymä rekisteröintiä.  Kuitenkin, heidän kuolintiedot antaisivat myös hänen syntymäpäivänsä ja –paikkansa, ja antaisi näin toisen vaihtoehtoisen syntymätiedon.

Lopulta kansalliset taio paikalliset  hallitukset alkoivat antaa useissa maissa elossa oleville perheenjäsenille vainajien kuolintodistuksia.  Nämä todistukset sisältävät paljon enemmän yksityiskohtia kuin kirjanpitotyyliset tiedot.  Nämä yksistyiskohdat antavat paljon faktoja ja vihjeitä toisenlaisiin tietoihin, joita voit sitten tutkia.  Alla on ykstyiskohta oman äidin puoleisen isoisän kuolintodistuksesta:

Seuraava yksityiskohta antaa isoisäni hautausmaan nimen ja sijainnin, johon isoisäni on haudattu, sekä sen hautaustoimiston nimen, joka huolehti hänen ruumiistaan.  Yhteydenotot näihin kahteen  toimijaan voisi antaa vielä lisää tietoja.

Muista, että yhtä allekirjoitusta et kuolintiedoissa näe, se on vainajan allekirjoitus!  Toisin sanoen, vainajat eivät anna tietoja heidän omaan kuolintietoihinsa / todistukseensa. Tiedonantaja voi olla välinpitämätön siitä missä vainaja syntyi tai mitkä olivat hänen vanhempiensa nimet.  Kun tiedonantaja on perheenjäsen, suru voi hänen muistiaan myöskin. . Aina taphtuu myöskin yksinkertaisia virheitä, kuten väärinkirjaaminen, numeroiden vaihtuminen ja myön annetun tiedon väärinymmärtäminen. Toisinaan tieto on tahallisesti väärennettyä. Siitä huolimatta, muista sinulla olevan tiedon analysoiminen ja vertaaminen muihin dokumentteihin auttaa sinua määrittämään kunkin todisteen  paikkansapitävyyden  kuoleman tiedoissa.

Kuoleman tiedot ovat hyvä lähtökohta sukutukimusmatkallesi. Ne ovat myös hyviä dokumenttteja, joita voi katsoa uudelleen ja poimia pienimmätkin yksityiskohdat niistä, ja käyttää niitä ponnistuslautana syvempiin tutkimuksiin muillakin alueilla esivanhempiensi elämässä. Pian tulet huomaamaan, että kuoleman tiedot  ovat ehdottomasti elintärkeitä sinun tutkimuksillesi!