Uudenvuoden taiat ja ennustaminen

Uudenvuoden taioilla ja ennustamisella on pitkä perinne; esimerkiksi tinan valaminen tunnettiin jo muinaisessa Roomassa.

Kuva:studio55

Suomessa uudenvuoden taikoja tehtiin satovuoden päättyessä ja uuden alkaessa, kekrinä. Kekrillä ei ollut yhtä tiettyä päivämäärää vaan se sijoittui Mikkelin päivän ja pyhäinmiesten päivän välille riippuen siitä, milloin sato saatiin korjattua.

Kiinnostuksen aiheet olivat samat kuin nykyisinkin eli raha, rakkaus ja kuolema.

Tulevan vuoden satoa ennustettiin heittämällä lattialla olevia olkia ylös kattoon tuvan/pirtin orsille. Mitä enemmän olkia jäi ylös, sitä parempi sato oli luvassa.

Kylvyn jälkeen heitettiin vasta saunan katolle. Vastan asennosta voitiin tehdä useampiakin päätelmiä: jos vastan varsi osoitti hautausmaalle, voitiin talossa odottaa kuolemantapausta seuraavana vuonna. Ellei, niin taloon saatiin sulhanen siitä suunnasta, mihin varsi osoitti.

Kuva: Hankasalmen kotiseutuyhdistys

Vuonna 1753 siirryttiin Suomessa ja Ruotsissa noudattamaan gregoriaanista kalenteria, jonka myötä myös uudenvuoden taiat ja ennustaminen siirtyivät kalenterin mukaiseen paikkaan, vuoden vaihteeseen.

Kun Suomi siirtyi Venäjän vallan alle käytettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa gregoriaanista, mutta Venäjällä juliaanista kalenteria. Koska Venäjällä ja Suomessa noudatettiin eri kalenteria, kaikki Pietarissa laaditut, Suomea koskevat dokumentit saivat kaksoispäiväyksen; yhden ”uuden” ja toisen ”vanhan” kalenterin mukaan. Gregoriaaninen kalenteri otettiin Venäjällä käyttöön vasta 1918, jolloin 31. tammikuuta 1918 seurasi suoraan 14. helmikuuta 1918.

Suomen ortodoksinen kirkko noudatti vielä Venäjän vallan aikana juliaanista kalenteria ja siirtyi gregoriaaniseen kalenteriin vasta 1920-luvulla.

Tallenna