Ameriikkaan siirtolaiseksi Suomesta – unelmien kultamaa kutsui!

Unelmien maa kutsui, mutta miksi joku halusi aikoinaan lähteä esimerkiksi Yhdysvaltoihin tai vaikkapa Kanadaan. Pohjois-Amerikkaan suuntautuva siirtolaisuus oli suurimmillaan 1870–1910-lukujen välissä. Tuolloin maastamme lähti Yhdysvaltoihin tai tuttavallisemmin Ameriikkaan reilut 300 000 henkeä. Yli puolet heistä oli kotoisin silloisesta Vaasan läänistä. Myös Oulun sekä Turun ja Porin läänistä lähdettiin ”kultaa vuolemaan” innokkkasti, mutta huomattavasti pienemmissä määrissä. Molempien läänien väestöstä noin 45000 henkeä otti suunnan valtameren taakse. MyHeritage on erinomainen paikka tutkia Ameriikkaan siirtolaiseksi lähteneitä sukulaisia.

Tee hakuja Yhdysvaltojen maahanmuutto & matkustus -kokoelmista MyHeritagessa

Olot kotimaassa antoivat potkua lähtöön

Tähän siirtolaisuusaaltoon oli sekä ns. työntäviä että vetäviä syitä. Työntävinä syinä voidaan pitää vaikka heikkoa toimeentuloa kotimaassa. Kun lapsikuolleisuus laski 1800-luvulla nopeasti, mutta samaan aikaan syntyvyys kasvoi, aiheutti se ns. ylijäämäväestöä. Kaikille ei yksinkertaisesti riittänyt enää töitä ja etenkin Pohjanmaalla vanhimman pojan periessä talon, jäivät nuoremmat melkeinpä puille paljaille. Suomen väkiluku oli 1820 noin 1,18 miljoona henkeä ja kasvoi vuoteen 1890 mennessä lähes 2,4 miljoonaan.

Sosiaalinen nousu houkutti

Toisaalta siirtolaisuuteen liittyi runsaasti vetovoimaisia tekijöitä. Amerikassa oli luvassa parempaa toimeentuloa, vapaata viljelymaata, teollisuus ja kaivokset tarjosivat työtä. Luontainen seikkailunhalu on saattanut olla jollekin hyvä syy karistaa kotimaan tomut jaloistaan ja lupailtiin matkalaisille myös kultalöytöjä. Ylipäätänsä siirtolaisille luvattiin mahdollisuus sosiaalisen aseman kohentamiseen. Siirtolaisuusinstituutti Turussa on kerännyt muistitietoa ja syy lähtöön on ollut vaikkapa tämä; ”…oli mieli nähdä maailmaa ja mitä muut ihmiset meinaa, ja että wanhoina päiwinä osais puhua enemmän kuin ukot Sawosta, jotka tunkioltaan katselewat päiwännousua ja kuuntelewat käenkukkumista.”

Mitä dokumentteja tarvittiin matkalle mukaan

Atlantin taakse matkaava tarvitsi muutamia asiapapereita, joista tärkeimpiä oli passi. Sen lisäksi hänen piti hankkia virkatodistus oman seurakuntansa kirkkoherralta ja esteettömyystodistus nimismieheltä. Jos haluat selvittää tietyn henkilön passiasioita, kannattaa ensin rippikirjoista tutkia siirtolaiseksi lähdön ajankohta. Vuoteen 1960 saakka ulkomaanpassin myönsi lääninhallitus. Myös Ahvenanmaan kruununvoudilla, Lapin kihlakunnan kruununpalvelijoilla ja tiettyjen kaupunkien maistraateilla oli oikeus passin myöntämiseen. Lääninhallitusten passiluettelot etenevät kauniisti kronologisessa järjestyksessä, joten oikean passin myöntämispäivä on helposti selvitettävissä. Passiasetus määritteli, että matkaan piti lähteä 60 päivän kuluessa, muutoin passi vanhentuisi. Lääninhallitusten arkistoissa on myös jonkin verran em. esteettömyystodistuksia.

Helmi Heikinheimon matkapassin valokuvasivu 1910-1916. Museoviraston kokoelmat

Siirtolaisuusinstituutin tietokanta tutkimuksen avuksi

Turussa (ja Seinäjoella) toimii Siirtolaisuusinstituutti, jonka siirtolaisrekisteriä voi myös hyödyntää etsinnässä. Heiltä löytyvät mm. Suomen Höyrylaivaosakeyhtiön matkustajaluettelot ja passiluettelot tietokannasta. Kannattaa aina muistaa, että mikään yksittäinen tietolähde ei välttämättä ole täydellinen. Aina voi lähteä seuraamaan sukulaisen vaiheita myös ihan paperisista tai mikrofilmillä olevista tiedoista. Läheskään kaikkea kiinnostavaa ei ole vielä saatavilla digitoituna. Seuraavassa blogikirjoituksessa tämä siirtolaisuusaiheinen sarja jatkuukin itse matkaan liittyvien tapahtumien läpikäymisellä.

Käy siirtolaisuusinstituutin sivuilla

Lue myös: Kuinka tutkia esivanhempia, jotka kulkivat Ellis Islandin porttien läpi vapauteen?

Artikkelikuva: amerikansuomalaisia Pohjanmaalta 1902. 2. vasemmalta Juho Kohtakangas Jalasjärveltä. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla