Kiertokoulu oli koulumuoto, jossa omaa koulurakennusta ei ollut

Kiertokoulun alku oli piispa Juhana Gezeliuksen ansiota. 1600-luvun lopulla hän käski rovasteja hankkimaan seurakuntiin henkilöitä, jotka pienehköä palkkaa vastaan kulkisivat opettamassa kansaa kylästä kylään. Tarkoitus ei siis ollut perustaa koulurakennuksia, vaan viedä opettaja kinkereiden tapaan talosta taloon ja kylästä kylään. Kiertokoulu olikin tavallaan jatke kinkereiden pitämiselle, joilla kuulusteltiin kristinopin osaamista ja lukutaitoa. Kiertokoulussa opetettiin näiden lisäksi laskentoa. Opetuksen sisältöön kuulunut sisälukutaito kuului reformiajan ihanteisiin. Jokaisen piti itse pystyä lukemaan katekismusta ja näin oppia kristinoppia.

Ensimmäiset kiertokoulut käynnistyivät jo 1600-luvulla muutamissa seurakunnissa. Vihoviimeinen kiertokoulu sulki ovensa vasta vuonna 1951, joten traditio oli hyvin pitkä.

Kuva: Kiertokoululaisia yhteiskuvassa Honkalan kuistin edustalla (1920-1929), Pielisen museo. Ylempänä alkuperäinen kuva ja alla sama kuva väritettynä MyHeritagen In Colorilla.

Kiertokouluun liittyi paljon ongelmia erityisesti suurissa pitäjissä.

Niinpä Savon historiasta saamme lukea Iisalmen tilanteesta vuonna 1869; ” Ne haitat mitkä enimmästi wastustawat kiertäwää koulua täällä, owat ensiksi pitäjän laajuus, joka estää koulun useammasti tulemasta samoille paikoille. Pitäjässä on 37 kinkerikuntaa, joissa koulun tulisi olla yhden viikon kerrallaan; siis wuodessa ennättäisi se käydä ympäri pitäjään ja wielä jäisi 15 viikkoa ylitse, joka aika menee matkustus- ja lupa-ajaksi…”

Ongelmana oli ajan puutteen lisäksi kansan vastustus. Edellä mainitussa Iisalmessa epäiltiin, että ”kansa on melkein yleisesti wielä niin pimitetty sielun sokeudelta, ettei tunne koulun ja opetuksen hyötyä”. Monissa maataloissa työvoiman tarve oli jatkuvasti niin suurta, että kouluun lähtö katsottiin suureksi ajanhukaksi. Myöskään ei aina löytynyt kyytimiestä kiertokoulun opettajalle, koska tätä pidettiin liian suurena rasituksena kaiken muun yhteiskunnan vaatimusten kanssa.

Vaikeaksi opetuksen teki myös opetusvälineiden puutteellisuus.

Kirjoja ei juurikaan ollut eikä muitakaan tarvittavia tavaroita. Varsinais-Suomen Kuusjoen kiertokoulusta kerrotaan, että kirjoittamista harjoiteltiin piirtämällä kirjaimia laatikossa olleen hiekan pintaan. Toisaalta voidaan huomata opettajien olleen sangen kekseliäitä ja nerokkaita, jos ulkoiset puitteet eivät olleetkaan kovin ihmeellisiä.

Kuva: Osa artikkelista aikakausilehti Mehiläisessä vuonna 1860. Kansallisarkisto.fi

Kiertokoulussa opiskelusta sai todistuksen

Kuva: Ida Maria Åmanin todistus lukuvuodelta 1896 – 1897, päivätty Laukaalla. Espoon kaupunginmuseon kokoelmat

Aikaa myöten pelkästä kristinopin, lukemisen sekä laskennon opiskelusta koulutyö laajentui hieman muillekin elämän aloille. Koska kiertokoulusta sai myös todistuksen, voimme esimerkiksi lukuvuonna 1869 Laukaan pitäjässä opiskellun seuraavia aineita: tavaus, sisäluku, aapiskirja, kirjoitus, laskento, laulu ja käsitys.

Näiden lisäksi todistukseen on merkitty rivit Lutherin katekismukselle, sen selityksille, Suomen maantiedolle ja Suomen historialle. Annettiinpa arvosana myös käytökselle sekä ahkeruudelle ja tarkkaavaisuudelle. Arvosanat vaihtelivat tuohon aikaan ykkösestä kahdeksikkoon. Osaaminen oli heikko, jos arvosanana oli yksi tai kaksi. Välttäviä olivat kolme ja neljä. Tyydyttävästi oli oppilas pärjännyt löytäessään todistuksestaan numeron viisi tai kuusi. Kahdeksan ja seitsemän oppilas olikin sitten jo kiitettävän arvoinen.

Sukututkija löytää kiertokouluihin liittyvää materiaalia seurakuntien arkistoista.

Valitettavasti dokumentteja on säilynyt hyvin vaihtelevasti 1700- ja 1800-luvuilta. Lisäksi on huomioitava se, että vaikka asiakirjoja olisi jäljellä, niitä ei välttämättä ole digitoitu. Oma esimerkkimme tulee Sortavalan maaseurakunnasta, josta on säilynyt oppilaiden nimiluetteloita[1] jo vuodesta 1779 alkaen muutaman vuosikymmenen ajan. Ne löydät kyseisen seurakunnan hallintoarkistosta. kohdasta ”luettelot”. Kiertokoulu on tuolloin jakautunut, kuten kaikkialla muuallakin, syys- ja kevätlukukauteen.

Kuva: Sortavalan maaseurakunnan arkisto – II Bc:1 Kiertokoulujen nimiluettelot, 1779 – 1786, 1792, 1795 – 1796, 1799 – 1804 1779-1804

Kiertokoulujen rinnalle tulivat vähitellen kansakoulut

Kansakouluihin palaamme seuraavassa blogijutussamme. Kiertokoulut eivät kuitenkaan poistuneet alkeisopetuksen antajina, vaikka maahan saatiin kansakouluasetus 1860-luvulla ja oppivelvollisuus vuonna 1921. Viimeinen kiertokoulu toimi Puumalassa ja kuten edellä on kerrottu, lopetti se työnsä vuonna 1951.

Artikkelikuva: Nurmeksen museon digitoima kuva Porokylän Rekulan kiertokoululaisista vuodelta 1920. Kuva on väritetty MyHeritagen In Color -työkalulla

Kokeile sinäkin vanhojen mustavalkeiden kuvien värittämistä In Colorilla. Tulokset ovat uskomattomia!

Lue myös muita Suomen historiaan liittyviä artikkeleita MyHeritagen blogista.