Nimi laskiainen tulee sanasta laskea tai laskeutua. Laskiaisena lasketaan päiviä pääsiäiseen, toisaalta laskiaisena laskeudutaan eli valmistaudutaan paastoon. Ennen paaston alkua on katolisissa maissa keskiajalta saakka vietetty karnevaaleja (”carne vale”, jäähyväiset lihalle). Pohjois-Euroopan laskiaista vietetään samaan aikaan kuin Etelä-Euroopan paastoa edeltäviä karnevaaleja.
Laskiaiseen liittyy myös paljon kansanperinnettä. Vanhassa maatalouskulttuurissa laskiainen oli työnjuhla, johon kuului erilaisia rituaaleja, uskomuksia ja tapoja. Ajateltiin, että niiden avulla voidaan vaikuttaa seuraavaan satoon.
Nam, sorkkarokkaa ja rasvarieskaa
Ennen aikaan laskiaisena syötiin tukevasti liharuokaa, koska seuraavan kerran sai syödä lihaa vasta paaston jälkeen pääsiäisenä. Perinteisiä laskiaisruokia olivat rasvarieska ja liharokka. Rasvarieska oli ohrajauhoista tehtyä leipää, jota oli höystetty sianihralla.
Rasvarieska. Kuva: Anneli Kursula 2013, Museoviraston kokoelmat
Liharokka oli keitetty herneistä ja rukiinjyvistä ja höystetty siansorkilla tai sian päällä. Keittoa kutsuttiin myös sorkkarokaksi.
Hernerokkaa syödään laskiaisen lisäksi myös ns. hernekeittopäivänä, torstaina. Traditio on vanha: keskiajalla perjantai oli katolinen paastopäivä. Ennen paastoa piti syödä hyvin, ja siksi herne- tai papukeitto oli sopiva ruoka torstaipäivään. Perinne elää yhä.
Ruoan piti olla rasvaista
Ruokaan liittyi myös uskomuksia. Sen piti olla rasvaista. Mitä enemmän rasva kiilteli sormissa ja suupielissä, sitä paremmin lypsivät lehmät ja siat lihoivat. Eikä rasvaisia sormia saanut pyyhkiä, vaan rasvan piti antaa kulua itsekseen pois. Tämä takasi hyvän viikatteen käsittelykyvyn. Sormennuolija sen sijaan sai haavoja. Ja kun ruokien annettiin olla pöydässä koko päivän, se takasi runsauden koko vuodeksi.
Myös herkut kuuluivat laskiaiseen
On arveltu, että laskiaispulla tulee 1600-luvun Saksasta. Suomeen laskiaispulla tuli Ruotsista 1800-luvun alussa ja alkoi yleistyä. Suomessa rikkaat ihmiset söivät laskiaispullaa mantelilla, kun taas maaseudulla oli tapana syödä pullaa kuuman maidon kanssa. Myöhemmin suomalaiset alkoivat syödä laskiaispullansa myös hillolla. Laskiaisena ihmiset usein kiistelevät siitä, kumpi on parempaa: laskiaispulla hillolla vai mantelilla. Nykyään kyse on pullasta, jonka väliin laitetaan joko hilloa tai mantelimassaa ja kermavaahtoa.
Laskiaispulla. Lähde pixabay
Laskiaisperinteet vanhasta työnjuhlasta
Paastoaikaa on vietetty 600-luvulta saakka valmistautumisena pääsiäiseen. Monet laskiais- ja karnevaaliperinteistä ovat peräisin pakanallisista juhlista, kuten roomalaisten pidoista Bacchuksen kunniaksi sekä lähestyvän kevään, hedelmällisyyden ja uuden elämän juhlinnasta.
Uskonpuhdistuksen myötä paaston noudattaminen jäi suomalaisilta pois, mutta monet uskomukset ja kiellot pysyivät kansan mielissä. Laskiainen säilyi talonpoikaisena työnjuhlana ja liittyi ennen kaikkea naisten töihin. Silloin naiset lopettivat siltä talvelta pellavien, hamppujen ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi, jotta voitiin aloittaa enemmän valoa vaativa kankaiden kutominen.
Laskiaisena ei tehty töitä
Suomessa, jossa laskiaisen aikaan on talvikeli, elävät laskiaisperinteinä mäenlaskun ja jääkelkkojen tapaiset huvit. Erilaiset huudot ja toivotukset olivat osa mäenlaskua. Huutamalla toivottiin omaan taloon hyvää satoa ja naapureille vähän huonompaa.
Perinteisesti pulkkamäessä huudettiin ”pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, räätikkäitä kun nurkanpäitä ja nauriita kuin lautasia”. Enää laskiaista ei yhdistetä pellavankasvuun, vaan siinä hyvästellään pimein talvi ja aletaan odottaa kevättä.
Lapsia mäessä. Kuvaaja Pekka Kyytinen 1958. Museoviraston kokoelmat. Kuvan laatua on kohennettu ja se on väritetty MyHeritagen In Colorilla.
Tutustu jo tänään Tietopankissamme MyHeritagen kuvatyökaluihin ja siihen, kuinka voit nostaa niiden avulla sukututkimuksesi laatua!
Mäenlaskun rinnalla laskiaiseen liittyi toinenkin vauhdikas laji, rekiajelu. Sen esikuvina olivat sekä Ruotsin vallan ajan säätyläisten rekiretket että Pietarin laskiaisajelut. Ruotsin vallan ajan säätyläislapset ja -nuoret kiisivät laskiaisena remuisilla rekiretkillä, keskenään kilpaa ajaen.
Laskiaiseen liittyvällä ilveilyllä on pitkät perinteet. Jo Juhana-herttuan hovissa 1500-luvulla palkittiin laskiaisena parhaat teinien ja ilveilijöiden naamioasut.
Oma lukunsa laskiaisen perinteitä ovat ylhäisön parissa järjestetyt naamiaiset ja tanssiaiset. Säätyläisaikuiset juhlivat mannermaiseen tyyliin naamiohuvein ja tanssiaisin esimerkiksi Tukholman kuningas- ja Pietarin keisarihoveissa. Helsingin esimerkin mukaan levisivät laskiaisen naamiaistanssiaiset Suomessakin 1800-luvulla, jolloin myös luistelu tuli muotiin Euroopassa ja Suomessakin alettiin järjestää laskiaisena luistelutapahtumia.
Muitakin eriskummallisia tapoja oli laskiaisena. Ennen laskiaisena ei saanut tehdä raskaita töitä. Saunassa piti käydä aikaisin ja siellä piti olla hiljaa. Tulta ei laskiaisena ollut hyvä tehdä aikaisin, sillä mistä talosta ensimmäisenä savu nousi, sinne kokoontuivat kaikki hyttyset, kärpäset ja paarmat kesällä. Säästä ennustettiin marjavuotta, satoa ja kalaonnea.
Artikkelikuva isä ja poika suksilla. Kuvaaja Abel Fritiof Eriksson 1924-1927. Uuden kaupungin museon kokoelmat. Kuvaa on käsitelty MyHeritagen kuvatyökaluilla.
Lue myös muita historiakategoriaan kuuluvia artikkeleita täältä!
Lähteet: juhlakalenteri.finlit.fi, www.evl.fi, www.wikipedia.fi
