Perintö saatiin lakimääräisesti tai testamentin kautta

Postannut annikka

4 lokakuun, 2022

Perintö eli vainajan omaisuus tai jäämistö on omaisuutta, joka saadaan joko lähisukulaisen kuoltua lakimääräisesti perittynä tai testamentin kautta.

Suomessa perinnöstä ja testamentista säädetään vuoden 1965 perintökaaressa, jolla sen tullessa voimaan kumottiin samanniminen vuoden 1734 lain kaari.

Naisen asema Ruotsin vallan aikana

Naisen asema mieheen nähden oli Ruotsin vallan ja pitkään myös autonomian aikana hyvin alistettu. Esimerkiksi Mikael Agricolan käsikirja papeille ohjasi näitä neuvomaan kuulutuksen hakijoita.

Avioliitto oli Jumalan luoma järjestys, jossa mies on asetettu vaimon pääksi. Toisaalta keskiaikaisten maanlakien mukaan aviomies toimi vaimonsa edusmiehenä pysyen samalla oman sukunsa jäsenenä kuolemaansa saakka. Miehen katsottiin olevan naista ymmärtäväisemmän ja vakaamman. Hänen piti täten auttaa vaimoaan ja toisaalta vaimon piti muistaa olevansa miehensä apulainen.

Naittajan valta poistui vasta vuoden 1930 laissa

Naittajan valta oli merkittävä aina 1800-luvulle saakka ja kokonaan se poistui vasta vuoden 1930 laissa. Mikäli nainen meni vastoin vanhempiensa tahtoa ja naittajan suostumusta naimisiin, oli viimeksi mainitulla valta tehdä tämä perinnöttömäksi. Vuoden 1734 lain naimakaari määrittele asiaa mm. seuraavalla tavalla: Jos nainen ei ollut hänen perillisensä, oli naisen maksettava kahdeskymmenesosa oman omaisuutensa arvosta vaivaisille, ”jos naittajan sen päälle canda” (NK:6:3). (Vuoden 1734 naimakaari 6:1–3).

Tyytymätön äiti saattoi määrätä lapsensa perinnöttömäksi

Tyttärensä puolison valintaan tyytymätön äiti saattoi testamentissaan määrätä tämän perinnöttömäksi, mutta toisaalta hyvän valinnan tehnyt jälkeläinen saatettiin palkita. Usein äidin suoranainen viha haihtui vuosien varrella, erityisesti ensimmäisen lapsenlapsen myötä. Näin käräjillä saatettiin muuttaa testamentteja suuntaan tai toiseen.

Vielä keskiajalla naisen saamalla perintöomaisuudella on sangen hyvä suoja. Naisen aviomies tai holhooja ei saanut käyttää niitä omiin tarpeisiinsa. Sama koski ns. huomenlahjaksi saatua omaisuutta, joka oli tarkoitettu naisen vanhuuden turvaksi. Tosin kaikki miehet eivät tästä välittäneet, tunnetuimpana esimerkkinä Klaus Flemingin käytös vaimoaan Ebba Stenbockia kohtaan.

Wentzel Fredrik Rotkirchin vaimon Christina Lagerhjelmin testamenttimääräys. Stensböle 24. elokuuta 1770. Svenska litteratursällskapet i Finland

Naisen alistettu asema keskiajalla

1300-luvun puolimaissa Maunu Eerikinpojan maanlaki vahvisti perintöosat kaikille jälkeläisille (siskoille puolet siitä, mitä veljet saivat, eli jos sisko ja veli jakoivat keskenään kolme kiinteistöä, sisko sai yhden niistä). Ruotsin valtakunnassa naisella oli kuitenkin oikeus periä kiinteää maaomaisuutta. Monissa muissa maissa perintö maksettiin irtaimistona. Keskiajan maanlait vaikuttivat siihen, että pojan sukulinja turvattiin paremmin. Käytännössä tyttärentyttären saadessa 1/9 osan pojanpoika peri 4/9, jos perittävällä oletetaan olleen tytär ja poika sekä neljä lastenlasta tasan kumpaakin sukupuolta.

Suku oli erittäin tärkeä menneen ajan maailmassa. Vaikka mies hallitsi vaimonsa omaisuutta, hän ei voinut myydä tämän omistamaa maata kenelle tahansa. Sitä piti aina tarjota ensin vaimon sukulaisten ostettavaksi. Lisäksi suvun jäsenillä oli aina oikeus lunastaa suvun ulkopuolelle myytyä maata itselleen. Jos toisaalta vaimo halusi myydä maataan, oli hänen saatava siihen miehensä suostumus.

Yhtäläinen perintöoikeus ja pesäeron hakeminen

Asiat muuttuivat ratkaisevasti vasta niinkin myöhään kuin 1860-luvulla. Ensin 1864 naimattomat, yli 25-vuotiaat naiset tulivat täysivaltaisiksi. Vuonna 1878 saatiin autonomiseen Suomeen naisille ja miehille yhtäläinen perintöoikeus. Näin keskiajan jäänteet perimysasioissa alkoivat jäädä vähitellen unholaan. Sama vuonna tuli myös laki pesäeron hakemisesta. Se tarkoitti sitä, että pesäeron hakenut vaimo ei ollut omalla omaisuudellaan vastuussa puolisonsa veloista. Pesäerohakemuksia ja niiden myöntöjä voi etsiä Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistosta, erityisesti Suomalainen Wirallinen Lehti -aviisista.