Porvaristo – nousu, kukoistus ja hiipuminen

Porvaristo liittyy käsitteenä maamme vanhoihin kaupunkeihin. Toki porvarille on myöhemmin tullut muitakin merkityksiä, mutta sukututkimuksessa voimme puhua niistä henkilöistä, joilla porvarioikeuksien kautta tuli mahdolliseksi asua kaupungissa, tehdä siellä kauppaa tai käsitöitä. Aikoinaan puhuttiin myös valtaporvareista.

Kauppias Jost Schultz (1615 -1677), öljymaalaus vuodelta 1666. Turun museokeskuksen kokoelmat.

Tapulikaupunkien valtaporvarit

Valtaporvarit olivat kaupunkiyhteisöjen ylintä ja kaikista vaikutusvaltaisinta joukkoa, joilla oli yksinoikeus ulkomaankauppaan. Esimerkiksi 1600-luvulla maassamme oli kolme kaupunkia, joilla oli oikeus ulkomaankauppaan. Näitä kaupunkeja kutsuttiin tapulikaupungeiksi. Vuonna 1614 maamme ensimmäisen luokan tapulikaupunkeja olivat Viipuri ja Turku, kun taas Porvoo ja Helsinki luettiin toisen luokan tapulikaupunkeihin. Helsingin tultua siirretyksi Vantaajoen suulta Vironniemelle menetti Porvoo oikeutensa. Näin tapulikaupunkeja oli vain kolme. Valtaporvarit pääsivät näin vaurastumaan merkittävällä tavalla yksinoikeuksiensa takia.

Yllä oleva kuva on opetustaulu vuodelta 1938: Porvaristanssiaiset, Turun museokeskus. Taulun värit on entisöity MyHeritagen In Colorilla, kokeile sinäkin omiin kuviisi.

Porvariston oikeuksia ja velvollisuuksia

Porvareilla oli lukuisten etuoikeuksien lisäksi myös laaja kirjo velvollisuuksia. Näitä olivat esimerkiksi veronmaksu sekä osallistuminen palosuojeluun, yövartiointiin, kaupungin puolustamiseen sekä kruunun sotapalvelukseen. Toisaalta he saivat valita keskuudestaan raadin ja raastuvanoikeuden jäsenet. Näin porvarit päättivät käytännön tasolla, miten kaupungin elämä järjestyi.

Virkapukuisia yövartijoita, Pielisen museo. Väritetty MyHeritagen In Colorilla

Porvarissukujen kato

Yksi merkittävä piirre keskiaikaisten kaupunkiemme, kuten Turun kohdalla oli se, ettei niihin muodostunut porvarissukuja. Historiantutkimus ei tunne yhtään porvarissukua, jossa olisi ollut kolme sukupolvea. Vaikka satunnaisesti poika jatkoi isänsä jalanjäljissä, esti suuri lapsikuolleisuus ja alhainen elinajanodote pitkäaikaisten sukuryppäiden muodostumisen. Samaa ilmiötä on tutkittu myös Tukholmasta ja Tallinnasta samoilta ajoilta.

Mustakirja – Registrum ecclesiae Aboensis

Keskiaikaisten porvarissukujen tutkiminen on melkoinen haaste kenelle tahansa sukututkijalle, sillä se vaatii pitkää perehtymistä vanhoihin käsialoihin ja germaanisiin kieliin, ruotsi luonnollisesti etunenässä. Varhaisimpia lähteitä ovat mm. Turun tuomiokirkon Mustankirjan merkinnät erilaisista kirkkoon ja sen omistamiin maaomaisuuksiin liittyvistä asiakirjoista. Mustakirja eli Registrum ecclesiae Aboensis on kopio alkuperäisistä dokumenteista vuosilta 1229–1515. Yhteensä kirjassa on 727 erilaista asiakirjaa. Kirja on julkaistu vuosina 1890 ja 1996, mutta sen sisältö löytyy nykyään digitaalisena Kansallisarkiston Diplomatarium Fennicum -tietokannasta. Tietojen yhdistäminen oikeisiin henkilöihin onkin sitten suuri haaste.

Uskollisuusvala ja porvarimaksu

Osa voudintilien kansilöydöstä. Kansalliskirjasto – Doria

Vuodesta 1540 lähtien on käytettävissä voudintilejä eli veroihin ja veroluonteisiin maksuihin liittyviä tiliasiakirjasarjoja. Niiden avulla sukututkija voi löytää tiedonjyväsiä esivanhemmistaan, jotka mahdollisesti olivat porvareina kaupungeissa. Porvarinoikeudet tarkoittivat nimenomaan oikeuksien ja velvollisuuksien määrittelemistä. Porvarin statuksen saadakseen piti käydä joko kauppaa tai tehdä käsitöitä. Lisäksi hänellä piti olla riittävästi varallisuutta. Porvari vannoin hyväksytyksi tultuaan erityisen uskollisuusvalan ja maksoi porvarimaksun. Molemmilla sukupuolilla oli mahdollisuus päästä porvariksi. Mikäli mieli yhteiskunnassa ylemmille tasoille, piti porvarin osata lukea, kirjoittaa ja laskea. Muutoinhan kaupankäynti olisi käynyt sangen vaikeaksi. Jos porvarimaksun maksaminen tuntui hankalalta, saattoi siitä päästä avioitumalla jonkun kaupungin porvarin tyttären kanssa!

Porvarissäädyn hiipuminen

Vähitellen porvariksi pääsy vaikeutui, sillä vuoden 1619 säädöksillä anojalta vaadittiin riittävät vakuudet. Porvarin poika ei itse päässyt porvariksi, vaan hänen piti sitä anoa. Sama koski porvarin vävyjä. Monet porvarit olivat kotoisin kaupunkia läheltä olevista maaseutupitäjistä, mutta erityisesti Turussa oli jo keskiajalta lähtien ollut runsaasti nykyisen Saksan alueelta tulleita kauppiaita.

Porvarit muodostivat yhden valtakunnan neljästä säädystä aatelisten, pappien ja talonpoikien ohella. Kun vuonna 1879 säädettiin moninaisia lakeja elinkeinovapaudesta, katosivat säätyerioikeudet niiltä osin, kuin ne koskivat porvareita henkilöinä. Lopullisesti merkitys katosi käytännön tasolla 1907, kun Suomessa järjestettiin ensimmäiset valtiosäädyt korvaavan eduskunnan vaalit. Myöhempinä vuosina porvaristo onkin terminä merkinnyt tiettyä poliittista ja/tai taloudellista ideologiaa edustavaa ryhmää.

Lue muita Suomen historiaan liittyviä artikkeleita täältä.

Artikkelikuva: Näkymä Viipurista. Kaivertanut Johan van den Aveelen 1709. Museoviraston kokoelmat. Kuva on väritetty MyHeritagen In Colorilla.