Rumpali ja piipari – sotilassoittokunnan kivijalat

Rumpali ja piipari – sotilassoittokunnan kivijalat

Niin kauan kuin maassamme on ollut armeija, on ollut myös sotilasmusiikkia, jonka kivijalkana ovat olleet rumpali ja piipari. Käytännössä Ruotsin valtakunnassa sotilasmusiikki sai alkunsa Kustaa Vaasan aikaan 1530-luvulla. Tuolloin kuninkaan johdolla armeija järjestettiin lippukuntiin. Yhdessä lippukunnassa miehiä oli noin 500. Heidän lisäkseen jokaiseen lippueeseen kuului 2–4 rumpalia ja piiparia. Kustaa II Aadolf muutti järjestelmää siten, että lippukunnista tuli rykmenttejä, jotka jakaantuivat komppanioihin. Vähitellen yhdellä komppanialla oli kaksi rumpalia ja yksi piipari.

Kuvassa Albert Edelfeltin maalaus Porilaisten marssi, joka kuvaa tunnettua Porin rykmenttiä. Kuvalähde: Vesa Aaltonen https://taide.art

Kuvassa Albert Edelfeltin maalaus Porilaisten marssi, joka kuvaa tunnettua Porin rykmenttiä. Kuvalähde: Vesa Aaltonen https://taide.art

Kaksi rumpalia ja yksi piipari oli yhteiseltä nimeltään ”Spel”

Vaikka 1680-luvulla käyttöön otettu ruotujakolaitos muutti tilannetta merkittävästi, ei tämä ulottunut soittajiin saakka. Ohjesäännön mukaan jalkaväkirykmentillä piti olla kaksi rumpalia ja yksi piipari. Heidän virallinen, yhteinen nimikkeensä oli ”spel” eli soitto. Nämä miehet eivät varsinaisesti musisoineet. Rumpalien piti pitää marssin tahtia yllä ja piiparit välittivät soitollaan erilaisia signaaleja joukoille.

Rumpalin ja piiparin ”työvälineet”

Rumpali rumpua rummuttaa…

Alla olevassa kuvassa on Suuri metallirunkoinen rumpu, jossa on tasainen pohja ja päällinen sekä pyöreä runko-osa. Ylä- ja alareunassa on puurengas, joka on kiinnitetty renkaiden läpi sidotuilla paksuilla naruilla. Rumpuun on kiinnitetty paksut nahkaremmit, joista rumpua kannettiin soitettaessa. Rumpukartio on messinkiä, punokset narua, puuvanteet vaneria. Kuvalähde: Lappeenrannan museot

Suuri metallirunkoinen rumpu

Piipari puhalteli skalmeijaa ja pommeria – Ranskasta tulleita soittimia

Itse musiikista huolehtivat esikuntaan sijoitetut neljä oboistia ja skalmeijansoittajaa. Molemmat ovat puupuhaltimia ja läheistä sukua toisilleen teknisesti. Skalmeijaa käytettiin erityisesti keskiajan ja renessanssin musiikissa 1100-luvulta lähtien, kun ristiretkeläiset olivat tuoneet sen mukanaan Aasiasta. Skalmeijan toinen lähisukulainen oli pommeri. Näistä molemmista oli olemassa useita eri versioita. Ruotsin armeijan käyttöön oboe ja skalmeija tulivat lähinnä Ranskasta käsin.

Soprano ja sopranino skalmeijat

Soprano ja sopranino skalmeijat

Erityisiä skalmeijakvartetteja on Suomen puolella ollut ainakin Turun, Porin, Pohjanmaan ja Uudenmaan jalkaväkirykmenteillä sekä Karjalanrakuunarykmentillä ja Henkirakuunarykmentillä. Ikävä kyllä, isovihan aika eli Suuri Pohjan sota vaikeutti sotilasmusiikkiinkin. Jo vuonna 1719 peruutettiin kaikki oboeistien virat henkirakuunarykmenttiä lukuun ottamatta. Kun vielä 1722 piiparien virat lopetettiin, saivat sotilaat tyytyä pelkkiin rumpaleihin vuosikymmenien ajan.

Ruotsissa ryhdyttiin 1740-luvun loppupuolella elvyttämään sotilasmusiikkia

Suomen puolelle nämä toimet eivät heti vaikuttaneet. Jotain kuitenkin on ollut, sillä amiraali Tersmeden muistelmat 1750-luvun lopulta kertovat useista Helsingissä pidetyistä juhlista. Näissä kalaaseissa oli sotilassoittajien esittämää musiikkia. Merkillistä kylläkin, kun kuningas saapui samaiseen kaupunkiin 1752, jouduttiin soittokunta rahtaamaan paikan päälle Tallinnasta saakka.

Rumpali, Kuvalähde: Uniformsritningar, Jacob Gillberg: svenska och finska uniformer, SE/KrA/0429/001/49 (1765])

Rumpali, Kuvalähde: Uniformsritningar, Jacob Gillberg: svenska och finska uniformer, SE/KrA/0429/001/49 (1765])

Klarinetti oli 1700-luvun loppupuolen muotisoitin

Vasta 1770-luvulla alkoi sotilassoittokuntien varsinainen aika. Tämän kimmokkeena oli klarinetti, tuon ajan muotisoitin. Sotilassoittokuntiin ilmestyi oboen, fagotin ja käyrätorven rinnalle klarinetti. Tästä saamme kiittää Noormarkussa 1800-luvun alussa kuollutta Porin jalkaväkirykmentin komentajaa, eversti de Carnallia. Hän koulututti omalla kustannuksellaan soittajan, joka sitten sai opettaa tulevia klarinetisteja. Vähitellen rykmentteihin tuli taas piipareita, mutta ei erillisinä virkoina. He olivat nyt tavallisia rivimiehiä, joita löytää sotilasrullista termillä ”pipare i nummer”.

Armeijan soittokuntien koostumus monipuolistui 1700-luvun lopulla

Pikkuhiljaa soittokunnat alkoivat muotoutua yhä monipuolisemman soitinvalikoiman myötä. Leskikuningattaren eli toiselta nimeltään Hamiltonin rykmentin soittokunnan koostumus vuonna 1787 oli seuraava: piccolohuilu, käyrätorvi, klarinetti, rummut, fagotti, isorumpu sekä ”helisevät soittimet”. Säilyneen kuvauksen mukaan musiikki kuulosti ”turkkilaiselta”. Sukututkija voi näitä asioita selvittää tutkimalla rykmenttien pääkatselmusrullia, joita on kattavasti digitoitu Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen jäsenpuolelle. Toki niitä löytyy myös Ruotsin puolelta, Riksarkivetin digitaalisesta arkistosta.

Millaista musiikkia kuulijoille tarjottiin?

Varhaisin ruotsalainen sotilasmusiikki, joka ei ollut viestintää ja marssin tahdittamista, lienee ollut 30-vuotisen sodan (1618-1648) kenttähartauksien luterilainen virsilaulu, jonka melodioita piiparit saattoivat myötäillä laulajien tueksi ja säestykseksi.

1600-luvun puolivälin jälkeen oboekvartettien muusikot soittivat marssivan joukon edessä paraateissa, säestivät virrenveisuuta kenttähartauksissa ja esittivät musiikkia muissa tilaisuuksissa. He myös viihdyttivät tanssi- ja viihdemusiikilla erityisesti upseereita ja ehkä myös miehistöä.

Kustavilainen aika voimisti ja lavensi sotilasmusiikin harjoitusta. 1770-luvulta alkaen soittokuntia alkoi olla suomalaisissa yksiköissä, edelleenkin pääosin upseerien rahoittamina. Kaikissa suomalaisissa rykmenteissä oli viimeistään 1800-luvun alussa soittajia ja oma soittokunta. Ne esittivät – kukin mahdollisuuksiensa rajoissa – ns. harmoniamusiikkia, joka siihen aikaan oli muodissa kaikkialla Euroopassa.

Savon jääkärirykmentin soittokunnan 1800-luvun alun nuottiluetteloista löytyy virsiä, tanssimusiikkia ja armeijan seremonioissa ja harjoituksissa käytettyä musiikkia.

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa etsiä kirjaston kautta käsiinsä Heikki Klemetin kirjoja. Hän julkaisi jo 1926 teoksen ”Suomen sotilassoittokuntien kokoonpano Ruotsin vallan aikana”. Se ja hänen myöhemmät kirjansa antavat koko lailla täydellisen kuvan sotilassoittajista ja soittokunnista em. aikajaksolla.

Oletko kiinnostunut oman sukusi historiasta ja siitä, kuinka se liittyy muuhun maamme historiaan? Aloita sukupuusi rakentaminen täällä!

Lue myös muita maamme historiaan liittyviä artikkeleita MyHeritagen blogista. 

Artikkelikuvassa on Uudenmaan Tarkk’ampujapataljoonan soittokunta leirillä Lappeenrannassa. Valokuva on vuodelta 1896, kuvaaja tuntematon, Helsingin kaupunginmuseo