Suomen kansalliskirjasto on paljon vartijana

Suomen kansalliskirjasto saa jokaisesta maassamme painetusta julkaisusta kuusi kappaletta, joita se jakaa vapaakappalekirjastoihin. Taustalla on Turun akatemian (perustettu 1640) aikainen määräys.

Vuonna 1640 Turussa toiminut kimnaasi muutettiin Kuninkaalliseksi Turun akatemiaksi. Kimnaasin noin 20 niteen kirjakokoelma oli alku Turun akatemian kirjastolle. Vuonna 1707 kuninkaallisen kansliakollegion kirje määräsi Ruotsin kirjapainot luovuttamaan kappaleen jokaista julkaisua maan yliopistoille.

Vuodesta 1809 Suomi kuului autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän keisarikuntaan, ja yliopisto sai vuodesta 1820 vuoteen 1917 vapaakappaleina Venäjällä painetut julkaisut suomalaisten julkaisujen lisäksi. Periaatteessa Kansalliskirjaston kautta löydät jokaisen maassamme painetun teoksen.

Kuva Kansalliskirjaston lukusalista, yksityiskokoelma

Suomessa meillä on etuoikeus mennä ilmaiseksi valtavien tietomäärien äärelle

Tietomäärät myös päivittyvät jatkuvasti ajan tasalle ja niistä on helppo hakea tietoja. Mistä nämä tiedot sitten löytyvät? Tietysti maamme 275 kunnallisesta kirjastosta! Vuoden 2022 lopussa niin monessa eri kunnassa tai kaupungissa oli oma, yleinen kirjasto. Luonnollisesti suurimmissa kaupungeissa on useita sivukirjastoja. Erityisen kätevää on kaukolainaus ellei omasta lähikirjastosta satu löytymään haluamaasi opusta.

Erikoiskirjastot

Kunnallisten kirjastojen lisäksi maassamme on lukuisia erikoiskirjastoja, yliopistokirjastoja, oppilaitosten omia kirjastoja sekä mm. saamelainen erikoiskirjasto.

Esimerkiksi Sokeiden kirjasto on palvellut lukemisesteisiä suomalaisia jo vuodesta 1890. Aluksi kohderyhmää olivat sokeat ja heikkonäköiset ihmiset, joille oli tarjolla käsin kopioituja pistekirjoja. Toimintaa pyöritti pitkään Kirjoja Sokeille -yhdistys.

Sokeiden kirjasto Ensimmäisellä linjalla Kalliossa. Kuvaaja I.K. Inha, Valokuvaaja 1908, Suomen valokuvataiteen museo. Väritetty MyHeritagen In Colorilla.

Kokeile sinäkin MyHeritagen In Coloria – ensimmäiset kuvat ovat ilmaisia!

Liikkuva kirjasto

Suomessa toimi liikkuva kirjasto jo vuosina 1913–1914 silloisessa Helsingin maalaiskunnassa eli nykyisen Vantaan kaupungin alueella.

Alla olevassa kuvassa Helsingin maalaiskunnan keskuskirjaston kiertävä kirjastonhoitaja herastuomari Fritiof Winberg ja hänen hevosensa Fingal. Suomen ensimmäinen liikkuva kirjasto on lähdössä reitille kirjakuorma rattailla. Kuva on otettu Tikkurilan ruotsinkielisen kansakoulun, nykyisen Dickursby skolan pihassa syksyllä 1913 tai kevättalvella 1914. Kiertävä kirjasto kulki kahta reittiä, joista toinen ulottui Tolkinkylään, Vantaankoskelle ja Keimolaan ja toinen Malmille ja Mellunkylään.

Vantaan kaupunginmuseo, väritetty In Colorilla

Kirjastoja on ollut luultavasti niin kauan kuin on ollut jonkinlaisia kirjojakin

Suomen ensimmäiset kirjastot olivat luostarien ja kirkkojen yhteydessä. Myös esimerkiksi Kuusiston piispanlinnassa tiedetään olleen kirjaston, jota tanskalaiset ja venäläiset ryöstivät 1300- ja 1500-lukujen alussa.

Kaiken kaikkiaan maassamme on säilynyt yksittäisiä lehtiä noin 1500 kirjasta. Kokonaisia kirjoja on taasen säilynyt vain kourallinen. Vanhin säilynyt, Suomea varten painettu kirja on Missale Aboense, Turun messukirja, vuodelta 1488. Pitkälle 1700-luvulle yliopistojen ja myös eri hallinnonalojen kirjastot olivat lähinnä tieteellisiä, opiskelua ja tutkimusta varten olevia laitoksia.

Nykyaikaisen kirjaston isä

Nykyaikaisen kirjaston isänä pidetään yhdysvaltalaista toimittaja, kirjailija, filantrooppi, tiedemies, keksijä ja diplomaatti Benjamin Franklinia, joka vuonna 1731 esitti idean jäsenmaksuilla rahoitettavasta kirjastosta. Sieltä kirjoja voisivat lainata kyseiset jäsenet. Ylevänä tarkoituksena oli sivistää ja kasvattaa kansalaisia henkisesti sekä moraalisesti korkeamman ihmisyyden tasolle.

Benjamin Franklinin muotokuva 1778. Joseph Siffrein Duplessis – Google Art Project.jpg. Public domain

Eurooppaan kirjastoaate tuli ns. lukuseurojen muodossa, joista ensimmäiset perustettiin Saksaan, Ranskaan ja Englantiin. Pohjoismaiden vanhin lukuseura toimi Oslossa vuodesta 1784 alkaen ja Suomen Vaasassa sellainen aloitti jo 1794. Suomen yleisten kirjastojen historian katsotaankin alkavan Vaasan lukuseuran perustamisesta.

Ensimmäinen yleinen kirjasto perustettiin Viipuriin

Antrean pitäjässä 1818 syntynyt kerjäläispoika Juho Pynninen muutti Viipuriin kauppa-apulaiseksi 1830-luvulla. Hänellä oli valtava oppimisen halu ja Pynninen ehdotti kaupunkiin perustettavaksi kirjastoa. Tuolloin tavallinen kansanmies ei juuri pystynyt hankkimaan kirjallisuutta. Hän kirjoitti asiasta sanomalehtiin ja Viipurin kaupungin päättäjät heräsivät ideaan 1840-luvulla. Vuonna 1846 perustettiin Viipuriin kaikille tarkoitettu yleinen kirjasto. Sen hoitajaksi tuli Juho Pynninen. Seuraavina vuosina vastaavanlainen kirjasto avautui Liperiin (1846), Heinjoelle (1848), Raumalle (1850) sekä Vaasaan (1850).

Kirjastot olivat osa suomalaiskansallista heräämistä

Erityisesti A.I. Arwidssonin, J.V. Snellmanin ja Elias Lönnrotin valitustyön tuloksena suomalaisen ja suomenkielisen kirjallisuuden asema alkoi kohentua. Yksi osa tätä prosessia oli Suomalaisen kirjallisuuden seuran perustaminen 1831. Sen keskeinen pyrkimys oli koota kansanperinnettä ja kustantaa suomenkielistä kirjallisuutta. Kannattaa huomata myös se, että kirjastojen perustaminen osuu myös kansankoulujen perustamisen aikakauteen. Kukapa vanhemman polven ihminen ei muistaisi koulukirjastoa!

Sukututkijaa kiinnostaa tietenkin alan kirjallisuus esimerkiksi sukukirjat

Suomen Sukututkimusseuran käsikirjaston kokoelma koostuu suurelta osin sukukirjakokoelmasta, joka käsittää noin 60 hyllymetriä. Suomen Sukututkimusseuran käsikirjasto sijaitsee Tieteiden talolla Helsingissä. Käsikirjasto on avoin kaikille sukututkimuksesta kiinnostuneille. Sukukirjojen lisäksi käsikirjaston kokoelmaan kuuluu sukututkimusoppaita, kotimaisia sarjajulkaisuja sekä jonkin verran Ruotsia koskevaa aineistoa. Käsikirjastosta ei voi lainata kirjoja, mutta paikan päällä voi ottaa aineistosta kopioita maksua vastaan.

Kuva Sukututkimusseuran kirjastosta, yksityiskokoelma

Muistatko vielä ajan?

Muistatko vielä ajan, jolloin eräpäiväkortti sujautettiin kirjan takakannen taskuun? Jokaisessa kirjassa oli kirjankortti, johon oli merkattu teoksen kirjoittaja, teoksen nimi, luokka ja kartuntanumero. Lainaajien kortit oli numeroitu ja lainatessaan kirjan virkailija kirjoitti kirjankorttiin hänen kirjastokorttinsa numeron. Kirjankortti jäi kirjastoon ja eräpäiväliuska laitettiin takakannen sisällä olevaan taskuun.

Kuva Töölön kirjasto

Käy kansalliskirjastossa, se on kaikille avoin kulttuuriperintöorganisaatio, joka palvelee valtakunnallisesti kansalaisia, tiedeyhteisöjä ja muita yhteiskunnan toimijoita.

Tutustu myös muihin Suomen historiaan ja sukututkimukseen liittyviin artikkeleihin MyHeritagen blogissa!

Artikkelikuva Sisäkuva Turun kaupunginkirjastosta Aura- ja Linnankatujen kulmassa. Oikealla mies kirjoittaa kirjaan, vasemmalla nainen seisoo kirja kädessään. Ympärillä on kirjahyllyjä täynnä kirjoja. 1877–1903 Turun Museokeskus