Tiedätkö, millainen oli esivanhempiesi koulupäivä 100 vuotta sitten?

Suomalaisen lapsen koulupäivä vuonna 1923 oli hyvin erilainen verrattuna nykypäivään. Koska oppilasmäärät isoissa kouluissa olivat suuria, oli tarpeen ottaa käyttöön vuorolukujärjestämä ja jakaa koulupäivä kahteen osaan: osa oppilaista kävi koulua aamupäivällä ja osa iltapäivällä. Tytöt ja pojat opiskelivat yleensä eri luokissa ja alakoululaisten (1.-2. luokat) koulupäivä kesti 3-4 tuntia, kun taas yläkoululaisten (3.-6. luokat) koulupäivä oli 4-6 tunnin pituinen.

Varpasen koulun oppilaita luokkahuoneessaan 1920–1929 / Pielisen museo

Koulupäivä alkoi yleensä klo 8.00, jolloin kaksi oppituntia pidettiin peräkkäin. Tämän jälkeen oli kahden tunnin mittainen ruokatauko, jonka aikana oppilailla oli mahdollisuus käydä kotona syömässä. Iltapäivän oppitunnit alkoivat klo 12.00. Koulua käytiin kuutena päivänä viikossa, ja alakoululaisilla oli viikoittain 24 oppituntia, kun taas yläkoululaisilla niitä oli 30. Oppilaiden välinen yhteistyö oli rajoitettua ja puheenvuoron sai tunnilla viittaamalla. Vastatessaan opettajan kysymykseen piti oppilaan nousta seisomaan pulpettinsa viereen.

Kuittisten kansakoulusta: II luokan lapset viittaavat. Kuvaaja U. Laukka / Sotamuseo

Koulumatkat saattoivat olla pitkiä

Useimmilla lapsilla oli koulumatkaa enemmän kuin nykyään, ja monet kulkivat kouluun kävellen, pyörällä tai jopa suksilla talvisin, riippuen sijainnista ja vuodenajasta. Julkisia koulukyytejä ei tunnettu, vaan jokaisen piti itse huolehtia koulumatkastaan.

Tytöt koulumatkalla. Kuvaaja Uuno Peltoniemi, 1930–1939 / Museoviraston kokoelmat

Koulurakennukset olivat melko vaatimattomia

Koulut olivat yleensä pienempiä ja vaatimattomampia rakennuksia kuin nykypäivän modernit koulurakennukset. Luokkahuoneet olivat yksinkertaisia ja niissä saattoi olla puisia pulpetteja ja penkkejä. Ruokailu tapahtui pienemmissä kouluissa luokassa ja aamulla saatettiin luokkatilaa myös lämmittää puukamiinalla. Puiden kanto oli oppilaiden tehtäviä. Myös koulun siisteys nojasi pitkälti oppilaiden omaan toimintaan.

Kuva: koulurakennus Loviisassa. Museoviraston kokoelmat

Oppimateriaalien ilmaisuus jakoi mielipiteitä

Oppiaineet: Oppiaineet olivat perusaineita kuten äidinkieli (lukeminen ja kirjoitus), laskento ja mittausoppi, historia, maantieto, uskonto, käsityöt, voimistelu ja musiikki. Oppitunteja oli vähemmän kuin nykypäivänä, ja opetus saattoi olla melko yksinkertaista verrattuna nykyisiin opetusmenetelmiin. Monet koulut kärsivät suoranaista köyhyyttä mitä tulee opetusvälineisiin. Yleisen oppivelvollisuuden perusteisiin kuuluivat onneksi ilmaiset oppikirjat.

Taloudellisen laman myötä 1930-luvun alussa jopa silloinen presidenttimme, J.E. Svinhufvud vastusti täysin ilmaisia opetustarvikkeita. Ilmaisina ne haluttiin varata ainoastaan vähävaraisille. Niinpä helmikuussa 1932 annettiin asetus, jossa kansakoulujen johtokunnille annettiin vastuu määritellä köyhät ja varattomat oppilaat ja heille sitten annettaisiin koulutarvikkeet ilmaisina. Kaikissa kunnissa tätä asetusta ei toteltu ja lopulta laki ilmaisista oppikirjoista ja koulutarvikkeista tuli voimaan uuden eduskunnan myötä marraskuussa 1933.

Opetus perustui usein opettajan luennoimiseen ja oppilaiden kirjoittamiseen

Ryhmätyöt ja vuorovaikutteiset opetusmenetelmät eivät olleet kovin yleisiä. Opetussuunnitelmat olivat alkuun hyvin yksinkertaisia. Nykyisen kuvataiteen opetussuunnitelma kuului vuonna 1904:” Lasten pitää antaa piirtää silloin tällöin”. Koulutettuja opettajiakaan ei riittänyt jokaisen kansakouluun.

Kouluruokailussa saattoi olla yksinkertaisia ruokia, kuten leipää, voita, velliä tai puuroa

Ruokailutilat olivat yksinkertaisia ja oppilaat saattoivat syödä omia eväitään luokkahuoneessa. Mutta kouluruoka oli monelle köyhälle lapselle päivän ainoa lämmin ateria. Vasta 1948 Suomessa, ensimmäisenä maana maailmassa, säädettiin lailla kouluruoan tarjoamisesta koululaisille maksutta. Oppilaan velvollisuus oli koulun työajan ulkopuolella tehdä kohtuulliseksi katsottava määrä työtä ruokatarvikkeiden hankkimiseksi koulun keittolaa varten; esimerkiksi keräämällä marjoja.

Ruoanjakelu kansakoulussa 1919, Helsingin kaupunginmuseo

Opettajat olivat usein tiukkoja ja arvostettuja auktoriteetteja

Kurinpito koulussa oli tiukempaa kuin nykypäivänä. Kuri ja järjestys perustui Cygnaeuksen periaatteisiin: koulutyö perustui Jumalan palvelukseen ja koulu oli Herran huone. Kuri näyttäytyi järjestyksenä, jonka tarkoituksena oli hillitä tottelemattomuutta, vallattomuutta ja ilkivallan taipumuksia. Koulussa ehdottoman tärkeätä olivat siisteys, puhtaus, järjestys ja kuuliaisuus. Minkäänlaista vastaansanomista ei hyväksytty.

Ruumiillinen rangaistus kiellettiin kansakouluissa lailla 1914, mutta tämä siirtyi koulujen käytänteisiin hyvin vaihtelevasti. 1920- luvun alussa käytiin vilkasta keskustelua kurinpidosta kansakouluissa. Silloin pohdittiin opettajan keinoja tarvittavan järjestyksen pitoon luokassa, kun ruumiillinen kuritus ei ollut enää sallittua vuoden 1914 jälkeen.  Asiasta esitettiin eriäviä mielipiteitä ja osan mielestä ruumiillinen kuritus olisi pitänyt sallia uudelleen kouluissa.

Käyhän tekemässä hakuja MyHeritagen historiallisten tietojen tietokannasta! Sieltä löytyy esim. avainsanalla ”opettaja” 66155 tietoa.

Kotitehtäviä (läksyjä) saatettiin antaa, mutta niiden määrä ja laatu vaihtelivat

Kotitehtävien tekemiseen käytettiin yleensä kirjoja ja muita painettuja materiaaleja. Kesälomalla kerättiin monesti kasvien kukintoja ja lehtiä, joita sitten opiskeltiin syyskauden alkaessa.

Koulun alku 1900-luvun alkupuolelta / Helsingin kaupunginmuseo

Jo antiikin aikana kukkoa pidettiin elämän ja valppauden symbolina

Aapiskirjan kukon kuva voidaan jäljittää jopa 1500-luvun lopulle saakka. Suomalaisissa aapiskirjoissa se yleistyi 1700-luvun kuluessa. Kansalliskirjasto on kiitettävästi digitoinut 1900-luvun aapiskirjoja. Löydätkö kenties heidän digiarkistostaan oman ensimmäisen luokan aapisesi?

Kuvalähde: Kansalliskirjasto.fi

Kansakouluseminaariverkosto kattoi suurimman osan maata

Vaikka kansakouluseminaariverkosto kattoi suurimman osan maata, kansakoulunopettajia tarvittiin 1900-luvun alussa lisää koulumäärän kasvaessa.  Nyt aloitettiin kouluttaa myös ylioppilaita yhä enemmän ja kansakouluseminaareissa lisättiin laajemman pohjakoulutuksensa tai työkokemuksensa takia vuodessa valmistuvien niin sanottujen hospitanttien kouluttamista useiden vuosien ajaksi.

Vuonna 1906 alkunsa saanut pyrkimys oppivelvollisuuslakiin konkretisoitui viimein vuonna 1921. Tämä laki sisälsi koulutuksellisen tasa-arvon periaatteen, jonka mukaan jokaisen oppivelvollisen tulisi mahdollisimman laajasti suorittaa kansakoulun opetussuunnitelma. Lain myötä oppilaiden määrä kasvoi merkittävästi, ja kouluhallitus joutui väliaikaisilla järjestelyillä selviytymään opettajapulasta. Tällöin silloiset kansakouluseminaarit joutuivat kohtaamaan haasteellisen ajanjakson, sillä uusia yläkansakouluseminaareja ei perustettu. Kiertokoulujärjestelmän hiljalleen hiipuessa kansakoulujen oppilasmäärä kasvoi, mikä edellytti lisää opettajaresursseja.

Oppilasmäärät ennen ja nyt

Elokuussa opintielle lähtevien opiskelijoiden määrä on ollut pitkään laskussa. Vuonna 1923 koulun aloitti 79653 lasta. Opetushallituksesta arvioidaan, että tänä vuonna koulun aloittavia on runsaat 55 000. Ero on siis noin 24000 lasta!

Yleinen oppivelvollisuus maahamme tuli vuonna 1921. Jokaisessa koulupiirissä piti tämän jälkeen olla kaksivuotinen alakoulu, neljävuotinen yläkoulu sekä kaksivuotinen jatkokoulu (kansalaiskoulu). Jos harvaan asutuilla seuduilla ei ollut mahdollisuutta toteuttaa täydellistä kansakoulua, voitiin perustaa myös ns. supistettu kansakoulu.

Millaisia ovat omat koulumuistosi?

Jaa meille kivoimmat ja kauheimmat koulumuistosi? Millainen oli esimerkiksi ensimmäinen koulupäiväsi tai liittyykö sinulla kouluruokailuun hauskoja muistoja? Entäpä opettajasi? Millaisia he olivat ja jäikö joku elämänohje erityisesti muistiisi? Entä oletko säilyttänyt vanhoja lukujärjestyksiä? Me löysimme yhden lähes 90 vuoden takaa!

II luokan lukujärjestys, kuvalähde antikvariaatti.net

Artikkelikuva: Koululuokka Komendantintalon ulkopuolella 1900-luvun alkupuolella. Talossa toimi suomenkielinen kansakoulu. Kolmetoista koululaista ryhmässä opettajansa kanssa Komendantintalon kiviportaikon alapäässä.

Oppilaat ovat Hilja Valtonen, Pauli Salminen, Jalo Biranoff (Pirjala), Hanna, Sirkka Granroth, Lahja Kanth, Aili Tamminen, Vieno Salo (jaloissa vilttitossut), Tyyne Järvinen, Paavo Selin, Ingeborg Nyström, Eino Salin, Salli Nironen (takana). Opettajatar on nimeltään Aino. Lovi